tiistai 29. maaliskuuta 2016

Videoita

Tässä niitä nyt tulee. Woody videoita :)
 
Tämä ensimmäinen video on kuvattu Woodyn ollessa päivälleen 8 viikkoa. Valitettavasti laatu ei todellakaan ole huippuluokkaa ja YouTube teki jo alun perin hämärässä kuvatusta videosta vieläkin pimeämmän. Toivottavasti siitä saa kuitenkin jotain selvää..

 
Näissä kolmessa muussa videossa Woody on 10-viikkoinen. Suunnitelmissani oli kuvata joka viikko pieniä pätkiä treenejämme, mutta valitettavasti elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan :( Tässä meillä on takana lähes viikon tauko ja osa työstämistäni asioista on pyyhkiytynyt Woodyn mielestä.  
 


 
Viimeinen video on kuvattu pari päivää myöhemmin kuin kaksi ylläolevaa. Seuraaminen alkaa näyttää jo hieman seuraamiselta tai ainakin Woodyllä alkaa olemaan hajua perusasennon paikasta :P
 

Tätä kirjoittaessa Woody on 11-viikkoinen ja osaaminen on mennyt huimasti eteenpäin! Seuraaminen alkaa olla sillä mallilla, että luulen etten edes tule viemään sitä pidemmälle. Woody on liian pieni jotta voisin kasvattaa kestoa ja lähestulkoon kaikki muu seuraamiseen liittyvä on sille jo esitelty :) Woodyllä on hyvä ymmärrys paikasta, se osaa aika kivasti käännökset ja pitää paikkansa myös sivuaskelissa. Peruutus on ehkä ainoa mitä voisin vielä työstää alulle.

Nouto alkaa myös olla sillä tasolla jonne toivoin sen saavani. Lähestulkoon kaikki palaset alkavat olla hallussa ja palasista pystyisi halutessaan kokoamaan kokonaisen liikkeen. Woody osaa nostaa kapulan, tuoda sen käteeni ja tiukentaa otettaan jos yritän vetää kapulan suusta. Lisäksi olemme tietysti tehneet vauhtinoutoja. Olen suunnitellut työstäväni vielä sivulle tuloja kapulan kanssa sekä mahdollisesti myös kestoa pitoon.

Alun perin suunnitelmissani oli rakentaa Woodylle ainoastaan toimintoja. Nyt ollaan kuitenkin jo siinä pisteessä että Woodyn repertuaari on niin laaja, että minun on pakko alkaa nimeämään niitä. Woody osaa tarjota niin monia asioita, että koen treenaamisen hankalaksi kun se joutuu jatkuvasti arvailemaan mitä siltä haluan. Käskyn alle menevät ainakin jäävät ja varmaan myös osa työstämistäni tempuista.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Mietteitä ja kevään projekti

Olo on ollut kuluneen viikon melko tyhjä ja masentunut. Tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojen alta jälleen kerran. Koiran menetys parhaimmassa iässä ei ole todellakaan helppoa ja luulen että harrastuskoiran kohdalla se on vielä vaikeampaa. Vuosien työ, yhteiset kokemukset sekä kaikki onnistumiset, epäonnistumiset, ilot ja surut. Kuinka suuri rooli yhdellä pienellä koiralla onkaan voinut olla elämässä. 

Metku oli kolmas koirani jonka kanssa kaikki jäi aivan kesken. Kirpun kuolema, Viljon sairastuminen ja nyt Metku. Välillä tuntuu niin epäreilulta. Jälleen pitäisi kaapia itsensä kasaan ja ryhtyä uudestaan yrittämään. Älkääkä käsittäkö väärin. Rakastan koirien kanssa puuhailua ja koirat tulevat toivottavasti aina olemaan iso osa elämääni! Metkun mukana kuoli kuitenkin niin paljon. Osa harrastamisen iloa ja osa hulluutta. Aika näyttää miten tästä eteenpäin. Tavoitteita ei ainakaan enää sen kummemmin ole, enkä tiedä tuleekokaan.


Woody Woodpecker. Tulevaisuuden tokotaivaan kirkkain tähti.
Jos nyt jotain hieman iloisempaakin. Minun on jo jonkin aikaa pitänyt kirjoittaa Woodysta, tämän kevään projektista. Virallista nimeä en muista, mutta Tending-kennelin kasvatti, Tikan poika, Cassin serkku ja työnimeltään hän oli pentulaatikossa Pontikka :) Hauska, reipas ja innokas kaveri! Valitettavasti ei kuitenkaan minun, vaan toukokuun puolivälissä Woody matkaa omaan kotiinsa Norjaan. Siihen asti harjoittelemme elämisentaitoja täällä ja hieman myös treenailemme. Olen luvannut lähettää Woodyn omistajalle säännöllisesti kuvia ja lyhyitä videopätkiä pennun kasvusta ja kehityksestä, joten yritän jaksaa postata niitä myös tänne.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Metku

Ei, ei, ei!!! Miksi, voi miksi tämä kaikki ei voi olla vain pahaa unta. Metku satutti perjantai iltana jalkansa. Tuli iltapissalta sisälle kolmijalkaisena. Lauantai aamuna käytiin eläinlääkärissä toteamassa se minkä jo tiesinkin. Vasemman polven ristisiteet olivat poikki. Mun hullu, hullu, rakas koirani. Kuinka vaikea se päätös olikaan, kuinka vaikeaa olikaan päästää irti. Järki sanoi ettei kannata lähteä operoimaan ja sydän huusi toista. Jos vain olisit ollut terve koira. Nyt kroppasi oli jo valmiiksi rasittunut vanhoista vammoja. Olisiko se kestänyt vielä pitkän ja vaikean kuntouttamisen? Entä minkälaista elämäsi tulisi olemaan jos et saisi sitä enää täysillä elää?

Kuka nyt nukkuu sohvalla jalkojeni päällä? Kuka istuu tuolilla ikkunan ääressä odottamassa että tulen kotiin? Entä kuka tekee ne miljoona muuta pientä juttua, jotka vain sinä teit? Kuinka tyhjältä täällä tuntuukaan ja kuinka kovasti minun on ikävä.

Sinä lähdit ja pala minusta kuoli.


- Posted using BlogPress from my iPhone