keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Plääh

Ei oikeastaan yhtään mitään päivitettävää.

Kuluvan kesän paimentelut eivät ole sujuneet ollenkaan suunnitelmien mukaan. Tavoitteena oli paimentaa ja paljon, mutta olosuhteiden pakosta en ole päässyt käymään lampailla kuin jokusen hassun kerran. Päädyimme pienen paimennusporukkamme kanssa vaihtamaan peltoa ja hankkimaan omat eläimet ja sen projektin kimpussa on hurahtanut yllättävän paljon aikaa. Nyt ollaan onneksi jo aivan loppusuoralla ja jahka pelto saadaan niitettyä ja heinät paalattua niin lampaat voivat tulla. Ehkä jo huomenna tai ylihuomenna :)

Onneksi olen sentään päässyt vierailemaan muutamalla pienellä tilalla koirieni kanssa ja välillä auttamaan ihan käytännön töissäkin :) Maanantaina kävin Cassin kanssa Vammalassa auttamassa Outia neljän erittäin liukkaasti liikkuvan pässinuorukaisen kanssa. Pojat eivät todellakaan halunneet eivätkä myöskään uskaltaneet poistua loppuunkalutusta metsätarhastaan! Outi oli niitä jo aiemmin yrittänyt omalla koirallaan siirtää, mutta pojat sinkoilivat joka suuntaan kuin pingispallot ja homma oli täysin mahdoton yhdelle koiralla. Kahden koiran ja useamman ihmisen voiminkaan pässien siirto ei ollut mikään ihan helppo juttu!! Pojat menivät lujaaaaaa, väistivät ihmistä, väistivät koiraa ja sinkoilivat erisuuntiin. Pikkuhiljaa ja yhteistyötä tehden koirat kuitenkin saivat painettua pässit tarhasta ulos ja sen jälkeen matka uudelle laitumelle sujui vikkelästi. Outikin taisi tehdä samalla uuden maailmanennätyksen takaperin juoksussa ;o)

Vaikka lammastunteja on koirille kertynyt tänä kesänä säälittävän vähän, niin kehitystä on silti tapahtunut! Koirista varsinkin Cass tuntuu menneen aivan huimasti eteenpäin ja se alkaakin olla varsin makea ja tehokas peli <3 Itsellänikin alkaa olla monen asian suhteen selvä mielikuva miltä homman pitäisi näyttää ja myös miten siihen hyvään lopputulokseen päästään. Kiitos hurjan hyvien koulutusten ja kouluttajien joiden opeista olemme tänä kesänä saaneet nauttia!!

Jos paimennusta on tullut tehtyä vähän, niin kaikkea muuta sitten vieläkin vähemmän.. Itseäni jo pitkään vaivannut motivaation puute ei ole vieläkään osoittanut parantumisen merkkejä, eikä treenaaminen kiinnosta yhtään. En jaksaisi millään opettaa yhtään uutta tokoliikettä ja olenkin miettinyt olisiko tässä hyvä hetki lopettaa koko tokoilu? Pk-lajien suhteen tilanne ei ole yhtään parempi. Voitto on päättänyt jäädä kääpiöksi, enkä saa itseäni motivoitua tekemään yhtään mitään kun en usko siitä potentiaalista pk-koiraa itselleni kasvavan. Pitäisi varmaan laittaa se myyntiin, kun nyt se lojuu täällä vaan tyhjänpanttina. Siitä tulisi takuulla oiva peli jollekin tavoitteelliselle agility- tai tokoharrastajalle.




- Posted using BlogPress from my iPhone