LEEVI



Ensimmäinen oma koirani :) Olin jokin aika sitten muuttanut pois kotoa, kun kauppareissulla huomioni kiinnittyi ilmoitustaululla olevaan lappuseen. Lapussa oli ilmoitus nuoresta, uutta kotia etsivästä koirasta ja kuva hauskannäköisestä isokorvaisesta otuksesta. En ollut suunnitellut koiran ottoa, joten vilkaistuani ohimennen ilmoitusta kävelin kotiin. Jokin tuossa koirassa jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Parin tunnin päästä kävelin takaisin kauppaan ja nappasin koko ilmoituksen mukaani. Samana iltana kävin hakemassa Leevin kotiin :)


Pelastuskoira Leevi valmiina töihin
Siinä me sitten oltiin, Leevi istumassa toisella sohvalla ja minä toisella. Kaksi toisilleen aivan ventovierasta :) Kului muutama kuukausi ja silmiini osui ilmoitus Seropien tottelevaisuuskoulutuksesta. ”Miksipä ei” ajattelin ja hetken päästä oltiinkin jo kurssilla. Leevi oli tähti :) Se imi itseensä oppia kuin sieni, eikä sen keskittymistä häirinnyt yhtään mikään!! Se oppi kaikki jutut heti ja olisi voinut tehdä vaikka vuorokauden ympäri. Kipinä harrastamiseen syttyi minussakin ja pian lajivalikoimamme laajeni hakuun ja agilityyn.

Agilityssä käytiin puolet alkeiskurssista ja sen jälkeen virallisiin kisoihin :D Ensimmäinen kisa oli Teivon raviradalla ja siellä tehtiin puhdasta rataa melkein loppusuoralle asti. Viimeisessä mutkassa Leevi sitten sai vainun makkarakojusta ja ajautui esteestä ohi :)

Leevi oli loistava yhdistelmä ainakin
lapinkoiraa ja saksanpaimenkoiraa.
Haku oli Leeville SE juttu. Se oli aivan ilmiömäinen. Se rakasti ihmisiä ja sen motivaatio oli huikea. Koska pk-harrastus oli sekarotuisen koiran kanssa aikalailla mahdotonta ajauduimme pian pelastuskoiratoiminnan pariin. Haastavaa ja mielenkiintoista! Olin heti aivan koukussa. Leevi suoritti tarvittavat kokeet nopeasti ja pian päästiinkin jo oikeisiin etsintöihin.

Pelastuskoirana Leevi oli kutakuinkin täydellinen. Se ei pelännyt yhtään mitään eikä ketään. Sen pystyi viemään mihin tahansa ja se oli aina kuin kala vedessä. Lisäksi se toimi ihan aina. Sen menoa ei hidastanut pimeys, ei vaikeat alustat, ei yhtään mitkään esteet. Sitä olisi varmaan voinut vaikka roikottaa takajaloista helikopterista ja se olisi vain jatkanut etsimistä. Haasteita aiheutti Leevin itsenäisyys ja itsevarmuus. Sen mielestä minä olin vain hidaste ja pienenkin hajunmurusen saatuaan se lähti. Eikä tosiaan tullut takaisin, ennen kuin löysi.. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun olen sen paluuta  kannonnokassa istuen odottanut. Onneksi aikaa myöten yhteistyömme parani ja Leevi alkoi pysytellä lähempänä.


Eläkepäivänsä Leevi vietti vanhempieni ilona. Aika monta vuotta sitä sitkeästi ruinattiin, ennen kuin lopulta suostuin siitä luopumaan :P Leevi jouduttiin lopettamaan helmikuussa 2009, vain pikkaisen ennen kuin se olisi täyttänyt 13-vuotta. Leevi jätti jälkeensä ison aukon. Toista samanlaista ei ole.







Kavereiden kanssa lepäilemässä sängyllä. Kuvassa: Leevi, Salminen ja mini Siru

Leevi tutustumassa nuorena poikana Flyballin saloihin Seropien kesäleirillä Aitoossa.