Pimeetä touhua

Kulunut syksy on ollut masentavan pitkä ja synkkä. Aurinkoa ei ole näkynyt ikuisuuksiin ja kaikkialla on märkää, pimeää ja kuraista. Omat energiavarastoni ovat huvenneet jo aikapäiviä sitten ja jatkuvasti väsyttää. Kotipiha on yhtä kuraliejua ja samoin kaikki lähistöllä olevat vakilenkkimaastot. Töiden jälkeen sohvan kutsu tuntuu niin paljon houkuttelevammalta kuin ajatus kurapelloilla tarpomisesta neljän koiran kanssa..

Sinnikkäästi olen silti joka ikinen ilta kaivanut otsalampun kaapista, pukenut koirille heijastinliivit ja lähtenyt ulos. Lähipelloille en kuitenkaan mene. Sen sijaan olemme hypänneet autoon ja huristaneet etsimään uusia lenkkireittejä.

Pimeässä metsässä on oma viehätyksensä. Kaikki näyttää erilaiselta, on hiljaista ja rauhallista. Ketään ei tule koskaan vastaan ja kun vauhtiin pääsee tuntuu että matkaa voisi jatkaa vaikka ikuisesti.

Valopäät metsässä. Reipas pari tuntinen tuli tänäänkin tarvottua :)

- Posted using BlogPress from my iPhone