Sika ja toinen sika :P
Joulukissa
Kaverukset rotan kimpussa
Koirat pinteessä ;o)
Toivo mussuttaa IKEA rottaa
:P
Sika ja toinen sika :P
Joulukissa
Kaverukset rotan kimpussa
Koirat pinteessä ;o)
Toivo mussuttaa IKEA rottaa
:P
Yövuoroviikko takana ja ei nukuta ei. Joten pikapäivitys tänne vielä. Joulusiivous tehty, tukka värjätty jouluisaksi (ei tosin tullut niin kirkkaanpunaista kuin olisin tahtonut:-/) ja lahjoja paketoitu. Aamulla vielä hieman pakkailuja, aamulenkki koirien kanssa, pikaisesti jumppaan ja sitten matkaammekin Joulun viettoon. Myöhemmin todennäköisesti luvassa kuvapäivitystä, missä kissa karauttaa kuusenlatvaan tai muuta yhtä mukavaa :P
Siiri otti illalla pienen varaslähdön Jouluun pöllimällä yhden IKEA rotista (toinen pikku rotta ehdittiin onneksi paketoida:). Kiltistä ja kaikkia rakastavasta hiirikissasta kuoriutui välittömästi uuden rotan hampaisiin saatuaan mitä karmaisevin petoeläin.. Koirista ei Siirin mielestä mitään haittaa ja mulle rottaa kiikutettiin tietysti jatkuvasti, jotta voisin sitä arvon neidille heitellä.. Mutta Sauli. Sauli raukka oli Siirin mielestä aivan hirmuinen uhka ja potentiaalinen rotan pöllijä. Sähinä ja murina olikin melkoista, jos Sauli edes muutaman metrin säteellä sattui oleskelemaan.. (ja Saulihan ei siis oikeesti ois voinu paljon vähempää koko kuppasesta rotasta välittää:D)
%&@&€# Sauli-kissa. Tää rotta on MUN!!!
Sähinää, murinaa, sähinää.... Make my day!
ja välillä rotalta nirri pois.
Sauli katsoo parhaaksi poistua takavasemmalle :P
Rotta maittaa Metkullekin.
Blogi hiljenee hetkeksi. Näiden kuvien myötä haluamme toivottaa kaikille rakkaille ystäville, kavereille ja kaikille muillekin bloginlukijoille oikein hyvää ja iloista Joulua!!
Vauhti-Viljo superpuikula täyttää tänään 5-vuotta ISOT onnittelut merkkipäivän johdosta myös sisaruksille!!
Pientä, ärsyttävää nuhaa pukkaa, joten tänään on vietetty kalsaripäivää kotona. Sohvalla löhöilyn lisäksi ollaan treenailtu kuntoon pikkujuttuja, joten ei sentään ihan lorvimiseksi ole tämäkään päivä mennyt :) Erityisesti työn alla ovat olleet paikalla pysymiset omaa vuoroa odottaessa, agilityä varten fokuksen siirtäminen ohjaajasta kohti estettä (tai tässä tapauksessa kohti lelua:) ja perusasennossa liikkumattomuus lelua/kapulaa heitettäessä.
Kissatkin ovat päässeet vähän "tokoilemaan". Ehdollistin ne jokin aika sitten naksuun ja sen jälkeen on tehty jotain pikkujuttuja aina silloin tällöin :) On ollut tosi hauska seurata kuinka nopeasti nekin oppivat ja etenkin kuinka huimasti niiden keskittymiskyky on parantunut!! Alkuun ne jaksoivat vain pikkiriikkisen hetken eivätkä olleet kovin yritteliäitä, mutta nyt on kaikki toisin :) Kauhea säätäminen alkaa heti kun ne huomaavat, että nyt treenataan ja ne myös kokeilevat heti kaikki osaamansa temput läpi. Olen opettanut ne kiipeämään pienen jakkaran päälle, pyörimään ympäri ja kurreasentokin sujuu jo aika kivasti. Ainoa huono puoli on se, että kissoja on kaksi ja toinen on aina pakko sulkea vessaan kun toisen kanssa tekee.. Sieltä kuuluukin sitten surkeaa kissan rääyntää lähes tauotta :( Mutta ei auta, hommasta ei tule yhtikäs mitään jos molemmat kissat säätävät samaan aikaan :-/
Piiitkästä aikaa paimentamassa :) Niiiiin siistiä
Käytiin Mahnalassa, missä Tiinalla on tällä hetkellä pieni 5 uuhen treeniporukka metsälaitumella. Laidun oli suht pieni ja tosiaan metsässä kun oltiin niin myös puita, risuja ja kantoja oli esteinä jonkun verran. Mitään kovin tilaa vievää ei siis pystynyt tekemään, mutta mukavaa pikku pyöritystä kuitenkin :) Tein pari lyhyttä kierrosta sekä Viljolla että Metkulla. Viljolla oli vähän suunnat hukassa ja jarrukaan ei aina kovin hyvin toiminut.. Metku puolestaan ei (yllätys, yllätys) ekalla kierroksella tahtonut millään muistaa maahanmenokäskyjä.. Tokalla kierroksella se menikin sitten aivan hurjan hyvin!! Suorastaan sulavan pehmeää menoa :) Ei yhtään tappelua, vaan Metku otti hyvin kaikki suuntakäskyt, meni heti maahan + lähti liikkeelle rauhallisesti ja muutenkin vain lipui tyylikkäästi lampaiden perässä. Tykkäsin Lisää tätä!!!
Alla kolmen tunnin yöunet, yhteensä kuusi tuntia autossa istumista, todella huono ajokeli ja kehno ykkönen. Siinä tiivistettynä meidän Pieksämäen reissu.
Kisan tulostaso oli huikaiseva!! Koiria oli kolmisenkymmentä ja lähes kaikki tekivät ykköstuloksen! Onnittelut kaikille menestyneille ja hyviä tuloksia tehneille!!!! Speciaalionnittelut tietysti vielä matkaseurallemme Katille ja veli Intolle huippusuorituksesta ja hienosta neljännestä sijasta :))
Tässä meidän suoritus:
Kehä 1. Tuomarina kiltti setä Mauri Pehkonen
Kehä 2. Tuomarina Marko Puranen
Periaatteessa koira toimi tosi hyvin ja moni juttu onnistui, mutta voi sitä sanoinkuvaamattoman pettymyksen määrää mitä tunsin suorituksen jälkeen. En edes muista koska olisi viimeksi kisan jälkeen tuntunut yhtä pahalta :( Olisi tehnyt vain mieli itkeä ja huutaa. Miksi, voi miksi me ei voida ikinä onnistua? Tuntuu täysin mahdottomalta saada kasaan kymmenen edes suurinpiirtein onnistunutta liikettä. Aina, ihan aina jokin liike epäonnistuu totaalisesti ja me tiputaan syvälle pohjasakkaan. Tuntuu niin turhauttavalta treenata hullunlailla, kun mitään tulosta ei kuitenkaan koskaan tule :(
Karsintakisat on varmaankin meidän osalta tältä erää ohi ja jäämme kisatauolle keräämään motivaationrippeitä kasaan. Katsotaan sitten koska ollaan taas valmiita palaamaan kisakentille hakkaamaan päätämme seinään.
Keskiviikkona ja perjantaina tokoiltiin Sarin kanssa Mouhijärvellä. Koirat olivat oikein päteviä ja treenit menivät kaikilta osin loistavasti :)) Laitan tänne vaihteen vuoksi ainoastaan perjantain treenisuunnitelmani.
Viljo:
Metku:
Toivo:
Katin kanssa eilisestä epäonnistumisesta sisuuntuneena korjaussarjaa Tesomalla. Kenttä oli loistavassa kunnossa!! Sopivan pehmeä :) Pieni tihkusadekaan ei menoa haitannut ja koirat olivat suorastaan loistavia!!
Viljo:
Zetaa lukuunottamatta sir William oli aivan loistava. Kyllä se treeneissä osaa :)
Metku:
Metku oli myös loistava!! Sillä alkaa olla jo melkein kaikki evl:n liikkeet pientä viilausta vaille kisavalmiita (tosin pitäis ehkä käydä tekemässä ne avo ja voi luokkakin ensin alta pois:P)
Karsintakisat käynnistyivät hulppeissa oloissa Messukeskuksen voittaja-näyttelyn yhteydessä. Mukavan lämmintä ja kuivaa verrattuna viimeaikojen kurakentillä pyöriskelyyn :) Koiria oli kisassa mukana peräti 50 ja me kilpailimme puolivälissä numerolla 26. Kehiä oli kolme, matto oli superliukas ja päivä oli pitkä!
Kehä 1. Tuomarina Carina Savander-Ranne
Kehä 2. Tuomarina Kaisa Lähdesmäki
Kehä 3. Tuomarina Ralf Björklund.
Kaiken kaikkiaan vähän paska fiilis jäi kisasta ja mielessä käväisi taas siirtyminen postimerkkeilyyn tms. Matto oli superliukas ja Viljo tuntui liikkuvan lähestulkoon etanavauhtia (ei ilmeisesti kuitenkaan oikeasti etana ollut:P). Jotenkin hassu tunne kun on tottunut supernopeaan koiraan ja nyt esim. luoksetulo, merkille ja ruutuun menot tuntuivat kestävän ikuisuuden. Pisteitä onnistuimme haalimaan kasaan säälittävät 231,5 ja sijoituksemme taisi olla 33. Eli jälleen kerran siellä keskitasoa vähän alempana. Ärsyttävää. En halua olla keskinkertaisuus :) Virheistä suurinosa sellaisia joita Viljo ei ikinä tee.. Ohjattu, kaukot, paikalla istuminen. Plääh. Ainoastaan zetan istumattomuus on treeneissäkin meitä vainoava virhe ja senkin olisi voinut välttää antamalla edes pikkiriikkisen vartaloavun. Äh. Vajoan syvälle tokomasennukseen.
Siis voi tunnari :( Takana huonot viimeistelytreenit! Sarin ja vesikoirien + kelpien kanssa tokoiltiin iltapäivästä Mouhijärvellä.
Toivo:
Viljo:
Metku:
Huomenna sitten auton nokka kohti messaria ja Viljon kanssa kisaamaan. Toivottavasti sujuu paremmin kuin tänään...
Voi hitto tätä pimeyttä, kuraa ja märkyyttä :( Tää on taas se aika vuodesta kun herää ihmettelemään miks ihmeessä on tullut hankkineeksi peräti kolme koiraa.. Hermo menee, kun hiekkaa, rapaa ja paskaa on kaikki paikat täynnä :((((( Nyt pakkasta ja lunta ja ÄKKIÄ!!!!!
Äiti, isä, Minttu, Siru ja Manu tulivat tänään kyläilemään ja samalla käytiin tietysti lenkillä. Iso osa normilenkkipelloista on käännetty ja vesisateet ovat tehneet osan reiteistä todella märiksi ja kuraisiksi. Tästä syystä olenkin haeskella uusia lenkkireittejä ja tänään lähdettiin yhdelle niistä. Alkumatkasta oli pientä kuralätäkköä ja saappaiden pohjiin kertyi vähintään puolen metrin paakkut mutapellon reunaa rämpiessä, mutta ei mitään sen pahempaa :P Suurinpiirtein puolessa välissä lenkkiä seuraamme liityi iso tutkapantainen koira (karjalankarhukoira tms.?). Kävi moikkailemassa koiriamme ja hengaili muutenkin tyytyväisen oloisena matkassamme, eikä tehnyt elettäkään häipyäkseen. Muutama kilometri mentiin tällä kokoonpanolla ja sitten puolivälissä erästä peltoa huomasimme pellon toisella puolella passissa olevat hirvimiehet. Jep, jep. Hirvikoirahan se meillä oli matkassa :) Yritin hätistää koiraa miesten luokse ja miehet huutelivat koiraa (jonka seurauksena jo vähän puolikuuro Siru lähti aina juoksemaan hirvimiehiä kohden:), hirvikoira sen sijaan huutelusta vähät välitti ja oli vakaasti päättänyt pysyä uusien ystäviensä matkassa.. Kertaalleen talutin koiran pannasta lähelle miehiä ja samantien kun laskin pannasta irti koira teki uparit ja ampaisi takaisin meidän kauempana odottavan lauman luo. Hitto. Ja ei kun uudestaan. Päätettiin, että äiti ja isä lähtevät meidän lauman kanssa kauemmaksi ja minä vien hirvikoiran perille asti. Uskollinen Metku koirani oli tässä vaiheessa bongannut muutaman hirvimiehen ja häipynyt hengailemaan uusien parhaiden ystäviensä seuraan.. Viljokaan ei vissiin kertaakaan taakseen vilkaissut lähtiessään porukoiden matkaan.. Mutta mitä tekeekään Toivo. No, toisin kuin muut petturit Toivo-setähän ei minua ikinä hylkää Tonanza istui paikoillaan kuin tatti, eikä korvakarvakaan värähtänyt vaikka porukat yrittivät sitä kovasti mukaansa huudella. Katseli vain huolestuneena perääni kun kuljetin hirvikoiraa pellon poikki. Ekasta kerrasta oppineena vein koiran nyt ihan perille asti. Koira oli kuitenkin ovela ja juuri vaihtoa suorittaessa onnistui lipsahtamaan mieheltä otteesta.. Teki kuitenkin onneksi ratkaisevan virheen heittäytymällä läheiseen ojaan :) Meikäläinen salamana ojan toiselle puolelle ja banzai-loikalla koiran niskaan sen yrittäessä ampaista ojasta ylös ja takaisin koiriemme luo. Huh.
Uskollisista, uskollisin. Toivo-setä :)
Eilen illalla/yöllä vielä Mouhijärvellä liitelemässä (tai no, alkuun oli ihan pakko pikkaisen tokoilla, kun esteet olivat sivussa:P)
Tällä kertaa hinkattiin matalilla rimoilla erilaisia ohjaustekniikoita. Aluksi yhdellä esteellä takaakiertoja. Tässä ei ongelmia kenelläkään :) Sitten siirryttiin haasteellisempiin kuvioihin eli poispäinkäännöstä ja sylkkäriä. Metku oli hyvä, Viljo kohtalainen ja Toivo aivan sieltä ja syvältä. Siis oikeesti. Miten hitossa se voikin olla niin lipevä? Toivo-setä ei välittänyt pätkääkään ohjauksesta, eikä suostunut edes tulemaan hakemaan palkkaa kädestä :-O Lipui vaan kerta toisensa jälkeen edessä olevalle esteelle. Voi hitto!!! Varmaan sata kertaa kävin raahaamassa sen luokseni, kun mikään muu ei auttanut. Jos kutsutaan niin pakkohan se on tulla, eikä ensin käydä hyppimässä kaikkia mahdollisia näköpiirissä olevia esteitä... Pidin välillä taukoa, nollasin omaa päätäni ja tein paljon kiltimpien liitokoirien eli Metkun ja Viljon kanssa :) Hirmuisen väännön jälkeen Toivo lopulta antoi periksi, sen jälkeen se meni kyllä aivan sairaan hyvin!!! Tein pientä rataakin, mihin yhdistelin sylkkäreitä, takaaleikkauksia ja yhden takaakierron. Aivan loistavasti kiisi Toivo-setä esteeltä toiselle Metkulle ja Viljolle vielä lopuksi vähän irtoamista ja takaaleikkauksiakin kokeiltiin. Viljo irtoaa hyvin, mutta leikatessani takaa se kääntyy monesti väärään suuntaan. Metku ei osaa vielä kunnolla hakea esteitä, eikä myöskään lähde itsenäisesti irtoamaan. Tästä syystä myös sen kanssa takaaleikkaukset alkuun hieman takkusivat, varsinkin jos lelu oli minulla ja yritin vain heittää sen oikeaan suuntaan. Sitten kun tajusin jättää lelun odottelemaan oikeaan kohtaan alkoi sujua loistavasti :)
Tänään tokoiltiin Tanjan ja Ennen kanssa Navetalla. Viljolle korjaussarjaa eilisiin mokiin ja Metku treenaili muuten vaan.
Viljo:
Metku:
Katin ja Anun kanssa tokoiltiin hyytävissä olosuhteissa Loukonlahdessa.
Viljo teki kisamaisen suorituksen lähestulkoon messarijärkässä.
Eipä kovin hyvä fiilis jäänyt Viljon treeneistä. Ärsyttää, kun kokonaisuus ei toimi niin kuin pitäis :( Malttia pitää treenata ja PALJON!! Messarin liikejärjestys on meille ehkä se kaikkein huonoin mahdollinen. Viljon kierrokset nousee nyt aivan liikaa loppua kohden ja kaikki eniten malttia vaativat liikkeet on lopussa. No, ei auta. Nyt vain tekemään treenisuunnitelmaa ja hiomaan kokonaisuutta paremmaksi!!!
Metku:
Jee, jee!! Metku on vallan hyvällä mallilla :) Se on mun mielestä teknisesti parempi kuin pojat monessa asiassa ja luulen että sen kanssa ois myös huomattavasti helpompi saada huippupisteitä. Se ei sekoile, eikä tee ollenkaan samassa määrin virheitä kuin Toivo ja Viljo :)) Sääli vaan, että mulla on jo kaksi tokokoiraa, eikä tokosta näinollen ole tarkoitus tulla Metkun päälaji.. Ja onhan paimennus ja agiliito nyt vaan niin paljon hauskempaakin :D
Huoh, edelleen kehnosti aikaa päivitellä blogia :(
Pihatöitä on tehty urakalla. Haravointia, aidan rakennusta, jne, jne. Jahka lumi tulee, niin sitten alkaa raataminen sisällä... Keittiön tapetointi on ollut suunnitelmissa jo pitkään (tapettikin on ostettu vähintään puoli vuotta sitten..). Eteistä pitäisi maalata ja muutenkin entrata. Olohuoneen järkyttävät siniset kaapit pitäis hävittää ja tilalle hankkia jotain hieman käytännöllisempää ja kauniimpaa. Ja mitähän vielä? Tekemistä kyllä piisaa :))
Äiti pakotti laittamaan pihalle lintujenruokintapisteen (koska lintuja kuulemma PITÄÄ ruokkia!). Tällä hetkellä omenapuussa roikkuu pari säälittävää talipalloviritelmää ja läskipötköä, mutta upouusi huippuhieno linturavintola on kuulemma tekeillä.. Olen sen rakennusvaiheita saanut läheltä seurata ja joo, kyllähän siitä varmasti hieno tulee mutta... Voi hyvä tavaton kuinka paljon noi linnut syö!!! Tommosen kilon läskipötkön kun laittaa pihalle roikkumaan, niin silmänräpäyksessä sen kimppussa on armoton lintuparvi. Tiaisia, varpusia, tikkoja, närhiä, harakoita ja kaikennäköisiä muita siivekkäitä, joita en todellakaan tunnista. Max. kaks päivää ja läskipötkö on tirppojen vatsassa!! Kuinka hitosti ne mahtaakaan talven aikana syödä siemeniä ja pähkinöitä??
Koirien kanssa on tokoiltu ja liidetty. Kuvautin Metkun jokin aika sitten ja yllätys, yllätys, tulokset olivat oikein hyviä :) Lonkat A-A ja kyynärät 0-0. Selkäkin näytti kuvissa aivan priimalta. Ihanaa :) Viljo puolestaan käväisi reilu kuukausi sitten hammaskontrollissa (hyvältä näytti:) ja samalla uusintakuvautin sen selän. Mitään uusia muutoksia ei ollut ilmaantunut. Selkä on tietysti ihan yhtä kiero kuin ennenkin, mutta ehkäpä se tulee Viljon vauhdikkaassa menossa kestämään :) Kuva on mulla edelleen kamerassa ja yritän saada sen ladattua jossain vaiheessa tännekin näytille.
Koska kuvausuutiset olivat hyviä ja talvella on hyvin aikaa agiliidellä, niin treenit on tietysti aloitettu :) Etupäässä treenin kohteena on Metku, mutta pikkaisen olen liidellyt myös poikien kanssa. Mouhijärven hallissa on tosi hyvä matto ja koska Toivolla ei tunnu mitään koipiongelmia nyt olevan, on sekin päässyt liitämään <3 Hirmuisesti en sen kanssa enää aio hinkata, enkä muutenkaan hullunlailla treenata, mutta jos kaikki menee hyvin niin ehkäpä meidät vielä keväällä nähdään kisoissa :) Viljo sitten.. Voi hyvä tavaton... Sillä on tosi hyvät kontaktit (ja jostain kumman syystä myös aivan luontainen nenäkosketus. En ole sitä sille koskaan opettanut, mutta tosi tomerasti se nokkii maata jokaikisellä kontaktilla:). Kaikki muu onkin sitten ihan peestä.. Kepeille Viljo ampuu miljoonaa, eikä edes yritä aloittaa oikein. Jos hirmuinen munkki käy ja sattumalta osuu oikeaan väliin, niin sitten ei enää ainakaan taivu seuraavaan.. Keppivälejä voi myös hyvin oikoa tai singahtaa keskenkaiken putkeen, jos vain sattuu sellaisen näkemään.. Putkeen voi tietysti singahtaa myös kaikissa muissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa huolimatta siitä mihin suuntaan ohjaaja yrittää ohjata.. Huokaus. Jos Viljon kanssa oikeasti haluaisi agilityssä edes jollekin tasolle päästä, niin työtä olisi kyllä edessä ja PALJON!!! Metku sitten. Joopa-joo. En ole ihan varma siitäkään.. Se kääntyy sairaanhyvin (ja osaa jopa jarruttaa ennen käännöstä toisin kuin yksikään aikaisempi koirani!!). Se on myös tosi innokas ja pinkoo minkä kintuistaan pääsee. Huonona puolena sitten se, että mennessään se huutaa aivan suoraa huutoa ja välillä siltä tuntuu hukkuvan ihan totaalisesti järki.. Sen silmät lähtee pyörimään päässä kuin hedelmäpeli ja se kiihdyttää itsensä aivan uskomattomiin sfääreihin. Tämän jälkeen on pakko keskeyttää ennenkuin hommaan saa taas jonkinnäköisen tolkun.. Kontakteja ja keppejä se ei vielä osaa ollenkaan.
Riitan, Kipinän ja Tikan kanssa Tesomalla tokoilemassa. Ajan puutteen vuoksi päivitystä vaan Viljon treeneistä. Viljo tähtää karsintoihin (ja hyvällä onnella myös maajoukkueeseen:), joten sen treenit ovat nyt etusijalla.
Viljo:
JEEEE!! Viljon kanssa on nykyään niin kiva tehdä. Pikkaisen sitä pitäisi saada ruotuun karsintoihin mennessä, mutta on se kyllä HYVÄ :))
Mihin tää aika oikein katoaa? Edellisestä blogipäivityksestä on jälleen vierähtänyt tovi jos toinenkin..
Kisapäivitystä sen verran, että Viljo käväisi hakemassa syyskuun alussa kolmannen evl:n ykköstuloksensa ja on näin ollen näyttelytulosta vaille TVA :) Ohjatunnoudon nollaa lukuun ottamatta kisa meni hienosti. Viljo oli vähän liian iloinen + innokas ja tästä johtuen joitain pikkuvirheitä, mutta olin mielettömän tyytyväinen suoritukseen! Viljo alkaa olla oikeasti hyvä ja sen kanssa on kiva kisata :) Ensi vuoden tavoitteetkin on asetettu ja katsotaan mihin asti meidän taidot riittää.
Viljo suoritti syyskuun alussa myös BH-kokeen. Oli kyllä taas niin järkyttävä kokemus, että mun pk intoni uppos kertarysäyksellä aivan pohjamutiin.. Lyhyesti sanottuna: saatiin tottispariks aivan järkyn hallitsemattomasti käyttäytyvä koira, jonka ainoo tavoite tuntui olevan Viljon syöminen :( Mä olin aivan järkyttynyt, Viljo oli järkyttynyt ja olisin satavarmasti kieltäytynyt suorittamasta jos tuomari ois antanut koirakon jatkaa. Ohjaaja ei saanut koiraa edes sen verran hanskaan, että ois selviytynyt kentälle asti ilmoittautumaan!! Mä kävin Viljon kanssa kävelemässä välillä sivummallakin, josko se elukka ois siitä rauhottunut, mutta ei. Järkky riehuminen vaan jatkuu ja jatkuu ja tais se koira jossain vaiheessa alkaa jo vähän ohjaajaakin maisteleen.. No, saatiin sit pariks nollakoira. Selkeesti kyllä toi episodi jätti jälkensä Viljoon :( Teki kyllä kaikki liikkeet ja muutenkin ihan ok suorituksen, mutta oli huomattavasti normaalia vaisumpi ja varovaisempi. Tuomarikin mainitsi arvostelussa, että olis toivonut Viljon suoritukseen enemmän iloisuutta!!
No, kun kerran BH saatiin suoritettua ja ihme tapahtui = saatiin koepaikka, niin tänään suunnattiin auton nokka kohti Poria ja meidän ensimmäistä jälkikoetta. Poissaoloja oli paljon ja 10 koiran koe kutistunut 6 koiran kokeeksi :-/ Neljä ensimmäistä koirakkoa suuntasivat suoraan metsään ja kaksi viimeistä jäivät kentälle. Meille arvonnassa tietysti viimeinen numero, joten tottiksella aloitettiin. Vettä satoi ja kenttä oli todella vetinen :( Viljo pääsi ensin pötköttelemään mikä oli oikein hyvä, sillä mulla ei ihan kristallin kirkkaana ollut mielessä ykkösluokan tottiskuviot :P Tuomari oli kiltti ja pisteitä meille yhteensä 88. Suurin virhe tapahtui metrisellä, jossa heitin vinoon ja Viljo sujahti salamana esteen ohitse :( Annoin sitten vielä varuksi lisäkäskyn heti kun oli napannut kapulan, ettei vaan olisi kiertänyt myös palautuksessa. Eteenmenon onnistumista epäilin eniten. Sitä ei ole otettu kuin pari kertaa.. Lähti kuitenkin matkaan kuin raketti, mutta hämmästyi pysäytyskäskyä ja jäi seisomaan :)
Maasto sujui hienosti :D Janalle ampaisi miljoonaa, löi liinat kiinni heti jäljelle osuessaan ja kurvaisi yhtämoista vauhtia metsään. Sitten tulikin keppi, keppi, keppi, keppi, keppi, keppi ja hetkessä oltiin takaisin autolla :-O Varsinainen pikataipale. Esineruutu oli lähes yhtä nopea. Singahti metsään niin että sammaleet vain lenteli ja palasi pian esineen kanssa. Maastosta täydet :D
Kati ja Viljo treenailee T-leirillä :) Kuva: Leena Partanen
Toivon piti lopettaa pk-uransa, mutta kun piirinmestikset osui niiiin sopivasti aivan naapuriin, niin pakkohan sinne oli lähteä :) Koiria oli ilmoittautunut aika vähän, joten tottiskarsintaa ei ollut vaan lähdettiin heti maastoon. Meidän jälkinumero tais olla 7(?), eli aika loppupäässä oltiin. Metsään ajellessa ohitettiin useampiakin thaimarjastajia ja janalla tuomaria odotellessa thaimarjastajien autoletkat valuivat vähän väliä ohitsemme... Vähän hirvitti millainen kuhina mahtaakaan metsässä käydä.. Jana ei ollut mikään kummoinen. Toivo eteni suoraan ehkä 15 metriä ja sen jälkeen kävi liinanmitan verran ensin oikealla ja sitten vasemmalla tarkastelemassa ilmeisesti jotain vanhoja hajuja(?). Palasi itsenäisesti takaisin ja eteni loppumerkille asti, mistä nosti jäljen. Jäljestys sujui loistavasti :) Helppoa maastoa, tarkkaa työtä, reilut 20 minsaa ja palattiin autolle kuuden kepin kera :)
Esineruutu meni tällä kertaa aikalailla omaan piikkiin.. Toivo nosti kaksi esinettä suht nopeasti takaa. Tämän jälkeen olin vakuuttunut, että viimeisen esineen on pakko olla edessä.. Lähetin ja lähetin ja huusin pois aina kun yritti mennä taakse. Aikahan siinä loppui ja selvisi ruudussa olleen kolme takaesinettä..
Tottis oli HYVÄ!! Tuomarin mukaan meidän heikoin lenkki on seuraaminen. Yllättävää :P Pisteitä 98 :D
Toivo T-leirillä. Kuva: Leena Partanen
Metkun kanssa kävin reilu viikko sitten kokeilemassa piiiiitkästä aikaa agilityä. Mitään kovin vaikeaa ja vaativaa ei tehty, mutta kylläpä oli JÄRKYTTÄVÄÄ!!! Poissa oli se mukava ja helposti ohjattava Metku ja tilalle oli tullut hirviö :( Meni ihan miljoonaa ja ihan mihin sattuu. Kiehui, sinkoili ja huusi mennessään niin lujaa ettei tainnut edes ohjauskäskyjä kuulla... Etujalasta irtosi kannuskynsikin jossain vaiheessa, mutta eipä sekään menoa haitannut..
Paimenneltu ollaan lähestulkoon joka päivä ja se sujuu välillä hyvin ja välillä huonosti. Metku on omasta mielestään työkoira ja paimentaisi mielellään 24/7 :) Aina on Metku vuoro ja joku muu pääsee Metkun sijaan, niin kannattaa yrittää livistää isommalla pellolle tai hakemaan jostain muualta lisää lampaita, joita voi sitten yksinään kuljetella pitkin peltoa.. Kuullun ymmärtäminen on siis edelleen meidän suurin ongelmamme. Olin jossain vaiheessa jo ihan ahdistunut koko touhusta, kun tuntui että aina vaan saa tapella :( Käytiin Sirken, Marin ja Tainan kanssa elokuun lopulla Petellä hakemassa vinkkejä ja sen jälkeen on mennyt paremmin :) Sellaista ykkösluokan rataa pystyn tällä hetkellä jotenkuten ajamaan tolpalla seisten.
.. siinä tiivistettynä meidän pk sm-viikonloppu :)
Tottispisteet 93. Ei tuntunut kyllä yhtään hyvältä :( Pikkuvirheitä ja muutama vähän isompikin (tuplakäsky eteenmenon maahanmenossa, kevyt kosketus metriseen molempiin suuntiin, jne. jne.). Maastoon kuitenkin päästiin.
Janalta täydet. Ajattelin, että tuomari olisi muutaman pisteen vähentänyt, mutta ei. Toivo eteni viivasuoraan (mutta ehkä 5-10 metriä sivussa janalinjasta), jälkeen reagoi heti ja lähti varmasti oikeaan suuntaan :) Neloskepille asti kaikki meni hyvin. Jossain nelos- ja vitoskepin välissä Toivo teki ihmeellisen pyörähdyksen ja jatkoi mielestäni vähän eriskummalliseen suuntaan. Eteni kuitenkin tosi määrätietoisesti, joten perässä mentiin. Ylitettiin hakkuuaukea ja tämän jälkeen saavuttiin hiekkatielle, jota pitkin Toivo olisi halunnut jatkaa. Tässä vaiheessa tajusin, että nyt ei olla kyllä enää ainakaan omalla jäljellä :( Yritin nostaa jälkeä tien molemmin puolin, mutta Toivo oli sitkeästi vain sitä mieltä että tietä pitkin pitäisi mennä.. Tämän jälkeen haahuttiin edestakaisin metsässä, mutta en valitettavasti osannut enää palata kohtaan jossa hukka sattui :( Treeneissä olisi varmasti onnistunut, mutta kisoissa kuljen vain perässä ja kyttään maahan ettei vain satu keppejä jäämään :) Kun näytti siltä että aika loppuu, luovutin ja tulin pois. En luovuttanut yhtään keppiä, vaan ilmoitin keppienvastaanottajalle keskeyttäväni :( Neljällä kepillä ei olisi kuitenkaan tehnyt näissä skaboissa yhtään mitään, enkä nähnyt mitään järkeä turhanpäiten juoksuttaa koiraa esineruudussa :(( Harmitti kyllä tosi paljon. Nämä olivat todennäköisesti Toivon viimeiset pk-kisat ja olisi ollut kiva tehdä uralle edes vähän onnistuneempi lopetus. Mutta ei auta. Aina ei voi onnistua ;o))
Tulostaso jäljellä oli tänä vuonna huikea!! Meidän superhyvä yöpaikkaseurueemme voitti lähes kaiken mahdollisen :) Kolmoisvoitto sijoituksilla: Kultaa Katja & Zen, hopeaa Hanna & Kit ja pronssia Hanna & Hui!!!!!! Mielettömästi onnea! Olitte aivan huikaisevan hyviä :))) Lisäksi etsintäkokeesta kultaa (jälleen kerran:) Hannalle ja Toivon velipoika Veetille. Hurjasti onnea!! Olette parhaita :) Lämpimät onnittelut myös kaikille muille mitalisteille ja tuloksiinsa tyytyväisille!!!!
Äh, ärsyttävää. Tuntuu etten ole viime aikoina saanut aikaiseksi yhtään mitään :( PK puoli on ihan retuperällä (ja ne hiton sm:t lähestyy...). Tokotreeneihinkin on tullut raahauduttua ehkä kokonaista pari kertaa Toko sm:ien jälkeen... Tällä hetkellä tuntuu siltä, että heitän hyvästit PK lajeille heti sm:ien jälkeen. Ei vaan yksinkertaisesti aika riitä :( Ärsyttää ja turhauttaa lähteä kisaamaan näin huonolla valmistaumisella.
Paimennettu sentään ollaan :) Heinäkuun alussa pääsin Tainan siivellä osallistumaan Metkun kanssa Kevin Evansin kursille yhtenä päivänä . Oli kyllä hyvä kurssi ja huipputaitava kouluttaja! Harmi vaan, että olin paikalla vain sen yhden päivän. Aikataulu oli varsin tiukka eikä siitä syystä ehditty kovin montaa asiaa kunnolla läpikäymään :( Lisäks me tehtiin Tainan kanssa lähestulkoon samanlaista harjoitusta (samat ongelmat:) ja melkein kaikki muut kurssilaiset olivat ihan alottelijoita ja lähinnä vain sytyttelivät koiriaan. Oikein hyviä neuvoja jokatapauksessa saatiin ja ihan hyvänä koirana Kevin tuntui Metkua pitävän :) "Really nice dog, very natural and very stylish". Lisäks Kevin sanoi, että Metku tulee olemaan tosi helppo koira opettaa sillä se osaa niin paljon jo luonnostaan. Joopa-joo. Helppoa ja helppoa.. Kevin teki pikku pätkän Metkun kanssa ja WOW!! Se meni kyllä ihan sairaan makeesti!! Olin vaan, että: "Onko toi edes mun koira" :) Itse en valitettavasti aivan saman tasoiseen suoritukseen yltänyt lukuisista ohjeista, näyttämisestä ja suurinpiirtein rautalangasta vääntämisestä huolimatta :P
Omilla lampailla olen yrittänyt parhaani mukaan jatkaa treenejä kurssilta saatujen oppien mukaan ja tietysti räpeltänyt kaikenlaista muutakin.
Viljo menee osittain hyvin ja osittain huonosti. Viljon poispäinajo on ehkä hiukkasen parantunut ja siinä sen vauhtia on myös helpompi hallita. Ongelmia puolestaan tuottaa liian laajat kaaret ja lisäksi se juoksee välillä ihan_liian_lujaa. Kerran paloi jo totaalisesti hermotkin, kun yritin häkittää ja koira pirulainen vain flänkkäillee miljoonaa jossain hornassa vaikuttamatta enää oikeastaan edes lampaisiin :( Viljo sai jokin aika sitten osumia yhdeltä uuhelta (yritin poistaa ontuvaa uuhta treeniporukasta ja se tuli Viljon päälle), mikä varmaan osaltaan on pahentanut tilannetta.
Metku menee mielestäni aika hyvin :) Se osaa suuntakäskyt jo aika kivasti, flänkkää hyvin ja ajaa hyvin. Maahan se ei vieläkään kunnolla tahdo mennä, eikä se kyllä tempoakaan mielellään hidasta... Isolla pellolla olen ottanut jokusen kerran pitkiä hakuja (ehkä 100m?). Kaari on hyvä jos menen itse lähemmäs lampaita, mutta jos vain lähetän niin oikealta lähetettäessä se leikkaa mielellään kaaren ja vaihtaa suunnaksi sen mieluisemman vasemman :) Välillä se saattaa myös jättää kaaren vähän vajaaksi ja alkaa vain ajamaan lampaita johonkin kaukaisuuteen... Heti noston jälkeen Metku siirtyy mielellään usein ärsyttävästi sivuun ja alkaa puskea lampaita pois linjalta. Se ei selvästikään tee aina yhteistyötä kanssani, vaan mieluusti veisi lampaat mihin itse lystää.. Sen inhottavan Viljoakin puskeneen mustan uuhen kanssa Metku otti viime kerralla yhteen (otan sen yleensä aina pois porukasta, sillä se on jotenkin päässyt voimansa tuntoon, jättäytyy mielellään vähän jälkeen muusta porukasta, kääntyy ympäri, alkaa uhitella ja yrittää puskea koiraa). Itse olin tietysti kaukana, kun näin että nyt se pirulainen kääntyy ja lähtee kohti Metkua. Vaikka Metku on sellainen pieni kirppu, niin se ei jotenkaan edes tajua sellaista mahdollisuutta ettei sitä lampaat väistäisi. Nytkin se vaan jatkoi lähestymistä vaikka uuhi tuli pää tanassa vastaan ja kun tarpeeksi lähellä pääsi niin sitten sai uuhi nopean palautuksen takaisin laumaan.
Juhannuksen kieppeillä reipastuin ja kävin polkemassa pojille pitkästä aikaa jäljet. Toivolle haasteena pari tieosuutta ja hiekkakuoppa. Viljolle ainoastaan yksi tiepätkä. Tunnin verran jaksoin jälkiä vanhentaa ja siinä välissä tekaisin piruuttani Metkullekin kaksi jäljen tynkää.
Toivo:
Janalla Toivo-setä ampaisi heti alkajaisiksi vinoon, joten ei muuta kuin takaisin ja alusta. Nyt eteni suht suoraan ja jälkikin nousi varmasti :) Muutaman metrin nuuskutteli takajälkeä ja kääntyi sitten omatoimisesti oikeaan suuntaan. Jihuu!! Tästä myös hyvä vahviste, sillä Toivon rakas tennispallo löytyi piilosta n. 10m päästä :) Eka kulma hyvin ja sitten saavuttiinkin ensimmäiselle tieosuudelle. Tämä olisi voinut olla parempi. Toivo sik sakkasi pari kertaa takaisin metsän puolelle ennenkuin uskoi jäljen tosiaan kulkevan tietä pitkin ja tämän johdosta eka keppi jäi :( Tieosuuden jälkeen hetki leppoista jäljestystä metsässä ja uudestaan tielle. Nyt ajoi paljon tarkemmin ja toinen keppikin löytyi. Jälleen hetki metsässä ja sitten tultiinkin hiekkakuopalle. Jälki kulki alkuksi hetken matkaa aivan hiekkakuopan reunaa metsän puolella. Sitten 90 asteen kulma, alas hiekkakuoppaa n. 15 metriä, jälleen 90 asteen kulma ja poikittain hiekkakuoppaa pitkin. Hyvin sujui tämäkin kohta, vaikka etukäteen epäilin tämän olevan haastavaa :) Ei mitään vaikeuksia Toivo-sedällä! Kohdassa missä jälki nousi pois hiekkakuopasta oli jälkeä tehdessä muutama motocross pyöräilijä ja tässä kohtaa Toivo harhautui jäljeltä hetkiseksi. Ajoi harhajälkeä(?) ehkä 10-15 m ennenkuin havahtui ja palasi takaisinpäin etsimään omaa jälkeä. Loppupätkä jälkeä kulki suht suoraan metsässä ja sieltä löytyi myös kaksi viimeistä keppiä. Kaikenkaikkiaan oikein hyvä suoritus :D
Viljo:
Janalla venkoilua ja jouduin pidättämään, kun väenväkisin yritti puskea vinoon. Takajälkeä vain nuuskaisi ja sitten kurvasi oikeaan suuntaan. Tästä Viljollekin hyvin ajoitettu namipurkin löytyminen :) Pari ekaa kulmaa hyvin, yksi keppi ja sitten tultiinkin jo tielle. Periaatteessa ajoi tiepätkän ihan hyvin, mutta ei vaan jaksa keskittyä kovinkaan kauaa :( Ajaa tarkasti nenä alhaalla ehkä kymmenisen metriä kerrallaan. Sitten nostaa nenän ja yrittää rynnätä eteenpäin tai metsään. Koska tiesin tarkalleen missä jälki menee ja haluan saada Viljolle lisää kestävyyttä ja tarkkuutta vaikeissa paikoissa, en antanut mennä vaan pidätin liinaa kunnes taas laittoi nenän alas ja työskenteli huolellisemmin. Vaikeaa. Lopun metsäosuus meni Viljollakin hyvin, paitsi että jostain syystä kolmas keppi jäi :(
Tokoilua on harrasteltu viime aikoina pääasiassa kotona. Toivolla on tehotreenissä eteentulojen törmäämättömyys ja seuraamisessa yritän (jälleen kerran) saada sitä irti jalasta ja paikkaa taaemmas. Aika kivalta näyttää näin erillistreeninä tehtynä, mutta saa nähdä kuinka muistaa sitten aikanaan kokeissa.. Viljolla on työn alla sopiva viretila tunnariin ja lisäksi noutokapulan takakautta ottaminen. Tulee kyllä olemaan supervaikeaa.. Metku on testaillut erilaisia palkkaustapoja (aijaa luoksetulossa ja noudoissa) ja lisäksi työstän seuraamista. Haluaisin saada seuraamispaikaa taaemmas, asentoa ryhdikkäämmäks ja ehkä myös vähän lisää intensiivisyyttä.
Juhannussunnuntaina käväisin kimppatokotreeneissä Pirkkalassa, kun osa Suomen maajoukkueesta (ja jokunen muukin:) saapui tännepäin treenailemaan. Kiva kun kävitte ja tulkaahan uudestaankin :) Itse tempasin suht koht kisamaisen setin Viljon kanssa ja luoksetulon kummallista maahanmenemättömyyttä lukuunottamatta sujui mainiosti :D
Paimentamassa olen käynyt nyt melkein joka päivä. Välillä menee hyvin ja välillä taas vähän vähemmän hyvin.. Olen yrittänyt saada Metkulta Peten ohjeen mukaan tempoa alas, mutta hitto kun osaa olla vaikeaa :( Välillä saan onnistumaan oikein kivojakin pätkiä ja Metku etenee rauhallisesti. Toisinaan taas koko homma lähtee valumaan alusta asti tappeluks ja itseltäkin alkaa vaan mennä hermo :( Metku vähät välittää suullisista huomautuksista, eikä paljoo enää perusta myöskään liinan nyppäyksistä. ARG!!! Miten hemmetissä tää voi edes olla näin vaikeeta?
Viljo puolestaan on mennyt aika kivasti. Eilen sain onnistumaan häkityksen ja lisäksi tehtiin pari suht kelvollista jakoa! Jeeee, uskomatonta!!! :) Viljon isona ongelmana on ollut se, ettei se halua jakaa laumaa vaan heittäytyy avuttomaks ja antaa lampaiden aina yhdistyä (tulee kyllä väliin, mutta ei suostu laittamaan tikkuakaan ristiin pitääkseen laumat erillään) tai sitten vaihtoehtoisesti yhdistää laumat samantien itse. Eilen se kuitenkin toimi varsin hienosti ja oikeasti sai pidettyä lampaat erillään!!! Osasyynä tähän voi olla myös toissapäiväinen episodi ;o) Treenilampaina oli tietysti lauman isoimmat mörssärit ja kamalimmat jyrät... Jakoa yritettäessä Viljo tuli hyvin väliin ja samantien lipesi vauhdilla yhdistämään lauman, jolloin elukat jyräs mun ylitse kuin sonnilauma. Keppi vaan lensi ilmojen halki kaaressa kun kaaduin selälleni lampaiden sekaan. Tämän jälkeen Viljo sai kyllä kuulla pari valittua sanaa...
Toivon taitavat lapset ovat jälleen kerran loistaneet :) Agilityn Suomen Mestaruudet ratkottiin viime viikonloppuna Nastolassa ja tulokset olivat huikeita.
SM kultaa Petelle ja Megille. Aivan mieletön saavutus!!!! Suurensuuret onnittelut Pete ja Meg!! Olette parhaita :) Peten ja Megin hienonhienoa menoa pääsee ihailemaan täällä.
SM nelosiksi kiisivät Jukka ja Hello Kitty. ISOT onnittelut! Mahtava saavutus :)
Omien koirien kanssa on keskitytty nyt melkein pelkästään paimennukseen. TOKO SM:ien jälkeen oma tokomotivaatio on ollut ihan nollassa, eikä jälkientekokaan ole viimeaikoina oikein innostanut :P Onneksi paimennus on hauskaa :)
Eilen oli aivan huippupäivä kun Pete saapui pientä treeniporukkaamme kouluttamaan. Alkuun teoriaa suurinpiirtein rautalangasta väännettynä ja sen jälkeen pari kierrosta lampailla. Hienosti edistyivät koirat ja aika monella ohjaajallakin taisi paimennuskuume nousta pilviin :)
Metku oli oikein pätevä <3 Alkuun näytin vähän mitä ollaan tähän menessä tehty ja sitten käytiin läpi miten kannattaisi lähteä etenemään. Peten mielestä Metkulla on puhtaat liikkeet ja ilmeisesti muutkin paimennukseen vaadittavat palikat aikalailla kohdillaan :) Flänkkää hyvin, mutta ei tottele kunnolla maahanmeno käskyjä (yllättävää:P). Vauhtiakaan ei pysty vielä säätelemään. Pete oli sitä mieltä, ettei lähtisi Metkun tyyppisen koiran kanssa vääntämään vielä siitä maahanmenosta, vaan yrittäisi saada koiraa laskemaan vauhtia. Ideana kuitenkin se, että kun tempo saadaan alas, niin ei jäädä sitä jankkaamaan ja vaatimaan aina vaan lisää ja lisää, vaan kuitataan koiralle "hienoa, juuri tätä halutaan" ja sen jälkeen annetaan sen taas hetkellisesti nostaa vauhtia. Kokeiltiin saada onnistumaan peruskuljetuksen yhteydessä, mutta ei mitään mahdollisuutta. Sieltähän se Metku vain puski tulemaan niinkuin aina ennenkin :)
Toisella kierroksella kokeiltiin laskea tempoa poispäinajon yhteydessä. En saanut hommaa oikein itse toimimaan joten Pete kokeili alkuun pätkän :) Läheltä koiraa liinasta kiinni, huomautus/kielto ja liinasta liinasta nyppäs heti kun liina kiristyi ja vauhti kasvoi. Aika vaativa harjoitus nuorelle koiralle!! Metku meni mun mielestä kuitenkin aika kivasti (jahka ensin tajusi ettei nyt tosiaankaan voi ryysiä) ja tuskin siltä ihan heti paimennusinto sammuu :) Välillä annettiin koiran vähän nollata päätä ja tehtiin pätkä peruskuljetusta missä sai humputella ja myös flänkkäillä. Sen päätteeksi jälleen toinen vaativa harjoitus. Nyt sitten vain jatketaan samaan malliin. Lyhyitä pätkiä rauhallista lähestymistä ja samalla muistetaan tarkkailla, ettei tämän treenin seurauksena flänkit lähde huononemaan. Lyhyitä flänkkejä voisi myös lähteä kohtapuoliin opettamaan.
ISO kiitos Petelle! Aivan huippuhyvä koulutus :) Nyt uskaltaa taas hyvillä mielin edetä kun oikea suunta on löytynyt. Olen ollut toooosi varovainen tekemään mitään kovin vaativia harjoituksia, kun Metku on vielä niin pentunen ja omatkaan taidot eivät niin kovin kaksiset :)
Perjantai-iltana treenailtiin isommalla porukalla kisatreeniä Kyötikkälän pk-kentällä.
Toivon ja mun parina Hanna ja veli Veeti. Toivo pääsi aloittamaan.
Viljo pääsi tekemään elämänsä ihka ensimmäisen pk-tottiksen. Parina meillä Taina ja Lalli. Viljo ensin huilivuorossa :)
Puikula vakavana :P