maanantai 29. joulukuuta 2014

Hih

Aivan pakko laittaa tämäkin video tänne, kun sen pitkästä aikaa löysin. Lee sekä pikkusisko Dao ja pikkuveli Pätmän matkalla Suomeen :) Minkä näistä ottaisitte seuraavaksi harrastuskaveriksenne? Oma valintani oli tuo iso muumipeikkoa muistuttava möhkäle :D



Pitkästä aikaa tokoa

Reilu viikko vierähtänyt jälleen viime tokoiluista. Ainakaan ylikuntoon ei tällä treenitahdilla pääse :P

Aamulla lämpömittari näytti rapsakat -22 astetta. Näillä keleillä onkin onni omistaa avain lämpimään halliin :) Treeniseuraksi lähtivät Sari, Hukka ja Nemo.

Toivo höntsäili. Metkun kanssa hinkutin seuraamista, jääviä, ohjattua ja kaukoja. Samat vanhat ongelmat.. Ohjatussa tökki oikea puoli, jäävissä teki hitaita maahanmenoja ja seuraaminen nyt on mitä on. Kaukot sentään onneksi kaikinpuolin loistavat!! :)

Cassin kanssa kokeilin myös jotain tokojuttuja. En tiedä. Ehkä siitä ei vaan tule koskaan yhtään mitään. Oli jo jossain vaiheessa parempi, mutta nyt ollaan vajottu takaisin syvälle pohjamutiin :( Itse en millään jaksaisi. Tulee vain paha mieli kun sen kanssa yrittää jotain tehdä.


- Posted using BlogPress from my iPhone

lauantai 27. joulukuuta 2014

BioSensor

Pennut ovat nyt kolmen päivän ikäisiä ja tänään niiden on aika aloittaa BioSensor-ohjelma. Huuhaata tai ei, mutta ainakin jokaista tulee käsiteltyä yksilöllisesti :)

BioSensor on Yhdysvaltain armeijan 1970-luvulla kehittämä ohjelma, jonka tarkoituksena on stimuloida koiranpentujen aivojen synapsien kehitystä. Aivosolujen välisten synapsien määrällä on vaikutusta koiran koko hermorakenteeseen. Mitä enemmän synapseja on aivosolujen välillä, sitä enemmän koiralla on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Ohjelma suoritetaan pennuille kerran päivässä 3-16 vuorokauden iässä jolloin hermoston kehitys on hyvin aktiivista.

Tutkimukset ovat osoittaneet BioSensor-ohjelmalla olevan ainakin seuraavia vaikutuksia:   
  • Hermoston varhaisimpi kehitys
  • Stressinsietokyky paranee
  • Ongelmanratkaisukyky kehittyy
  • Edesauttaa pentujen sosiaalistumista ja pennut tottuvat käsittelyyn
  • Pentujen vastustuskyky paranee


BioSensor-ohjelman ärsykkeet eivät kuulu 3-16 vuorokauden ikäisten pentujen luontaisesti kohtaamiin ärsykkeisiin. Pentu kerrallaan käydään läpi kaikki viisi kohtaa ja ohjelma suoritetaan ainoastaan kerran päivässä. Useammin tehtynä pentujen liiallinen stressaaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
.
Pystyasento (pää ylös)
  • Pentua pidellään kämmenten välissä pystyasennossa, pää hännän yläpuolella. Kesto 3-5 sekuntia. 


Pystyasento (pää alas)
  • Kuten edellä, mutta pää alaspäin. Kesto 3-5 sekuntia. 


Selkäasento
  • Pidetään pentua selällään kämmenillä. Kesto 3-5 sekuntia. 


Kosketusärsyke
  • Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä. Kesto 3-5 sekuntia.


Lämpöärsyke
  • Asetetaan pentu mahalleen märälle, kylmälle pyyhkeelle. Ei estetä pentua, jos se yrittää ryömiä pois alustalta. 








perjantai 26. joulukuuta 2014

:P

Voi hyvä tsiisus! Ei kai toi yks kaveri vaan pyri takaisin sinne mistä tulikin :P


Pennut ja Lee voivat hyvin. Ei ole rautavatsa-mammalla mennyt edes vatsa sekaisin jälkeisten syönnistä. Pikkuhiljaa aletaan ilmoitella pennunodottajille oliko onni myötä ja riittääkö pentulaatikosta heille mahdollisesti uutta harrastuskaveria. Pennuille on tänään varattu aika myös pentutestiin :)

äääk! Mä en kestä näitä ihanuuksia :)

Voi ihanuus <3 Tykkään, tykkään, tykkään tämän kaverin värityksestä.

Olisko tässä tuleva jälkinenä? Isoin poika on ehtinyt ensimmäisenä ainakin nenälaatikolle :P

Voih. Tää ois niiiiin se mun pentu <3 Rento elämänasenne pienestä pitäen, eikä siitäkään haittaa ole että on sattunut syntymään söpöksi :)

torstai 25. joulukuuta 2014

Pentuja katsomassa

Tänään ajelin Paimioon moikkaamaan Leetä ja pentuja. Lee oli kovin ilahtunut saadessaan seuraa ja esittelikin ylpeänä jälkikasvuaan. Kaikinpuolin hyvä ja rauhallinen emä tuntuu Lee kyllä olevan :) Pentuja sai käsitellä ja kuvata mielinmäärin Leen seuratessa luottavaisena vieressä. Aika rennonletkeiltä kavereilta tuntuivat pennutkin! Kuvauspaikallakin tyytyivät lähinnä vain möyrimään ympäriinsä ja narttupentu taisi olla ainoa joka asiaa edes kommentoi :) Pennut vaikuttivat kaikki elinvoimaisilta ja jänteviltä. Narttupentu oli kaikista pienin. Urokset hyvin samankokoisia ja näköisiä. Suurimmalla osalla pennuista oli kannukset myös takajaloissa! Superihania ja ällösöpöjä olivat kaikki <3

Pennut äiskän suojissa.
Onnellinen perhe <3 

Uros 1 <3

Uros 1. Ruskea vaiko ei?

Uros 2.

Uros 2. Tällä kaverilla on vahvat trikkimerkit.
Uros 2. Tämä kaveri kuvattiin vahingossa kahteen kertaan :P

Uros 3. Tämä taitaa olla ekana syntynyt kaikkein isoin poika?

Uros 3.

Uros 4.

Uros 4

Uros 4. Ylhäältäpäin kuvattuna näkyy vauhtiraitakin.

Uros 5. Tästä kaverista jäi yksilökuvat ottamatta, kun kuvattiin poika numero 2. kahteen kertaan :P
Uros 5. Äiskän kanssa päikkäreillä <3 Myös tämän uroksen turkki näyttää hieman ruskehtavalta.


Söpö tyttö <3

Tyttö

Tyttö

Lee Lisbeth ja pupsit


Äiskä hoitaa. Ensikertalaisella on ollut opettelemista joissain asioissa. Tässä Leelle on juuri valjennut " Ahaa, kakka ei tulekaan näistä ulos ihan itsestään!" :D

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Pentuja, pentuja

Nyt niitä tulee :) Parhaat joululahjat ikinä!! Tähän mennessä on syntynyt 5 urosta ja 1 narttu.


Ensimmäisenä syntynyt iso uros.


Toisena maailmaan putkahti tämä ruskea poika.


Kolmantena syntynyt poika. Ehkä myös ruskea?


Valkopäinen pieni tyttö.


Neljäs poika. Tällä kaverilla on vahvat trikkimerkit.


Viides poika. Paljon valkoista ja vauhtipilkku pyllyn päällä :)



Uupunut synnyttäjä ja ihanat pupsit <3


Hyvää Joulua!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Odottelua..

..tuskallista odottelua. Ei siis merkkiäkään lähestyvästä synnytyksestä :-/

Viikonloppuvieraana on häärännyt synttäripoika Viljo. Sille tuli eilen mittariin jo 8-vuotta!! Uskomatonta kuinka nopeasti aika menee!! :-O Vauhti ei ole Viljolla hiljentynyt pätkääkään, mutta terveyden kanssa on valitettavasti ollut yhtä sun toista. Viljon ruokavalio on tosi tarkka ja kaikenmaailman litkuja pitää nappailla päivittäin. Leikattu puoli on pysynyt hyvin kasassa, mutta valitettavasti suolen toinen puoli on alkanut tyräytyä :( Ainakin niin kauan mennään kun ruokavaliolla, ym. on mahdollista saada homma pysymään suht hyvänä. Periaatteessa Viljo olisi mahdollista leikata uudestaankin. Operaatio vaan on iso, paraneminen pitkä, eikä lopputuloskaan välttämättä ole toivotunlainen. Onneksi kuitenkaan näitä päätöksiä ei tarvitse tehdä tänään. Päivä kerrallaan mennään niin pitkään kuin mahdollista. Toivottavasti vielä vuosia! :)



Synttäripoika poseeraa <3

- Posted using BlogPress from my iPhone

lauantai 20. joulukuuta 2014

Lee läks

Voi yhyy :'( Tänään se Lee sitten lähti Paimioon viettämään mammalomaa. Etukäteen kun suunnitelmia tehtiin ajatus tuntui ihan hyvältä, mutta mitä lähemmäs lähdön hetkeä tultiin sitä enemmän minua alkoi surettaa. Hyvää huolta Mila takuulla Leestä pitää, eikä sillä varmastikaan ole mitään hätää, mutta silti.. Hirmu vaikealta se silti tuntui. Niin paljon jää nyt näkemättä ja kokematta :( Täytyy katsoa jos synnytys osuu sopivaan ajankohtaan, niin ehkä lähden ajelemaan Paimioon?

Tänään oli ohjelmassa T-porukan treenipäivä Koirakoutsin hallilla Ylöjärvellä. Omista koiristani mukaan pääsivät Metku ja Lee sekä vieraileva tähti Viljo :) Vielä eilen illalla ajattelin etten takuulla jaksa lähteä. Koko kuluneen työviikon olin jälleen sinnitellyt max. 3 tunnin unilla. Olo oli kuolemanväsynyt ja päätä särki aivan hemmetisti. Pe-la välisenä yönä sain kuitenkin nukuttua lähes normaalisti ja aamulla olo oli jo suht hyvä. Päivä oli mukava ja vaikka omat koirat lähinnä vain höntsäilivät tuli itselle hyvä mieli. Viljokin oli niiiin hieno <3 Ei se enää ihan kaikkea osaa eikä muista, mutta parhaansa se aina yrittää :)







Vaikea keskivartalolihavuus vaivasi ainakin paria tokoilijaa :P Tulevat mammat Lee ja Taina <3

- Posted using BlogPress from my iPhone

perjantai 19. joulukuuta 2014

Vähiin käy

Viikon verran enää ja sitten he ovat täällä :) iiiik!!!! Epäilen ettei kukaan ole koskaan odottanut pentuja yhtä innoissaan kuin minä!! Synnytys ja mahdolliset komplikaatiot tietysti pelottavat, mutta kun ne tunteet sysää syrjään niin tuntuu että melkein halkean innosta. Nämä pennut ovat kyllä niiiin odotettuja ja tervetulleita tähän maailmaan!! :)

Pentujen liikkeet tuntuvat ja näkyvät päivä päivältä selvemmin. Heti kun Lee pysähtyy ja asettautuu makuulle alkaa maha liikkua ja velloa kuin myrskyinen meri. Pentujen päitä kohottautuu näkyviin ja potkuja satelee kuin paremmassakin toimintaleffassa :) On ihanaa loikoilla sohvalla Lee kainalossa ja asettaa käsi sen vatsan päälle <3

Tänään oli ohjelmassa ankkojen siirto sisälle. Talvi taitaa vihdoin tulla ja ainakin ensi viikon ennusteet lupaavat pakkasia. Tähän asti ankat ovat saaneet viipottaa isossa tarhassa ja yöpyä kesämökissään, mutta nyt talven koittaessa ja Leen pikkuhiljaa valmistautuessa mammaloman viettoon oli aika siirtää ne sisätiloille (Lee on omista koiristani ainoa jolla voi ankkoja siirrellä). Kelien salliessa vaakut pääsevät kyllä jatkossakin ulkoilemaan :) Ajattelin etukäteen operaation olevan aikaavievä ja työläs. Olin pyytänyt apujoukkojakin siltä varalta että ankkoja viilettää pitkin pihaa ja niitä joudutaan lopulta sylikyydillä kantamaan. Mutta mitä vielä! Kiltisti tulivat tarhastaan pois ja Lee ajoi ne suorinta reittiä ulkorakennukseen ja niille varattuun talvisuojaan. Sen verran saatiin tuhlattua aikaa että äiti ehti ottaa pari kuvaa kamerallaan :)


Homma hoidettu ja sorsat sisällä :D

- Posted using BlogPress from my iPhone

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kuvan tulkintaa

Röntgenkuvaa on tuijoteltu, käännelty ja väännelty urakalla ;) Olen suht varma ettei pentumäärä ole kuusi. Se on enemmän :) Kylkiluiden alla on ainakin kaksi pentua ja lisäksi ylhäällä, lähellä Leen selkärankaa on raajoja, jotka eivät tunnu kuuluvan oikein kenellekään. Oma veikkaukseni on vähintään 7, todennäköisesti 8 pentua. Ensi viikolla sitten selviää olenko oikeassa vai en. Ääk, kuinka jännää!!


- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 16. joulukuuta 2014

Ensimmäinen kuva pennuista

Röntgenissä käyty ja pentujahan siellä Leen mahassa näkyi <3 Tarkka määrä jäi hieman hämärän peittoon, sillä olivat jo niin isoja, sumpussa ja muutenkin näkyvyys oli huono. Kalloja saatiin laskettua varmuudella neljä ja rankoja muutama enemmän. Eläinlääkärin arvio oli kuusi pentua. Aika täydellinen määrä siis <3 Itse kokeilin kotona vielä photoshopilla käsitellä kuvaa ja saada näkyvyyttä paremmaksi. Kuusi pentua siellä ainakin takuuvarmasti on, mutta en hämmästyisi vaikka niitä syntyisi yksi tai kaksi enemmänkin :)


maanantai 15. joulukuuta 2014

Huomista odotellessa :)

Jee, jee!! Huomenna mennään röntgeniin. Superjännää!! Pennut myllertävät mahassa jo aikalailla ja olen yrittänyt niiden liikkeiden perusteella laskeskella montako siellä mahdollisesti voisi olla ;o) Potkivia ja muljahtelevia kohtia on kuitenkin niin monta ja kun ei oikein tiedä mihin asti yksi pentu ylettyy on laskeminen mahdotonta. Tiivistä tunnelmaa edelleen veikkaan ja hyvänkokoista pentuetta :)

Leen maha on viimepäivinä muuttanut muotoaan. Vielä viime viikon lopulla Lee näytti lähinnä pallokalalta sen kylkien pullistellessa kylkiluiden kohdilta. Nyt maha on retkahtanut roikkumaan alas ja ylhäältä päin katsottuna Lee ei enää edes näytä mitenkään hurjan lihavalta. Ilmeisesti pennut ovat siirtyneet kylkiluiden suojista kasvamaan väljemmille vesille :)


- Posted using BlogPress from my iPhone

perjantai 12. joulukuuta 2014

Vilinää vatsassa

Aktiivisia tuntuvat masuasukit olevan <3 Leen maha suorastaan kuhisee kun jokapuolella joku kääntyilee tai potkii. Määränkin on pakko olla enemmän kuin yksi tai kaksi pentua :) Eivät millään voi ylettyä niin laajalla alalla mellastamaan! Tiistaina puoli kahdelta mennään röntgeniin ja heti sen jälkeen on todennäköisesti odotettavissa ensimmäinen kuva kavereista :) Jännää!! Itse en ainakaan millään malttaisi odottaa.

Laitan tähän muistaessani vielä muitakin sovittuja päivämääriä. Lee lähtee Milan luokse synnyttämään todennäköisesti viikon kuluttua ja hoitelee siellä pentuja niiden neljä ensimmäistä viikkoa. Talvilomani koittaessa käyn hakemassa ne tänne meille ja täällä ne mellastavat pari viikkoa (23.1-9.2). Eli silloin saa ja pitää tulla käymään!!! :) Loppuajaksi pennut menevät takaisin Paimioon ja uusiin koteihin ne ovat valmiita muuttamaan täytettyään 8 viikkoa.


- Posted using BlogPress from my iPhone

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Maha jatkaa kasvuaan

Aika kuluu hurjaa vauhtia ja enää pari viikkoa laskettuun aikaan! iiiiik :) Mittailin eilen illalla Leen mahaa ja ympärysmitta on laajentunut tähän mennessä 18 cm. Saa nähdä mihin mittoihin se vielä venyykään.. Parhaat kasvuviikot alkoivat kuitenkin vasta nyt. Lee on edelleen hyväntuulinen ja iloinen, vaikka selvästikin maha jo hidastaa menoa. Lenkeillä jaksaa hyvin muiden matkassa, mutta nopeampia liikkeitä ja käännöksiä yrittäessään näyttää aika koomiselta :) Eikä ihmekään! Maha on kooltaan kuin rantapallo ja lisäksi kivikova, joten Leen notkeus ja elastisuus ei ole aivan entistä luokkaa :P

Eilen olin tuntevinani pentujen liikkeitäkin ensimmäistä kertaa! Kohta mahassa varmaan käy jo melkoinen myllerrys jos kavereilla vaan riittää tilaa liikkua :) Ensi viikon tiistaiksi olen suunnitellut varaavani röntgenin, joten silloin saadaan ainakin alustava arvio pentumäärästä.

Laitan tähän vielä pari kännykällä napattua kuvaa. Laatu on aika huono ja mielestäni kuvat myös hieman valehtelevat. Livenä Lee näyttää vieläkin pulleammalta. Mitä veikkaatte. Montako pupsia tohon mahaan mahtuu?






- Posted using BlogPress from my iPhone

maanantai 8. joulukuuta 2014

Pimeetä touhua

Kulunut syksy on ollut masentavan pitkä ja synkkä. Aurinkoa ei ole näkynyt ikuisuuksiin ja kaikkialla on märkää, pimeää ja kuraista. Omat energiavarastoni ovat huvenneet jo aikapäiviä sitten ja jatkuvasti väsyttää. Kotipiha on yhtä kuraliejua ja samoin kaikki lähistöllä olevat vakilenkkimaastot. Töiden jälkeen sohvan kutsu tuntuu niin paljon houkuttelevammalta kuin ajatus kurapelloilla tarpomisesta neljän koiran kanssa..

Sinnikkäästi olen silti joka ikinen ilta kaivanut otsalampun kaapista, pukenut koirille heijastinliivit ja lähtenyt ulos. Lähipelloille en kuitenkaan mene. Sen sijaan olemme hypänneet autoon ja huristaneet etsimään uusia lenkkireittejä.

Pimeässä metsässä on oma viehätyksensä. Kaikki näyttää erilaiselta, on hiljaista ja rauhallista. Ketään ei tule koskaan vastaan ja kun vauhtiin pääsee tuntuu että matkaa voisi jatkaa vaikka ikuisesti.


Valopäät metsässä. Reipas pari tuntinen tuli tänäänkin tarvottua :)




- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Tytöt testaa

Kännykän uumenista löytyi pari vanhaa ja unohtunutta videoklippiä. Luulisin että ovat tältä syksyltä? Kyseisissä pätkissä pikkutytöt testaavat noutoa 2 kg kapulalla :) Luovutusasentoa ym. eivät tietenkään osaa koska eivät mitään pk-koiria ole. Hieman soveltaen siis mennään :D

Leen tyylinäyte


Miss Metku


Lee on tällä viikolla madotettu ja seuraava etappi on röntgen. Alunperin suunnittelimme Milan kanssa ettemme ultraa emmekä myöskään ota röngenkuvaa. Mutta, mutta... Oma paniikkini tulevan synnytyksen suhteen on kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että aivan pakko on etukäteen jotain tietoa saada ;o) Näin ollen Lee menee läpivalaistavaksi joko ensi viikon lopulla tai sitä seuraavan alussa. Helpottaako tieto tuskaa jää sitten nähtäväksi..


- Posted using BlogPress from my iPhone

perjantai 5. joulukuuta 2014

Siis oikeesti. Voi hyvä luoja kuinka monta niitä pentuja voi oikein olla!!? Kolme viikkoa vielä jäljellä ja Lee muistuttaa jo nyt valasta :-O Voiko niitä olla niin paljon että narttu jossain vaiheessa vaan räjähtää?

Tällä viikolla ohjelmassa on ollut madotus ja lisäksi olen miettinyt pitäisikö ruokamäärä jakaa useammille ruokintakerroille (Lee syö tällä hetkellä kaksi kertaa päivässä). Päiväsaikaan ja lenkillä Lee liikkuu edelleen mieluusti, mutta iltaisin huomaa selvästi että sen olo alkaa olla tukala. Se nuolee kylkiään, vaihtaa asentoa ja sen hengityskin kuulostaa raskaammalta. Veikkaan että viimeisten viikkonjen olo ei tule olemaan mukava :(





- Posted using BlogPress from my iPhone

torstai 4. joulukuuta 2014

Tunnari

Pirun tunnari. Yksi inhokki liikkeistäni ja ehdottomasti sellainen jota en vaan osaa opettaa! :-/ Yhdelläkään koirallani ei ole kummoista tunnaria ollut ja aina välillä tuntuu ettei koskaan tulekaan.. Treenitkin ovat olleet tämän liikkeen osalta tauolla jo vaikka kuinka kauan.. Tunnarikapulat loppuivat loppukesästä/alkusyksystä enkä ole pitänyt mitään kiirettä niitä lisää hankkia :P

Viime viikolla tapahtui kuitenkin ainakin tilapäinen innostuminen ;)

Keskiviikkona treenailin Tainan ja Lallin kanssa Ikaalisissa. Lalli sai tehdä kaikennäköisiä kivoja häiriöjuttuja. Apinoin törkeästi Tainan treenin ja pitihän sitä tunnariakin sitten kokeilla. Ainoa ongelma vaan ettei itselläni tosiaan ollut niitä kapuloita.. Noo, hätä keinot keksii :) Treenikassin pohjaa kaivelemalla onnistuin löytämään yhden vanhan käytetyn ja lisäksi lainasin Tainan Lallille käyttämää kapulaa. Teemana siis häiriötunnari kahdella kapulalla! Ripoteltiin merkkejä, leluja, noutokapuloita ym. sälää ympäriinsä ja oma aseteltiin yhden normikapulan laipan päälle. Omista koiristani tätä pääsi kokeilemaan ainoastaan Metku (joka sähelsi sitten kyllä kaikkien muidenkin edestä...). Ensimmäinen yritelmä oli aika ok. Metku joutui etsimään aika kauan ennenkuin tajusi missä kapula on, mutta muuten tosiaan ok. Tämän jälkeen vaihdettiin kyseiseen paikkaan Tainan Lallille käyttämä kapula ja oma sijoitettiin toisaalle. Tästä alkoi sekoilu.. Metku kuvitteli olevansa fiksu ja tietävänsä missä kapula on. Se jätti turhaa aikaa vievän haistelun kokonaan väliin ja kävi noutamassa väärän kapulan kerta toisensa jälkeen. Ja tätä sitten hinkattiin, hinkattiin ja hinkattiin. Pari kertaa taisi onnistua tuurilla (=Metku sai hajun omasta ennenkuin ehti väärälle asti..). Syvä huokaus.

Treenien jälkeen kaivelin kotona vielä ulkovarastoa ja onnistuin löytämään kymmenkunta ihan käyttämätöntä tunnarikapulaa!!

Torstaina jatkoin samalla teemalla Koirakoutsin hallivuorolla ja lauantainakin kävin Mouhijärvellä hinkuttamassa. Koirakoutsilla muutama treenikaveri oli sitä mieltä että Metku oikein välttelee sitä oikeaa kapulaa ja voi, voi. Itse en aivan samaa mieltä ollut, mutta enivei. Lisäks mua ei yhtään edes haittaa jos on nyt hieman epävarma :) On tehty kuitenkin niin vähän ja oikea ongelma on aina ollut huolimattomuus ja väärien maistelu. Parempi vaan jos jotain nyt oikeasti ajatteleekin!

Lauantaina innostuin kuvaamaan kännykällä yhden toiston. Tässä treenissä kapulat on sijoitettu agilityputken päälle ja tässä näkyy hyvin yksi meidän suurimmista ongelmista. Metku työskentelee usein suu auki, käyttää suutaan väärien ympärillä ja ikäänkuin maistelee kapuloita. Hitollako tämänkin nyt korjaisi? Ehkä kokeilen vaan lisätä kapuloiden määrää? (Jahka siis saan niitä joskus lisää hankittua ;o) ).





Leekin sai tehdä muutaman tunnarin. Tässä niistä yksi :)




- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 2. joulukuuta 2014

Kasvaa, kasvaa..

.. aina vaan kasvaa. Maha nimittäin :) Omaan silmääni Lee näyttää jo melkoisen pullealta. Vaikea sanoa onko se kuitenkaan oikeasti vuorokausiinsa nähden iso vai ei. Lee on ensimmäinen narttu jonka tiineyttä olen päässyt läheltä seuraamaan, joten mitään vertailukohtaa minulla ei ole. Lisäksi se on suht pieni narttu, joten ehkä siinä raskauskilotkin näkyvät enemmän?



Tässä kuva tältä päivältä. Päätelkää itse :) Päiviä takana 39 ja senttejä vyötäröllä 54.

Reilu kolme viikkoa vielä aikaa kasvatella mahaa ja itseäni alkaa jo nyt jännittää tuleva synnytys. Toivottavasti kaikki menisi hyvin!


- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pari kuvaa

Yritin kaivaa koneen arkistoista vanhaa sivukuvaa Leestä. Ei ollut helppoa. Kaikennäköisiä muita kuvia kyllä löytyy, mutta sivukuvia ei ole näköjään juurikaan tullut otettua :-/  Muutaman kuvan onnistuin kuitenkin löytämään ja laitan niistä edustavimman otoksen tähän vertailukohdaksi. Mahan ympärysmitta tänään 50 cm ja vuorokausia takana muistaakseni 36.

Näin sutjakka Lee oli vielä kesällä.

Tänään muodot ovat tälläiset :)


lauantai 29. marraskuuta 2014

Seuraamisprojekti

Leen astutuksesta on kulunut jo viisi viikkoa! Maha on kasvanut tasaista tahtia ja ruokahalu tuntuu olevan kohdillaan. Parina iltana Lee on oikein ulvonut kun se on nähnyt että otan ruokakipot esille :) Minkäänlaista pahoinvointia sillä ei ole ollut ja muutenkin se vaikuttaa oloonsa varsin tyytyväiseltä. Vauhtiakin näyttää riittävän edelleen. Lenkeillä Lee ehkä ravailee tavallista enemmän, mutta kotona spurttailee kyllä aivan entiseen malliin. Olen rauhoittanut treenaamista ja jättänyt vauhdikkaammat liikkeet kokonaan pois. Ajattelin aluksi että jätän sen tässä vaiheessa kokonaan tauolle, mutta sillä tuntuu olevan niin palava halu tehdä etten ole raaskinut.. Ollaan tehty siis rauhallisempia juttuja :)

Tein pieniä kokeiluja ja Leen vastatessa niihin hyvin päätin aloittaa jo nyt mammaloman jälkeen suunnittelemani seuraamisprojektin (ja ongelmahan oli edistäminen). Olen seurauttanut pieniä pätkiä, palkannut paljon ja lähtenyt peruuttamaan heti kun Lee valuu liian eteen. Aluksi ei päästy eteenpäin juuri lainkaan, mutta suht nopeasti Lee pääsi ideasta jyvälle ja mielestäni seuraaminen näyttää tällä hetkellä aika kivalta :) Laitan tähän alle lyhyen videopätkän muutaman päivän takaa. Ihan vielä ei olla siellä missä haluaisin, mutta suunta on selvästi oikea!




- Posted using BlogPress from my iPhone

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

On se :)

Pakko olla! Tiine nimittäin :) The Maha on alkanut kasvaa vauhdilla. Ihan muutamassa päivässä Leen muodot ovat hävinneet ja siitä on tullut tasapaksu pötikkä. Vatsalinja on kadonnut ja ylhäältäpäin katsottunakin vyötäröä ei enää oikeastaan ole. Jee! Jee!! Ja iiik!! :)


Pikakuva kännykällä. Ei todellakaan paras mahdollinen,  mutta ehkä siitä nyt kuitenkn jotain on nähtävissä.

- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Strategisia mittoja

Näitä pyydettiin, joten tässä tulee ;o) Punnitsin Leen ja mittasin sen vyötärönympäryksen. Paino tänään 14,5 kg ja vyötärö 44 cm. Vertailun vuoksi mittasin myös Metkun vyötärön. Paino tytöillä on suurinpiirtein sama ja mielestäni Metku on näyttänyt aina Leetä tukevammalta. Nyt sen vyötärö oli kuitenkin 4 cm Leen vyötäröä kapeampi! Lupaavalta siis näyttää :)

Lopuksi vielä yksi linkki. Katselin viikolla YouTubesta videoita koiratanssin PM kisoista ja silmiin osui yksi Pyron pentu. Tällä suorituksella irtosi hopeaa HTM luokassa. Hieno suoritus ja aika makeanoloinen koira :)

https://m.youtube.com/watch?v=xiUj0ma8PXc

lauantai 22. marraskuuta 2014

Kolmen päivän tokoputki

Kuluneella viikolla on tullut käytyä tokotreeneissä kolmena iltana!! Olisiko peräti tämän syksyn ennätysmäärä? :P

Torstaina Metkun kanssa koirakoutsilla. Hinkutin hieman seuraamista ja lisäksi innostuin kokeilemaan Mikan innoittamana ruutu-, ohjattu- ja merkkihaasteita :) Rakennettiin ruutu lähelle hallin takaseinää. Ruudun taakse, aivan seinän viereen sijoitettiin ohjatunkapulat ja sitten paljon kaikenlaista sälää + merkkejä matkanvarrelle. Koiralle ei myöskään näytetty kapulanvientejä. Tämän jälkeen vuoroteltiin ruudun ja ohjatun kanssa. Ruudun Metku löysi joka kerta hyvin ja varmasti :) Ohjatun jouduin muutaman kerran uusimaan. Vasemmalle Metku kaarsi jo ekalla lähettämällä hyvin, mutta sitten bongasi haettavan kapulan edessä olevan merkin ja kääntyi keskimmäiselle.. Pysäytin ja korjautin. Uusinnalla ok suoritus, vaikkakin hieman joutui etsimään kapulaa (kapulat eivät erottuneet seinän vierestä omaankaan silmään kovin hyvin). Oikealla puolella muiden häiriöiden lisäksi haasteena vielä matkan varrella rally-tokoileva Kipinä. Tämänkin puolen jouduin uusimaan muistaakseni ainakin kertaalleen? Vaikeimmaksi tehtäväksi muodostui kuitenkin lähetys ruudun merkiltä toiselle merkille joka sijaitsi puolivälissä matkalla kohti ruutua. Metku ei vaan meinannut tajuta :D Lähti hakemaan kapuloita ja muutenkin oikein vältteli toista merkkiä. Lopulta oli pakko helpottaa ja käydä näyttämässä merkkiä. Tämän jälkeen onnistui :) Kivat treenit!!

Perjantai-iltana ajeltiin Katin, Taiton ja Inton kanssa Kana-Areenalle tokoilemaan Katjan ja Zenin kanssa. Omista koiristani mukana Lee ja Metku.

Lee teki seuraamista, jääviä, ruutua, ohjattua ja kaukoja. Seuraaminen on suoraan sanottuna ka-ma-laa!! Edistää aivan törkeästi!! Tässä vaiheessa ei ole kuitenkaan järkeä aloittaa mitään massiivista korjausoperaatiota, joten koska meno ei tuntunut tasaantuvan keskeytin ja tehtiin suosiolla muita juttuja. Mammaloman jälkeen sitten innolla seuraamisen kimppuun :) Ohjatun kanssa oli myös pientä säätöä. Kapulat näkyivät huonosti ja kuriton Metkukin taisi juoksennella jossain vaiheessa Leen tiellä.. Kaartoi keskelle, kävi zetan merkillä, ampaisi kertaalleen ruutuun ja muuta mukavaa "pientä"! Tekemistä riittää tässäkin liikkeessä :-/

Metku hinkutteli jälleen seuraamista ja lisäksi otin sen kanssa sarjan kaukoja + hieman sivulletuloja. Tehtiin lopuksi myös paikalla makuu (edellisen kerran tämä liike on tehty toko sm:issä). Olisi kenties syytä tehdä useamminkin :P Hyvin alas ja pötkötteli rauhallisesti. Sen sijaan kun palasin sivulle Metku alkoi olla kuin tulisilla hiilillä.. Hetken jo näytti siltä että tekee saman tempun kuin viime keväänä Keuruun kokeessa ja yrittää ampaista miljoonaa piilolle. Ei kuitenkaan lähtenyt, mutta hyvin vahva mielikuva piilossa olevasta palkasta Metkun mielessä kyllä on!

Lauantai-iltana vielä Riitan kanssa Ikaalisten parkkihallissa. Metku jatkoi seuraamisteemalla ja lisäksi vahvistelin jääviä. Riitta kuvasi pari pätkää ja sen jälkeen katseltiin/pohdittiin mikä siinä seuruussa oikein mättää ja miten sitä voisi parantaa. Suurin ongelma on mitä ilmeisemmin pää. Se ei pysy stabiilina vaan heiluu aika ajoin ylös alas ja saa seuraamisen muuttumaan epäsiistiksi :( Lisäksi Metku tulee edelleen välillä liian eteen. Korjausratkaisuiksi mietittiin jonkin näköistä kohdetta johon Metku tekisi nenä- tai poskikosketuksen. En tiedä kuinka työläs tälläinen projekti on sitten oikeasti toteuttaa.. Ehkä teen kokeiluja kotona ja jos tuntuu mahdottomalta, niin sitten pitää keksiä jotain muuta tai hyväksyä tilanne.



- Posted using BlogPress from my iPhone




maanantai 17. marraskuuta 2014

Aika rientää

Perjantaina tulee kuluneeksi neljä viikkoa Leen astutuksesta ja pikkuhiljaa varmaan pitäisi tiineydenmerkkien alkaa näkyä. Ultraan ei ainakaan näillä näkymin olla menossa. Mietitään sitten asiaa uudestaan, jos maha ei lähiviikkojen aikana tunnu ollenkaan alkavan kasvaa.

Ainakaan vielä en ole rajoittanut Leen elämää mitenkään. Ollaan lenkkeilty ja treenailtu aivan normaalisti, eikä kyllä Lee ole omaehtoisestikaan vauhtia hidastanut. Tänään vietin vapaapäivää ja käytiin koirien kanssa aamupäivästä testaamassa Procanis-hallin uutta mattoa. Varsin pehmeä ja muutenkin hyvänoloinen pohja, mutta palkkausta saa kyllä miettiä jatkossa tarkemmin. Jos lelut tippuvat maahan niihin tarttuu kumirouhetta ja ainakaan minä en sitä kovin mielelläni koirilleni syöttäisi..

Pitkästä aikaa tuli otettua kamerakin mukaan ja kuvasin pienen pätkän Leen ja Metkun treeniä. Lee lähinnä vain puuhastelee tällä hetkellä. En jaksa kovin vakavasti hinkuttaa sen kanssa mitään paremmaksi kun edessä on kuitenkin toivottavasti useamman kuukauden totaalitauko. Jos sitten mammaloman jälkeen hioisi liikkeet evl kuntoon :) Metkun kanssa työnalla ovat olleet edelleen ne meidän ikuisuusongelmat seuraaminen ja sivulletulot. Hemmetinmoisesta hinkutuksesta huolimatta ainakaan videota katsellessa en huomaa yhtikäs mitään edistymistä kummassakaan.. Masentavaa. No, ehkä seuraamisessa Metkun päänasento on ryhdikkäämpi, mutta kaikki varsinaiset ongelmat ovat kyllä ennallaan. Katsokaa vaikka itse.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

2 viikkoa takana

Reilu 2 viikkoa kulunut astutuksista. Ei vieläkään mitään silminnähden havaittavia merkkejä tiineydestä, mutta itselläni alkaa olla sellainen kutina että pentuja olisi tulossa. Toivottavasti olen oikeassa :)

Aikani kuluksi katselin myös mitä Anadune tietokanta ennustaa pentujen värityksestä ja karvanlaadusta. Pyro oli merkitty tietokantaan pitkäkarvaiseksi, joten se hieman sekoittaa ennustusta.. Luulisin että oikeampi todennäköisyysprosentti karvanpituuksiin olisi suurinpiirtein: pitkä 25 % ja lyhyt 75 %, jos molemmat vanhemmat ovat lyhytkarvaisia? Värityksen suhteen ennuste ei paljon arvailujen varaan jätä. Perinteisen värisiä trikkejä on tulossa. Höh. Itse olisin toivonut myös punaisia, mutta sitä ei näytä Leen takaa tulevan.

Tässä vielä Anadunen ennuste:

Possible Coats:
Black Tricolour 96%
Red / Chocolate Tricolour 3%
Blue Tricolour 1%

Rough (long) coat 50%
Smooth (short) coat 50%




- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Korjaussarjaa

Kauaa en sit kuitenkaan malttanut pellolta pois pysyä :P Pakko oli lähteä korjailemaan eilisen puutteita. Mukana vain Metku ja Lee.

Metku availi kuuroutuneita korviaan ja lisäksi työstin flänkkejä paremmiksi. Kyllä se kotona osaa :-/

Leen kanssa aloitin koko porukalla ja lähdin jakamaan laumaa pienemmäksi. Jokaisen onnistuneen jaon väliin pätkä ajoa ja sitten taas pari elukkaa pois joukosta. Tällä tavalla sain lampaille vetoa toisen porukan luo ja Leelle sitä tarvittavaa haastetta :) Sen on nyt vain pakko oppia selviytymään ja liikuttamaan lampaita silloinkin kun ne eivät liikkua halua! Välillä pyysin Metkun apuun kun näytti siltä ettei Lee saa yksin pidettyä lampaita. Metku on tosi hyvä tämän tyyppisessä treenissä, eikä siltä juuri koskaan yksikään elukka pääse karkaamaan :) Toimi yllättävän hyvin!! Olen yrittänyt joskus aiemminkin käyttää Metkua apukoirana mutta silloin ongelmaksi on muodostunut sen kurittomuus. Huomioni ollessa toisessa koirassa Metku on alkanut aivan törkeästi luistella käskyistä ja tehdä mitä itseä huvittaa. Sen seuraksena omassa päässäni alkaa savuta ja se taas on epäreilua sille toiselle koiralle.. Mutta nyt tosiaan toimi meidän kaikkien kolmen yhteistyö oikein hyvin! :)

- Posted using BlogPress from my iPhone

lauantai 1. marraskuuta 2014

Somero

Eiköhän tämä paimennuskausi ala olla taputeltu. Tänään kisailtiin kuitenkin vielä Somerolla Kotikoskien lammastilalla SPKY:n kisoissa. Omista koiristani starttaamaan pääsivät Lee ja Metku. Molemmat kakkosluokassa.

Rata oli selkeä ja helponoloinen. Haasteen toivat kisalampaina toimineet Texel-karitsat, jotka eivät todellakaan antaneet mitään ilmaiseksi.. Veto kohti vieressä ollutta lampolaa oli kova ja kakkosluokan koirakoista ainoastaan kolme onnistui ajamaan radan läpi.

Lee ensin. Lähetin vasemmalle, kun tiesin lampailla olevan vetoa siihen suuntaan. Lee teki tosi hyvän hakukaaren ja päätyi juuri sinne minne pitikin :) Lähti tyypilliseen tapaansa rauhallisesti nostamaan. Tämän jälkeen ei sitten tapahtunutkaan enää juuri mitään.. Lampaat eivät halunneet liikkua, eikä Lee heitä siihen pakottaa. Keskeytin ja otin koiran pois kun alkoi näyttää siltä ettei hommasta mitään tule. Ihan perseestä ajella Somerolle asti katselemaan kun koira seisoskelee pellolla :(

Metkun laitoin matkaan myös vasemman kautta.
• Kaari oli hiukan turhan laaja. Pisteitä 19/20.
• Nostosta pois myös yksi piste. Omaan silmääni näytti ihan siistiltä, joten en tiedä mistä rokotettiin? 9/10
• Kuljetus ohjaajalle. Reippaasti offlinea mentiin ja ainakin pari mutkaa tehtiin suuntaan jos toiseenkin. Pisteitä 12/20.
• Tolpan kierto valui pitkäksi ja sitten lähdettiin poispäinajoon. Alku suht ok, mutta kun alettiin lähestyä ykkösporttia alkoi lampaiden veto kohti lampolaa kasvaa ja vauhti kiihtyä. Sekoilin itse suuntakäskyissä ja "pieniä" mutkia taisi tulla tällekin välille ;) Ykkösportista saatiin läpi osa porukasta ja yksi lammas suvaistua siivekettä päin.. Katsoin että ovat jo portista ohi ja käskytin Metkua kiertämään oikean kautta, jotta saisin edes jonkinmoisen linjan kohti kakkosta. Metku ei edes kurvannut mitenkään läheltä, mutta jostain syystä yksi karitsoista panikoi ja hyppäsi suoraan päin oikeanpuoleista siivekettä melkein kaataen sen.. Tässä vaiheessa lähdin tolpalta ja kävelin lähemmäs auttamaan. Näin jälkikäteen ajateltuna tämäkin oli virhe.. Menin jotenkin aivan sekaisin linjoista ja koko loppuajon vain palloilin koiran ja lampaiden tiellä :) Ykkösportin jälkeen lampailla oli jo hillitön veto lampolan suuntaan ja heti kun korjasin koiraa edes vähän vasemmalle lähti porukka pinkomaan hännät suorina kohti lampolaa. Kakkosportista taidettiin kuitenkin saada kaikki läpi? Kuljetuksesta pisteitä huimat 10/30.
• Jako. Ei mennyt tämäkään kuin Strömsöössä.. Metku puski liian voimakkaasti, jätti tottelematta maahan-käskyjä ja lampaat sinkoilivat sinne tänne. Jouduinkin laittamaan Metkun toistuvasti pysäyttämään ja hakemaan lampaat takaisin. Jako kuitenkin ihme kyllä tehtiin :) Tämän jälkeen taas omaa sekoilua suuntakäskyissä ja melkein menetettiin toinen puoli porukasta.. Pisteitä 4/10.
• Häkki. Hah! Sekoilu sen kun jatkui. Alku näytti lupaavalta ja ajattelin jo että tämähän sujuu helposti. Mutta, mutta. Sitten niitä lampaita vaan alkoi pomppia häkistä pois :) Kaksi tai kolme kertaa olin jo sulkemassa porttia kun lammas tai pari singahti aivan viime tipassa häkistä pois. Huokaus. Pientä rundausta häkin ympäri ja uutta yritystä. Aikakaan ei meitä pelastanut, joten kyllä ne sitten lopulta häkitettiin :) Pisteitä 2/10.

Yhteensä pisteitä 56 ja sillä irtosi tänään neljäs sija.

Melkoinen työvoitto saada moisesta katastrofiradasta huolimatta kaikki osa-alueet tehtyä ja rata läpi!! Metku ei ehkä ole maailman lahjakkain paimenkoira, eikä sillä ole yhtä hienoja muuveja kuin vaikka Leellä. Se on kuitenkin luotettava työmyyrä, joka ei luovuta koskaan ja saa yleensä aina homman kuin homman hoidettua! Hieno pieni koira <3

- Posted using BlogPress from my iPhone

perjantai 31. lokakuuta 2014

Viikko astutuksesta

Tänään tulee kuluneeksi viikko ensimmäisestä astutuksesta. Kovasti olen yrittänyt tiineyden merkkejä tiirailla, mutta mitään muutosta en ole huomannut Leen käytöksessä tai missään muussakaan. Tai no, treeneissä se on ollut tavallistakin innokkaampi ja sähäkämpi :) Johtunee kuitenkin todennäköisemmin viikon tekemättömyydestä kuin mahdollisesta tiineydestä.. Hiton lihava se myös on :-O Vähensin sen ruokaakin jo reilusti, mutta tiukkaan tuntuvat kilot tarttuneen. Hiukan ylimääräistä saa toki jäädä pentuja varten, mutta ei sen kyllä ihan noin lihava tarttis olla.. Huomenna olisi tarkoitus testata kisakuntoa Somerolla, joten saapa nähdä jaksaako läskipallo edes juosta..

Kuluneella viikolla on tullut tokoiltua peräti kolme kertaa!! Ma Riitan kanssa Ikaalisissa, ti Tainan kanssa Kyröskoskella ja to Piian ja Riitan kanssa Ylöjärvellä. Harvinaisen reipas viikko :)

Metkun kanssa keskityin oikeastaan pelkästään seuraamiseen ja luoksetuloon. Molemmat liikkeet kun ovat valovuosien päässä tavoitteesta..

Seuraamisesta en edes tiedä mitä sanoisin. Se vaan on sellaista härveltämistä :-/ Siinä taitaa oikeasti olla IHAN kaikki mahdolliset virheet ja siihen kun vielä lisätään se tosiasia etten itse osaa pitää kriteereistä tippaakaan kiinni, niin onko ihme ettei siitä mitään tulekaan?

Luoksetulossa katsottiin eilen Piian ja Riitan kanssa sivulletuloja ja siinä ennenkaikkea sitä iänikuista törmäämistä. Testattiin erilaisia palkkaustapoja, polvennostoja, erilaisia fyysisiä esteitä, jne, jne. Eivät paljon Metkua heilauttaneet.. Ihan yhtä iloisesti törmäili :-/ Kotiläksyksi kokeiluja korokkeen kanssa. Jos sen sijoittaisi hieman kauemmaksi, niin että törmääminen olisi oikeasti mahdotonta?

Casskin on päässyt humputtelemaan. Se raukka on kyllä niin jälkeenjäänyt :P Moni samanikäinen kisailee jo kovaa tahtia ja Cass ei osaa oikeasti yhtään mitään! Tosin eipä se sen vika ole vaan minun. Jos ei puoleen vuoteen olla tehty mitään, niin suoranainen ihmehän se olisi jos se jo jokin tokon superstara olisi :) Nytkin ollaan vaan hömpötelty ja pidetty hauskaa sekä siinä sivussa tehty hiukan pohjia noutoon, luoksetuloon ja seuraamiseen. Kai siitä voisi ihan oikea tokokoira tullakin. Hauska ja vauhdikas kaveri se ainakin on :)


- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Läski-Lee palaa kotiin

Kaksi onnistunutta astutusta oli Norjan reissun saldo :) Nyt vain peukut pystyyn ja toivotaan että pentuja tulee!!

Tänään ajelin Paimioon hakemaan Leen kotiin. Samalla pääsin pikaisesti pyörittämään Milan lampaita omilla koirillani :) Olipa mukavaa! Milalla on tosi hyvät treenilampaat. Herkästi koiraan reagoivat ja liikkuvat. Ihan erilaiset kuin mitä meidän tämän kesän treenilampaat..

Cass oli aika hyvä! Olen saanut sille aikaiseksi jonkinmoisen maahanmenon ja lisäksi se on ehkä hieman jo ymmärtänyt poispäinajon ideaa. Mielestäni se näyttää suht kivalta tällä hetkellä :)

Metku oli kuuma ja kuuro :-/ Se on mennyt kotona aika hyvin, mutta heti kun on uusi paikka ja lentävämmät lampaat sen kuullun ymmärtäminen heikkenee.. Lintsailee flänkeissä ja kiihdyttää tempoa ajossa. Ois pitänyt jaksaa vääntää ja vaatia enemmän, eikä antaa sen luistella käskyistä mutta en vaan jaksanut. Huono minä :(

Leellä tein myös pienen treenin. Vähän ajoa, häkitystä ja yksi jako. Meni kivasti :)

Lee oli reissussa ollessaan myös lihonut melkoisesti! Se oli kasvattanut hillittömän ison ahterin ja kylkiinkin näyttää tarttuneen extraa!! Lisäsin sen ruokamäärää jo hyvän aikaa ennen astutusreissua, mutta nyt tulokset oikeastaan vasta huomaa. Lukema mistä lähdettiin oli n. 12-13 kg ja tänään se painoi 16,2 kg!!! :-O Nyt saa luvan olla tarpeeksi läskiä pentuja varten. Enempää ei kyllä hankita :)


- Posted using BlogPress from my iPhone

perjantai 24. lokakuuta 2014

Lee astutettu!!

JES, JES, JES!! Lee on astutettu tänään onnistuneesti Pyrolla <3

Lee retkikuntineen saapui Norjaan eilen iltapäivästä ja ensimmäiset treffit oli sovittu jonnekin pellon laidalle. Samalla Mila pääsi näkemään sekä Pyron että Pyron isän Maicon paimennustreenejä. Tässä ei mitään ihmeellistä. Jaran oli harjoitellut pitkiä hakuja ja lisäksi oli satanut kaatamalla koko ajan. Koirat olivatkin näkyneet lähinnä pieninä pisteinä pellolla :)

Niin kauan kuin lampaat olivat laitumella Pyroa ei kiinnostanut mikään muu. Treenien loputtua se oli juossut välittömästi innoissaan tervehtimään ihmisiä ja huomannut myös Leen :) Etukäteen olimme miettineet paljon Pyron rakennetta ja kokoa. Kuvissa ja videoilla se nimittäin näyttää suht isolta ja raskaalta.. Livenä nähtynä se ei ollut onneksi kumpaakaan näistä :) Vahvaluustoinen kylläkin, muttei raskasrakenteinen. Kuvissa ja videoilla sen saa näyttämään massavalta sen turkki. Se ei ole sileää kuten monilla lyhytkarvaisilla, vaan pitkähköä, tuuheaa ja sitä oli paljon:) Rakenteeltaan Mila kertoi sen olevan hieman korkeuttaan pidempi ja voimakkaasti kulmautunut. Lihaksikas ja fyysisesti voimakkaan oloinen uros :)

Astutus ei valitettavasti onnistunut ensitreffeillä, sillä Lee ei ollut vielä valmis.

Tänään aamupäivästä uusi yritys. Leen ohella myös sää oli suosiollisempi ja tänään saatiin onnistuneen astutuksen lisäksi myös kuvattua + filmattua Pyroa. Ennen astutustouhujen aloitusta Mila oli myös kokeillut leikittää Pyroa ja kyllä se oli leluista pitänytkin!!! Ihan pimeä kuulemma :) Tästäkin on ymmärtääkseni luvassa videomateriaalia.

Huomenna vielä yksi käynti Pyron luona ja sitten alkaakin kotimatka. Vitsit kuinka toivon että pentuja tulisi!! Pyro on Milan kuvauksen perusteella juuri sellainen kuin kuvittelinkin ja just sellainen uros minkä ainakin itse kuvittelisin sopivan täydellisesti Leelle <3



- Posted using BlogPress from my iPhone

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tuskallista odotusta

Voi tuska! Tälläinen odottelu ei kyllä sovi mulle alkuunkaan!! Olo alkaa olla jo kuin tulisilla hiilillä :) Onneksi oloon on pikapuoliin luvassa helpotusta. Leen juoksu on edennyt siihen pisteeseen että illalla se nousee matkaseurueensa kanssa laivaan ja matka kohti Norjaa alkaa. Uutisia paikanpäältä luvassa siis todennäköisesti jo huomenna!! Kylläpä jännittää!! Toivottavasti uros on kaikkea sitä mitä ollaan ajateltukin, astutus onnistuu ja toivottavasti Mila muistaa käyttää kameraa ja kuvaa+videoi kaikki mahdolliset Pyron sukulaisetkin. Sinänsä kyllä kiva tilanne, että nähtävillä on uroksen lisäksi myös sen isä Maico, jokunen Pyron pentu ja todennäköisesti myös liuta muita sukulaisia :)


- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 21. lokakuuta 2014

Seuraamisen tuskaa

Voi argh! En vain yksinkertaisesti osaa kelvollista seuraamista koirilleni opettaa :-/

Metkun kanssa tuli tahkottua tämän aamun treeneissä oikeastaan pelkkää seuraamista. Melkein kolme varttia taidettiin yrittää, mutta eipä se siitä juurikaan parantunut :-/ En vain saa sitä ymmärtämään mitä haluan :( Jos pysähdyn, peruutan, huomautan, vedän sitä hihnasta eteenpäin tms. se korjaa kyllä taaemmas, mutta heti kun liikun eteenpäin se palaa välittömästi vanhalle paikalleen. Kokeilin pitkästä aikaa luopumisen kauttakin, mutta en usko senkään toimivan. Seuraamisasento muuttuu luonnottomaksi Metkun nostaessa päätään takakenoon, eikä se takuulla pysty kyseisellä tavalla minuutti tolkulla seuraamaan.. Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin ainakin se jaksaa yrittää :)

Seuraamisen lisäksi harkattiin hieman luoksetulon jättöjä. Kerran epäonnistui ja jätti tekemättä kurre-tempun kun juoksin poispäin. Muuten oli supertarkkana ja toteutti kaikki pyynnöt oikein :)

Cass teki samaa settiä kuin eilenkin. Merkille menoja palkkailin juoksuttamalla takaisin luokseni ja nyt stoppailikin järkevämpiin kohtiin :) Seuraamisessa oli aluksi keskittymätön.. Palkkailin namilla ja Cass meinasi toistuvasti lähteä juoksentelemaan ja etsimään lelua :-/ Päädyin lopulta palkkaamaan nami+lelu yhdistelmällä ja tämä paransikin suoritusta huomattavasti :)

Toivokin palasi eilen kotiin :) Tai oikeastaan kävin hakemassa sen pois hoidosta, koska se oli ollut niin hankala hoitolapsi.. Saavat nyt sitten Metkun kanssa viettää aikaansa eri kerroksissa kun olen töissä. Tosin en usko että mitään tapahtuisi vaikka samassa tilassa olisivatkin.. Metku on juoksujen aikaan kotioloissa todella kiukkuinen, eikä ainakaan tähän päivään mennessä ole tarjonnut pojille mitään muuta kuin hampaita. No, ehkä en kuitenkaan kokeile ;)


- Posted using BlogPress from my iPhone

maanantai 20. lokakuuta 2014

Ma aamun tokot+paimentelut

Aamusta hallille tokoilemaan. Koskahan on tullut viimeksi käytyä? Taitaa olla aikaa useampi kuukausi..

Metku:
• Seuraamista. Tätä hinkattiin ja pirusti. Hallilla kriteerien pito on niin paljon helpompaa kun suorituksen näkee peilistä :) Testailin erilaisia palkkaustapoja, vaihtelin rytmiä ja tein kaikkea muutakin yllättävää.

• Luoksetuloa. Yksi suora luoksetulo ja sen jälkeen erilaisia virityksiä stoppien parantamiseksi. Ainakaan vielä ei löytynyt oikotietä onneen :-/

• Ohjattua. Annoin hakea molemmat puolet. Ihan ok.

Cass:
Cass taitaa olla tokoillut edellisen kerran joskus talvella/keväällä?

• Piti aloittaa seuraamisella, mutta eihän Cass mitään seurannut :P Kävi ensin hakemassa kentän laidalta lelun ja kun otin sen pois juoksenteli merkille. Harjoiteltiin sitten merkkiä :) Merkille lähtö on vauhdikas mutta paikka hieman hakusessa.. Pari ekaa kertaa meni suurinpiirtein sinne minne pitikin ja pääsin palkkaamaan heittämällä lelun. Ilmeisesti tästä innostuneena Cass alkoi tykittämään ihan hulluna ja stopit valuivat metritolkulla merkin taakse..

• Luoksetulo. Pysymisessä hieman puutteita. Lujaa lähtee ja lujaa myös törmää..

• Vauhtinouto x 2. Kapulalle meno hitaampi kuin palautus.

• Lopuksi vielä uusi yritys seuraamista. Veikkaan ettei tästä tule hyvää tämän(kään) koiran kanssa.. Kuumuu kamalasti ja Cassin tapauksessa se tarkoittaa puremista :-/ Pari kertaa nappasi napakasti kiinni reiteen ja lopun aikaa tyytyi napsimaan ilmaa.. Joopa-joo.

Tokoilujen jälkeen piipahdettiin vielä laitumella. Metku jatkoi jako teemalla (meni hyvin:) ja Cass yritteli edelleen poispäinajoa. Oli selkeästi miettinyt asiaa sillä oli paljon parempi kuin eilen :) Tässäkin saa kyllä jatkossa olla sen kanssa tarkkana.. Menee nätisti niin kauan kuin lampaat liikkuvat alta pois, mutta anna olla jos tilanne jämähtää ja yritän itse nätisti siirtää jotain elukkaa. Cassin asenne muuttuu välittömästi ja se on heti sitä mieltä että "kyllä täältä pesee!!". Veikkaan että jokunen keskustelu joudutaan tulevaisuudessa käymään laitumellakin puremisesta..


- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Koirat vähenee ja treenit jatkuu

Metkun ja Leen juoksut etenee, joten perjantaina Toivo sai lähteä hoitoon. Helpompaa näin, vaikka Toivo oikeasti melko vaivaton kaveri tyttöjen juoksujen aikaan onkin :)

Lauantaina oli sitten Leen vuoro pakata laukkunsa ja lähteä viettämään hanimuunia. Tai no, eilen se pääsi vasta Paimioon asti, mutta eiköhän jo parin päivän päästä suuntana ole Norja :) Superjännää!!

Ajatukset ovat viime päivinä olleet lähinnä Leen tulevassa pentuprojektissa, mutta jotain pientä treeniä on kuitenkin tullut tehtyä. Paimennusta etupäässä :)

CASS:
Cass on sellainen ihme juoksentelija. Se haluaa koko ajan flänkätä, eikä tahdo edetä suoraan kirveelläkään. Mielestäni sen toiminta ei ole suoranaista heikkoutta (=ei halua kohdata eläimiä), vaan jotain muuta.. Olenkin työstänyt sitä viime aikoina liinassa, ettei se pääsisi jatkuvasti valumaan flänkille tai juoksemaan päättömästi. Se on myös selkeästi toispuoleinen ja haluaa valua aina vasemmalle. Tänään tehtiin pieniä pätkiä ajoa kolmioasetelmassa ja pysäytin heti jos Cass alkoi valumaan tai yritti livahtaa selkäni takaa vasemmalle. Aluksi oli kovin vaikeaa, mutta sitten kun Cass sai ideasta kiinni sujui suht kivasti :) Tässä asetelmassa se tottelee hyvin maahanmeno käskyäkin. Vapaaksi jos sen päästää, niin ei toivoakaan..

METKU
Metkun kanssa työstin tänään(kin) stoppeja, flänkkejä, ajoa ja jakoja. Jaoissa se on aika hyvä :) Tulee pieneenkin väliin ja pitää hyvin eläimet erillään. Metku on selkeästi koira joka pitää haasteista. Mitä vaikeampaa ja rankempaa on sen parempi on myös Metku :)

Tokoilun suhteen tein päätöksen panostaa tästä lähin etupäässä hauskanpitoon. Ihan sama tuleeko koskaan enää mitään tulosta, mutta en vain jaksa tätä nykyistä fiilistä.


- Posted using BlogPress from my iPhone

torstai 16. lokakuuta 2014

Argh!

Toiset päivät vaan ovat paskempia kuin toiset.

Eilen illalla huomasin Saulilla olevan pissaamisongelmia. Se yritti ja yritti pissata, mutta juuri mitään ei tuntunut tulevan :( Ensimmäisenä tuli mieleen tietysti virtsakivet ja harkitsinkin lähtöä päivystävälle (jos kivet tukkivat virtsaputken kissa voi kuolla). Sauli vaikutti kuitenkin pissavaivoistaan huolimatta pirteältä ja ruokakin maittoi, joten päätin odottaa aamuun.

Heti aamusta lekuriin. Saulilta taju kankaalle ja sitten tutkittiin. Rakko tuntui tunnusteltaessa normaalikokoiselta. Sen sijaan virtsassa oli verta. Oireiden takana siis pissatulehdus, eikä virtsakivet kuten pelkäsin :) Kotiin viemisenä antibioottikuuri.

Illalla tokoiltiin. En tiedä. Itselläni on koko tokoilun punainen lanka tällä hetkellä täysin kateissa :( Tein ainostaan Metkun kanssa ja senkin olisi voinut jättää väliin.. Ihan paskaa menoa, eikä keskittymisestä tietoakaan :( Meni vääntämiseksi ja ainoa mitä käteen jäi oli huono mieli itselle. Mä en vaan jaksais tämmöisiä treenejä. Kaikki yhdessä tekemisen ilo ja hauskuus tuntuu hukkuneen johonkin matkan varrelle ja näen vain pelkät virheet. Itseäni vituttaa ja koirakin siitä syystä kokoajan vaan huononee :( Jos fiilikset ei ala kohta paremmaksi muuttumaan, niin ehkä lopetan koko hemmetin tokon?

Ja jotta päivästä jäisi mahdollisimman paska maku suuhun, niin kotona huomasin jonkun koiran jossain vaiheessa hieman maistelleen auton sisustusta...


- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 14. lokakuuta 2014

:D

Leen juoksu on alkanut ja astutusreissulle Norjaan se lähtee ensi viikolla :) Peukut ja varpaat pystyyn että pikku Pyroja ja Lisbethejä saadaan alulle!! Mila on luvannut kuvata sulhoa ahkerasti, joten videoita ja kuvia on tulossa :D iiik, kuinka jännää!!!



- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Jännä päivä

Pikku vaakuilla on ollut tänään jännääkin jännempi päivä :) Ne saivat siirron isojen puolelle. Aluksi vastustivat tarmokkaasti siirtoa ja sitä mukaan kun sain niitä nosteltua aidan yli ankkatarhan puolelle tunkeutuivat takaisin aidanraoista ja pinkoivat karkuun minkä pienistä räpylöistään pääsivät.. Pienten viritysten jälkeen kaikki saatiin kuitenkin siirrettyä ja jopa pysymäänkin ankkatarhan puolella.

Äiskä otettiin mukaan myös :) Tai oikeastaan kanaemo lehahti kyllä ihan itse aidan yli poikasiaan valvomaan. .
Vaaleat ankat tutustuvat uusiin kavereihin. Kokoeroa ei juurikaan enää ole. Poikaset täyttävät alkuviikosta 5 viikkoa ja kasvutahti on ollut huima!!

Toinen ankkalan kuninkaista.

Kasvihuoneessa on edelleen elämää :) Tomaattia pukkaa kovaa vauhtia.
Paprikoita kuvattuna kasvihuoneen lasin läpi.

Tra-la-la-la-laa-laa-laa! Ankkalinnan kylmällä puolella on joulu ainainen.  Ledivalot antavat valaistusta ja luovat tunnelmaa :D 

 Ja jännästä puheenollen! Metku aloitti eilen juoksun :) Nyt sitten jännätään mitä tekee Lee..