perjantai 4. lokakuuta 2019

Aamun lammastelut

Laiduntarkin yhteydessä pikapaimennukset Whipin, Reiskan ja Cassin kanssa. En jaksanut alkaa jakamaan porukkaa, joten koko lammaslauman voimin mentiin. Laitumen yläsivulla, pienen treeniaitauksen vieressä mylläsi kaivuri ja traktoria peräkärryineen pörräsi maakuormien kanssa sinne sun tänne. 

Kaikki koirat tekivät suht samantyyppisen treenin. Ajoin lauman laitumen vasenta sivua ylös ja tuuppasin ne sisälle treenitarhaan. Itse seisoin laitumen vasemmassa alakulmassa ja etäisyyttä koiraan kertyi parhaimmillaan ehkä 200m? Pienessä treenitarhassa pyöritin koiria lauman ympärillä isoilla ja pienillä flänkeillä ja tein väliin lyhyitä ajopätkiä. Rakennustyömaan meteli ehkä vähän häiritsi kuuluvuutta? Tosin kuulo-ongelmia oli ainoastaan Cassilla ja Reiskalla, joten saattaa hyvin olla että häiriö oli ennemmin niiden päänsisällä kuin korvissa.. 😅 Whip otti kaikki käskyt! Sitä on muutenkin niin mukava ajaa. Sillä on puhtaat, avoimet flänkit eikä sen kanssa tarvitse vääntää. Se ottaa ihan kaikki käskyt ja osaa jarruttaa. Mikään voimanpesä se ei ole, mutta muuten varsin potentiaalinen ja näpsäkkä paimen. Reiska ja Cass ovat paljon raskaampia. Reiskaa hidastaa välillä sen eläinfiilis, Cassilla ei ole edes sitä jarruna. 

Reiskan oli vaikea flänkätä treeniaitauksen sisällä. Se on aikamoinen kontrollifriikki ja lampaiden halutessa pois treeniaitauksesta se ei olisi millään halunnut poistua vedon puolelta (tai jos poistui niin flänkit olivat nopeita ja ahtaita). Jonkin aikaa sain sitä pyöritellä ennenkuin se alkoi rentoutumaan ja kykeni kunnolla vastaanottamaan vihellyksiä. 

Entäs Cass sitten? Varsinkin sen vasen flänkki on surkea ja lisäksi se junttaa vaan haluamaansa tempoa kohti lampaita. Steady-käskyyn se ei reagoi pitemmältä etäisyydeltä mitenkään. Parhaiten sain sen menemään, kun en käyttänyt oikeastaan muuta kuin ei-sanaa 😃Sillä se ottaa tempoa alas ja sen etäisyyttä lampaisiin saa kasvatettua. Tätä myötä ohjaaminenkin helpottuu. 


torstai 3. lokakuuta 2019

Hinkkausta

Aamusta aikaisin hallille. Kuvasin tänäänkin joitain pätkiä. On tullut treenattua niin paljon yksin, että pakko saada kuvallista materiaalia jotta oikeasti näkee miltä mikäkin juttu näyttää. Laitan niistä joitain pätkiä tähän.

Voiton seuraamiseen olen suht tyytyväinen. Voitto pitää paikkansa aika hyvin ja askellus näyttää omaan makuuni tarpeeksi siistiltä. Tietysti viilattavaakin löytyy. Vaikka Voitto pitää paikkansa, niin sen pää elää ärsyttävästi ja käy välillä vasemman jalkani edessä. Ajattelin työstää sitä nyt jonkin aikaa käsiavulla, josko se siitä rauhoittuisi. Tein seuruutreenin lomaan myös jääviä. Asentojen otot ovat nopeat (noo, istuminen voisi olla nopeampi) ja äärimmäisen harvoin Voitto sekoittaa asentoja. Asennoissa pysymistä vaikeuttaa välillä se, että Voiton on pakko koko ajan nähdä minut. Silloin se saattaa hetkellisesti herpaantua ja käy kuten videon ensimmäisessä istumisessa.


Noudossa suurin haaste on Voiton hieman löysä ote. Kapula saattaa liikkua sen suussa varsinkin kun se pyörähtää perusasentoon. Videolla olevassa treenissä muistutan kunnon otteesta sivuttaisvedolla. Kapulassa on vain yksi laippa.


HTM. Olen työstänyt Voitolle oikeanpuolen seuruuta ja joitain seuraamispuolen/-paikan vaihtoon liittyviä temppuja. Mitään koreografiaa ja musiikkia meillä ei ole, enkä tiedä tuleekokaan koskaan. Näitä on kuitenkin hauska tehdä ja harjoitella.


Whipillä on työn alla seuraaminen. Tällä hetkellä yritän työstää paikkaa taaemmaksi. Jonkin verran se on jo siirtynytkin, eikä Whip enää pysty painamaan aivan entiseen malliin. Ehkä aavistuksen siistimmältäkin meno jo näyttää!? 🤪 Aikamoinen työmaa on silti yhä edessä...


Viime sunnuntaina starttasi Whipin juoksariprojekti ja muutama lyhyt treeni ollaan ehditty tekemään. Välillä olen käyttänyt palkkaukseen namiautomaattia ja välillä ihan vaan naksua ja heitettävää namia. Jonkinmoinen käry Whipillä ehkä jo aiheesta on ja nykyisellä vauhdilla osumatarkkuus on käytännössä katsoen 100%. Saa nähdä kuinka sitten käy kun vauhti alkaa kasvaa..


Epic ei ole edelleenkään mitään maata mullistavaa tehnyt. Leluilla on leikitty ja olen yrittänyt rakentaa sille vauhtinoutoa. Ei ole  helppoa. Luulen sen kyllä tietävän mitä sen pitäisi tehdä. On vaan niin hiton vaikeaa mennä sinne kapulalle asti, saati sitten ottaa se suuhun kun minä ja lelu ollaan toisessa suunnassa 😃 Olen treenannut sen kanssa jonkin verran myös erilaisten esineiden nostamista ja siinä ei ole mitään ongelmaa. Luovuttaa se ei toki niitä vielä osaa. Ehkä pitäisi sekin opettaa, niin homma voisi muuttua entistä selkeämmäksi 🤔 Viimeisellä videolla on sivulle tuloja ja seuraamista. Ne sentään sujuvat hyvin 😊





keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Syksy


Uusia lenkkimaastoja 😚

Syksy etenee vauhdilla. Sateista, kylmää ja öisin pikku pakkasta. Onneksi kuitenkin vielä niitä mukavia aurinkoisiakin syyspäiviä. Ne ovatkin parhaita. Pidän syksystä, silloin kun siihen kuuluu muutakin kuin sadetta ja kuraliejua. Metsässä samoilu on mukavinta syksyisin. Suurin osa pistävistä ja purevista öttiäisistä on joko vainaita tai painunut johonkin koloon odottamaan kevättä. Luonto on kaunista ja viileällä kelillä on nautinto tallustella pitkiäkin matkoja. 

Muutama päivä sitten löysin suureksi ilokseni aivan uusia lenkkireittejä! Olin kuvitellut kolunneeni kaikki mahdolliset tiet, metsät ja ryteiköt lähistöltä, mutta ehei! Jumesniemi yllättää aina 😃 Raahauduin lammastarkille eri kautta kuin yleensä, halutessani välttää rakennustyömaan ja kaiken sen mukanaan tuoman hälinän ja koneet (naapuri rakentaa lammaslaitumen viereen uutta navettaa). Lampaat tsekattuani eksyin laitumen takana olevaan metsään pyörimään. Olen aina kuvitellut sen olevan pieni metsäkaistale, mutta ei se kyllä sellainen ole!! Aluksi löysin pienen riista(?)polun. Se johti isommalle polulle ja lopulta löysin ristiin rastiin meneviä metsäautoteitä vaikka kuinka. Muutaman tunnin siellä pyörin ja ehdin käydä läpi vain osan. Huippua!! Varsinkin näin syksyn kurakelien aikaan olen aina harmitellut sellaisten kunnon metsälenkkimaastojen puutetta. Täällä on lähinnä vain peltoja ja pelloille vieviä teitä. Kesäisin näitä teitä pitkin on mukava talsia ja talvisin pelloilla hiihdellä ja lumikenkäillä, mutta sitten taas sateiset syksyt ja keväät.. Ei tee mieli edes lenkille lähteä, kun melkein järki lähtee siitä kuramäärästä minkä tälläinen koiralauma itseensä kerää! 

Lampaat ovat edelleen laitumella, mutta tuskin enää kauaa. Laidunkausi vetelee viimeisiään ja kohta on pakko siirtää porukka sisätiloihin. Talvikauden koittaessa tulee eteen myös se ikävä tosiasia, että osan lampaista täytyy lähteä. Masentavaa. Niin kovin mielelläni pitäisin heidät kaikki. Harmittaa ja surettaa tosi paljon laittaa pois terveitä, hyvin palvelleita ja muutenkin kaikin puolin mukavia eläimiä. Mutta ei auta ☹️ Kalkkunoillakin on edessä pian sama kohtalo. Suht isoja mötkäleitä alkavat jo olla ja harva se päivä olen heidän aitaustaan suurentanut. Nyt kun mikään ei oikeastaan enää kasva kalkkunat popsivat kasvillisuuden pikavauhtia. Kohta niillä taitaa olla jo käytössä koko pihani ja puutarhani 😅

Iloisia kalkkunoita

Kukkulan kuningas 😅



sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Paimennusta ja juoksariprojekti käyntiin

Viikko sitten sunnuntaina kävin hakemassa kesän maisemointihommissa uurastaneen lammasporukan pois. Olivat omasta mielestään jo saaneet kesätyönsä päätökseen. Ihan muina lampaina olivat häipyneet rantalaitumelta ja pikkuhiljaa valuivat naapurien peltoja pitkin kotia kohden. Tai niin ainakin naapuri joka minulle soitti arveli "kyllä ne sieltä taitavat olla kotiin tulossa". Leen ja Cassin kanssa kävin kuitenkin varmuuden vuoksi hieman vauhdittamassa heidän kotiinpaluutaan 😅 Maisemointiporukka koostui rauhallisista laiskiaisista ja nyt kun yhdistin ne treenilaitumella oleviin ferrareihin, on koko porukkaa mielenkiintoista ajella. Etujoukko menee eikä meinaa ja muutama perässä hiihtäjä odottaa mieluusti tilaisuutta jättäytyä porukasta.



Whipin aksatreeneissä työstettiin tänään kontakteja. Juoksarit ovat olleet ajatuksen asteella jo vaikka kuinka kauan, mutta en ole saanut aikaiseksi ryhtyä niitä todenteolla työstämään.. Namimaattia apuna käyttäen olen juoksuttanut Whippiä joitain kertoja maton yli, mutta siinä se. Tai lähinnä se on ollut sellaista kävelyä/lönköttelyä. Whipillä ei ole mitään huimaa motivaatiota palkkauslaitetta kohtaan ja se on hieman häirinnyt itseäni. Lisäksi en ole oikein onnistunut vahvistamaan takajalka osumia, vaan Whip ajattelee juoksarimattoa etujalkatargettina kun esim. eteenmenon ja ruudun lätkääkin. Testailtiin tänään hieman eri vaihtoehtoja. Juoksarimattoa mm. seinän vieressä ja puomilla. Näissä molemmissa Whip sai käydä vain kääntymässä ja kun takajalat osuivat matolle sen pyörähtäessä takaisinpäin  palkkasin namin heitolla. Kokeilin palkata myös lelulla, mutta siitä aiheutui liikaa säätämistä ja vaarallisia tilanteita kun Whipille tuli liian kiire. Puomia apuna käyttäen saatiin aikaiseksi parhaat osumat ja tuntui että Whip oikeasti alkoi ajattelemaan takajalkoja. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä treeni! Oma motivaationi nousi ja suunnitelmat selkeytyivät. Nyt vain innolla työstämään 😊

Uutta yritystä jälleen kerran

Jaahas. Yritäisinkö taas blogin elvytystä? 😜 Edellisestä päivityksestä onkin kulunut taas hurjasti aikaa.

Koiralauman nykyinen vahvuus on peräti 6 kpl. Jep. Tiedän. Aivan liian monta niitä jo on.. Lee, Cass, Voitto, Whip, Raven ja uusimpana tulokkaana Cassin toisesta pentueesta kotiin jäänyt Epic.  

Epic ja Cass

Kulunutta vuotta ovat varjostaneet -yllätys, yllätys- koirien tapaturmat/sairastumiset. Cass katkaisi kinttunsa alkuvuodesta ja sitä parannellessa on mennyt tovi jos toinenkin. Voiton terveyden kanssa on myös ollut haasteita. Sitä on tutkittu, käännelty ja väännelty kaikin mahdollisin keinoin. Viimeisimpänä elokuussa tehty magneettikuvaus. Mitään oireet selittävät syytä ei ole onnistuttu löytämään. Kaikkien tehtyjen tutkimusten mukaan Voitto on terve kuin pukki. Harmi vaan ettei oikeasti ole. Varsinkin lämpimällä kelillä se ei tahdo kestää rasitusta. Takajalkojen toiminta häiriintyy ja Voitto alkaa käynnissä askeltamaan epänormaalisti ja ihmeellisesti nostelee takajalkojaan. Myöskään asentotunto ei rasituksen jälkeen takajaloissa toimi normaalisti, eikä Voitto käännä tassuja oikeinpäin jos ne kääntää alle. Epäilty diagnoosi on edelleen BCC. 

Cassin katkennut koipi leikkauksen jälkeen.

Kuluneena vuonna on taatusti tullut treenattua vähemmän kuin koskaan. Terveysongelmien lisäksi aikaa on vienyt Cassin järjestyksessään toinen pentuprojekti. Pentuja syntyi tälläkin kertaa viisi. Kaksi urosta ja kolme narttua. 

Tulevaisuuden huumehörhöjen kauhu. Suloinen Blink.

Pk ja paimenuralle tähtäävä Sauli. 

Epic

Agility- ja tokokenttien pikakiitäjä Cookie

Työkoira ja paimentyttö Ruu.

Mitä sitten on tehty?
Voitto käväisi edustamassa Tamskia tokon sm-kisoissa Paimiossa. Luokkana meillä oli avoin. Treenimäärään nähden tehtiin ihan kelpo suoritus. Pisteitä en enää muista, mutta vahva ykköstulos jokatapauksessa. Muutama yllättävä virhe, muuten tosiaan varsin tasaisen varmaa menoa. Liikkeestä maahanmenossa Voitto ponnahti istumaan hieman ennenkuin käännyin palaamaan takaisin ja noudossa se joutui etsimään kapulaa vaikka kuinka kauan (keltainen kapula hukkui auringon polttamaan keltaiseen nurmeen). 


Whipin kanssa olen käynyt viikoittain liitelemässä Tähtitekniikalla. Pikkuhiljaa alkaa tulla valmistakin. Whip on kyllä aikamoinen menijä. Sitä ei juurikaan haittaa vaikka rimoja tippuisi tai vähän vauhdin huumassa sattuisikin.. Sen kanssa onkin pitänyt ottaa tiukka linja ettei järjetön kaahailu ole sallittua. Aika hyvin on oppi perille mennytkin 😊 Viime viikoina on työstetty pujottelua. Seuraavaksi oli vuorossa kontaktit. Tarkoitus olisi koittaa rakentaa juoksarit. 

Iloinen liitelijä. 




Paimennuksessa olen kisannut ainoastaan muutaman startin. Whip on testannut kolmosta ja Reiska kakkosta. Tulokset ovat olleet hyvin vaihtelevia 😅 Hyviä pätkiä siellä täällä, mutta kokonaisuus tökkii edelleen. Treenattuakin on tullut aivan liian vähän..

Reiska testaa kapeaa kujaa mun formulalampailla. Ei ole helppoa ei 😅

Entä sitten uusi tulokas Epic?
15-viikon tutustumisen perusteella mainio napero! Nöyrempi ja pehmeämpi kuin isoveli Reiska, mutta toisaalta myös sähäkämpi liikkeissään ja leikkii paremmin. Lampaita on käyty ihmettelemässä muutamia kertoja. Ei ole ainakaan vielä yhtä intensiivinen ja hommaan syttynyt kuin Reiska samanikäisenä. Aika näyttää mihin suuntaan kehittyy. Harrastuskoirana sen sijaan todella lupaavan oloinen!! Olen tehnyt pikkaisen perusteita tokoon ja kokeillut myös nenäjuttuja. Tykkään kovasti!! Epicissä on ehkä vähän samaa asennetta kuin luonani muutaman kuukauden viihtyneessä Norjan poika Woodyssa! Innokas ja yritteliäs kaveri 😊 Lyhyitä jälkiä olen ajanut kolme ja esineruutua olen myös kokeillut kolmesti. Ehdottomasti parhaimman oloinen nenäeläimen alku mitä minulla on koskaan ollut! Toki harjoitukset ovat vielä olleet helppoja, mutta Epic kyllä tuntuu osaavan ja haluvan käyttää nenäänsä. Jälkeäkin puksuttelee eteenpäin kuin vanha tekijä.



Epic ei kyllä ole mikään noutaja 😅 

Tämä video on kuvattu Epicin kolmansien esineruutu harjoitusten jälkeen. Vein yhdessä sen kanssa pari kertaa esineen ehkä 10m päähän lähetyslinjasta. Ilmeisesti oli turhan helppo ja lyhyt harjoitus, sillä kun treeni oli ohi ja minun piti viedä Epic pois se karkasi jatkamaan etsintää 😅 Irtosi myös yllättävän kauas ja varsin sinnikkäästi etsiskeli 😂

lauantai 13. tammikuuta 2018

Hellow vuosi 2018

Hmm. Edellinen päivitys näyttää tapahtuneen melkein pari vuotta sitten. Mitähän kaikkea tässä välissä onkaan koirarintamalla tapahtunut? Vuosi 2016 oli ainakin harvinaisen musta. Metku lopetettiin tosiaan alkuvuodesta 2016. Syksyllä maallisen taipaleensa kulkivat puolestaan loppuun sekä Toivo että Viljo. Toivon kroppa tuli yksinkertaisesti vain yhtenä päivänä tiensä päähän. Se alkoi kompuroimaan ja kaatuilemaan. Yritti jaloilleen, muttei päässyt. En usko että sillä oli juurikaan  kipuja tai ainakaan se ei niitä näyttänyt. Rakas, rakas Toivo. Yksi miljoonasta.

Viljo lähti pari viikkoa Toivon jälkeen. Sille oli tehty muutama vuosi aiemmin perineaalityräleikkaus, josta se ei koskaan täysin toipunut. Kakkaamisvaivat jatkuivat ja pahenivat pikkuhiljaa. Kipujakin alkoi tulla. Lopulta se ei  ollut enää elämisen arvoista elämää.

Kaikkien kolmen mukana kuoli niin paljon hyvää ja arvokasta. Kokemuksia, onnistumisia ja yhdessä tekemisen iloa ja riemua. Toivon kanssa sain kunnian kulkea koko polun alusta loppuun asti, mutta Metkun ja Viljon kanssa kaikki tuntui jäävän kesken. Niiden olisi kuulunut kulkea mukanani vielä vuosia.

Vuosi 2017 oli onneksi suotuisampi. En menettänyt yhtään koiraystävää, mutta sain muutaman uuden. Leen toisen pentuprojektin seurauksena kotiin jäi Whip. Epäsosiaalinen superälykkönörtti. En ollut suunnitellut pitäväni pennuista yhtään, mutta eihän tuollaista Whipin kaltaista outolintua voinut kenellekään myydä :P Niinpä se jäi. Ja hyvä ehkä niin. Wiipula juhlii tulevana maanantaina 1-v. synttäreitään ja siitä kasvanut vauhdikas nuori mies. Olemme tehneet pikkaisen tokoa, agilityä (ihan hullu!!) ja paimennusta (luonnonlahjakkuus!!:).

Syksyllä 2017 syntyivät Cassin pennut. Hullu kun olen, niin niistäkin jäi kotiin yksi :P Urospentu nimeltään Raven. Reiska on osoittanut olevansa äitinsä poika.. Hyvähermoinen, tasapainoinen, yhteistyöhaluinen ja hiton pahansisuinen :D Ihmistä kohtaan kiltti ja nöyrä poika, mutta muita koiria ei pahemmin kunnioita. Ei epäröi tapella jos jotain haluaa ja tulistuu muutenkin herkästi. Ravenista toivoisin itselleni pk-koiraa. Lisäksi tarkoitus olisi paimennella. Raven on käynyt tähän mennessä tasan kolme kertaa lampailla ja neljättä kertaa saadaan hetki odotella.. Kaksi ekaa kertaa oli ihan ok ja pentu näytti kivalta. Kolmannella kerralla siitä kuoriutui hirviö, johon en pystynyt vaikuttamaan yhtään mitenkään.. Nyt odotellaan rauhassa kevättä ja katsotaan sitten uudestaan miltä meno näyttää.

Raven

Cass pentulaatikossa

Muutama uusi sorsa


Huipulla. Kuva jostain päin Norjaa.

Sauli ja pikkupässi Onni

Whip poseeraa Onnin kanssa.

Piiperoinen pienenä poikana.


tiistai 29. maaliskuuta 2016

Videoita

Tässä niitä nyt tulee. Woody videoita :)
 
Tämä ensimmäinen video on kuvattu Woodyn ollessa päivälleen 8 viikkoa. Valitettavasti laatu ei todellakaan ole huippuluokkaa ja YouTube teki jo alun perin hämärässä kuvatusta videosta vieläkin pimeämmän. Toivottavasti siitä saa kuitenkin jotain selvää..

 
Näissä kolmessa muussa videossa Woody on 10-viikkoinen. Suunnitelmissani oli kuvata joka viikko pieniä pätkiä treenejämme, mutta valitettavasti elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan :( Tässä meillä on takana lähes viikon tauko ja osa työstämistäni asioista on pyyhkiytynyt Woodyn mielestä.  
 


 
Viimeinen video on kuvattu pari päivää myöhemmin kuin kaksi ylläolevaa. Seuraaminen alkaa näyttää jo hieman seuraamiselta tai ainakin Woodyllä alkaa olemaan hajua perusasennon paikasta :P
 

Tätä kirjoittaessa Woody on 11-viikkoinen ja osaaminen on mennyt huimasti eteenpäin! Seuraaminen alkaa olla sillä mallilla, että luulen etten edes tule viemään sitä pidemmälle. Woody on liian pieni jotta voisin kasvattaa kestoa ja lähestulkoon kaikki muu seuraamiseen liittyvä on sille jo esitelty :) Woodyllä on hyvä ymmärrys paikasta, se osaa aika kivasti käännökset ja pitää paikkansa myös sivuaskelissa. Peruutus on ehkä ainoa mitä voisin vielä työstää alulle.

Nouto alkaa myös olla sillä tasolla jonne toivoin sen saavani. Lähestulkoon kaikki palaset alkavat olla hallussa ja palasista pystyisi halutessaan kokoamaan kokonaisen liikkeen. Woody osaa nostaa kapulan, tuoda sen käteeni ja tiukentaa otettaan jos yritän vetää kapulan suusta. Lisäksi olemme tietysti tehneet vauhtinoutoja. Olen suunnitellut työstäväni vielä sivulle tuloja kapulan kanssa sekä mahdollisesti myös kestoa pitoon.

Alun perin suunnitelmissani oli rakentaa Woodylle ainoastaan toimintoja. Nyt ollaan kuitenkin jo siinä pisteessä että Woodyn repertuaari on niin laaja, että minun on pakko alkaa nimeämään niitä. Woody osaa tarjota niin monia asioita, että koen treenaamisen hankalaksi kun se joutuu jatkuvasti arvailemaan mitä siltä haluan. Käskyn alle menevät ainakin jäävät ja varmaan myös osa työstämistäni tempuista.