Vähiin käy

Viikon verran enää ja sitten he ovat täällä :) iiiik!!!! Epäilen ettei kukaan ole koskaan odottanut pentuja yhtä innoissaan kuin minä!! Synnytys ja mahdolliset komplikaatiot tietysti pelottavat, mutta kun ne tunteet sysää syrjään niin tuntuu että melkein halkean innosta. Nämä pennut ovat kyllä niiiin odotettuja ja tervetulleita tähän maailmaan!! :)

Pentujen liikkeet tuntuvat ja näkyvät päivä päivältä selvemmin. Heti kun Lee pysähtyy ja asettautuu makuulle alkaa maha liikkua ja velloa kuin myrskyinen meri. Pentujen päitä kohottautuu näkyviin ja potkuja satelee kuin paremmassakin toimintaleffassa :) On ihanaa loikoilla sohvalla Lee kainalossa ja asettaa käsi sen vatsan päälle <3

Tänään oli ohjelmassa ankkojen siirto sisälle. Talvi taitaa vihdoin tulla ja ainakin ensi viikon ennusteet lupaavat pakkasia. Tähän asti ankat ovat saaneet viipottaa isossa tarhassa ja yöpyä kesämökissään, mutta nyt talven koittaessa ja Leen pikkuhiljaa valmistautuessa mammaloman viettoon oli aika siirtää ne sisätiloille (Lee on omista koiristani ainoa jolla voi ankkoja siirrellä). Kelien salliessa vaakut pääsevät kyllä jatkossakin ulkoilemaan :) Ajattelin etukäteen operaation olevan aikaavievä ja työläs. Olin pyytänyt apujoukkojakin siltä varalta että ankkoja viilettää pitkin pihaa ja niitä joudutaan lopulta sylikyydillä kantamaan. Mutta mitä vielä! Kiltisti tulivat tarhastaan pois ja Lee ajoi ne suorinta reittiä ulkorakennukseen ja niille varattuun talvisuojaan. Sen verran saatiin tuhlattua aikaa että äiti ehti ottaa pari kuvaa kamerallaan :)

Homma hoidettu ja sorsat sisällä :D

- Posted using BlogPress from my iPhone