sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Voi "#%%&€%#




Tänään piti liidellä Toivon kanssa kahden startin verran Tampereella.. Mutta eipä sitten mentykään syystä että, olen näköjään hukannut Toivon KAIKKI paperit :( Ei hemmetti, en tajua missä hitossa ne voi olla!! Koko kämppä on pengottu jo useampaankin kertaan, mutta papereita ei vaan löydy :(( On hyvin mahdollista, että ne on jääneet johonkinpäin maailmaa Norjan reissun aikana... Ei hyvä :((((((

No, ei auta kuin jatkaa etsimistä (mähän en todellakaan ole mikään järjestelmällisyyden ihme, joten hyvällä tuurilla ne vielä jostain eriskummallisesta paikasta löytyvät:) ja jos ei löydy, niin sit ei auta kuin alkaa hommailemaan uusia... Tämäkin on jo tuttua puuhaa, sillä esim. Toivon agilitykirjan olen hukannut jo peräti kolmesti ja nyt on siis järjestyksessään neljäs menossa..  Hyvää tässä kaikessa on ainoastaan se, että hillittömän paikkojen penkomisen lisäksi on samalla tullut siivottua kaikki kaapit :)

Tässä tunnelmaan sopiva kuva bostoninterrieri Manusta.


lauantai 25. lokakuuta 2008

Rakennusetsintää




Perjantain pelastuskoiratreeneissä pääsimme harjoittelemaan Ratinaan Veran purettaviin tiloihin. Käytössä oleva tila oli aika suuri. Kolme kerrosta sisältäen tyhjiä toimistohuoneita, isoja arkistokaappeja, sosiaalitiloja ym. mukavaa :)

Viljo pääsi töihin ensimmäisenä. Annoin ohjeeksi sijoittaa kolme maalimiestä (yhden jokaiseen kerrokseen) suht vaikeisiin piiloihin.

Viljo oli intoa pullollaan päästessään sisälle rakennukseen :D Aloitimme urakkamme keskimmäisestä kerroksesta käyden lävitse toimistohuonekäytävää. Viljo liikkui reippaasti ja vauhdilla. Kurveissa sen jalat hieman sutivat, mutta tämä ei kyllä haitannut matkantekoa millään tavalla :)) Jälleen kerran Viljo myös eteni aivan nenä maassa. Tämä on kyllä kanssa jännä juttu. Viljo on jotenkin aivan mielettömän maavainuinen ja sitä on tosi vaikeaa saada nostamaan nenäänsä senttiäkään maasta. Meidän tuoreita jälkiähän lattia oli tietysti täynnä, sillä kävimme kiertämässä rakennuksessa ennen treenien alkua..

Toimistohuoneiden jälkeen saavuimme iiiisoon huoneeseen, missä oli auki rullattavia arkistokaappeja. Täältä Viljo pian bongasikin maalimiehen, joka pötkötteli yhden ison kaapin hyllyllä. Tästä jatkoimme matkaa muutaman huoneen lävitse isoon halliin, mikä oli täynnä kaikenlaista lähtöä odottavaa tavaraa. Viljo työskenteli hienosti ja tosi määrätietoisesti. Se on varsin tunnollinen työntekijä ja osaa käydä itsenäisesti lävitse lähestulkoon joka sokkelon, joten sitä ei juurikaan tarvitse ohjailla :) Voinkin keskittyä vain ihailemaan sen menoa ja katsomaan reaktioita :))

Täältä jatkoimme matkaa rappusia pitkin alakertaan, missä Viljo välittömästi sai hajun. Se juoksenteli aluksi edestakaisin huoneessa, etsien hajun rajoja ja tarkensi sitten kolmen toisissaan kiinni olevan kaapin luokse. Se avasi kuonollaan kaapeista kaksi ja pomppi kaappien sisällä ylös seinille. Avatessaan keskimmäistä kaappia se työnsi oven niin auki, ettei enää tajunnut oikeanpuoleista kaappia, eikä sillä oikeastaan edes ollut mahdollisuutta saada sitä omin voimin auki. Tässä vaiheessa autoin sitten hieman sulkemalla keskimmäisen kaapin oven :) Melkein samantien Viljo pian bongasikin viimeisen hieman raollaan olevan kaapin ja löysi maalimiehen.

Alakerrasta jatkoimme suoraan yläkertaan ja saavuimme pukuhuoneeseen. Täälläkin Viljo sai  nopeasti hajun ja juoksenteli kaappirivistöjä edestakaisin yrittäen paikallistaa hajun lähteen. Nyt paikantaminen sujui helpommin ja ei aikaakaan, kun oikea kaappi oli löytynyt ja Viljo pääsi nautiskelemaan palkkiostaan :)

Rakennuksesta poistuttaessa Viljo ehti käydä vielä tsekkaamassa kaikki mahdolliset paikat, josko kuitenkin vielä joku löytyisi :)) Tätä olen miettinyt paljon. Viljo on mun mielestä vieläkin sellainen, että se saa kaikkein parhaat kiksit itse työnteosta. Se selkeästi kyllä ilahtuu löydöistään ja nautiskelee palkkioistaan, mutta kaikkein parasta mitä se tietää on saada etsiä lisää. Se huolii myös tosi huonosti mitään loppupalkkaa lelua ym. vaan sylkee ne heti tilaisuuden tullen pois ja yrittää livahtaa etsimään lisää. Tämä on oikeastaan ainoa asia mikä mua Viljon työskentelyssä hieman vaivaa. Haluaisin, että Viljo palkkaantuisi vieläkin paremmin ja saisin sen kiirettä edes hieman pois. Pitää varmaan vaan yrittää vaihdella palkkioita ja yrittää löytää sitä varsinaista superpalkkaa.


tokoilua




Tokoa on viime päivinä tehty ja paljon :)

Toivo on treenaillut etupäässä seuraamista ja Viljon kanssa olen hionut mm. luoksetulon vauhtia + oikeaa asennetta läheltä, idaria, ohjattua ja kaukoja.

Toivolle testailen nyt samaa kikkaa, mitä näin Marin käyttävän Rimmalle P-leirillä :D Ja tämä on toiminut yllättävänkin hyvin :) Alkuun Toivo oli tosin sitä mieltä, ettei ollenkaan haittaa vaikka mun jalkani hieman osuu kalloon ja yrittikin punkea entistä tiiviimpään kontaktiin.. Sitten kun yhdistin pari kertaa polvien nosteluun myös reippaanlaisen suullisen huomautuksen, niin johan alkoi toimimaan :) Nyt riittää jo pieni murahdus ja pari jalannostoa ja Toivo irtoaa heti jalasta. Alkuun pelkäsin, että tämä tyyli saisi Toivon siirtymään eteenpäin, mutta itseasiassa se onkin siirtynyt taaksepäin :)) Eli kaikenkaikkiaan se on nyt aikalailla ihanteellisella paikalla :DDD Jee!! Toivottavasti toimii jatkossakin.

Viljon kanssa olen tehnyt sisätreeninä luoksetuloa läheltä. Mua on jo pidemmän aikaa häirinnyt sen asenne, kun jätän sen odottamaan. Se jää jotenkin löysästi ja ehtii katsella ympärilleen :( Ja mä puolestani haluaisin, että se olisi keskittyneempi ja ainoastaan odottaisi lähtölupaa singahtaa matkaan. Olen nyt antanut sen jonkun verran singahtaa suoraan leluun kiinni, samantien kun jätän sen ja lisäksi olen jonkun verran hetsannut lelulla. En ole kuitenkaan antanut Viljon lähteä matkaan, jos se on liian kiihtynyt tai levottoman oloinen, vaan vasta sitten kun se näyttää keskittyneeltä, sulkee suunsa, eikä tee mitään muuta kuin odota lupaa. Palkannut olen vasta siinä vaiheessa, kun Viljo kiepsahtaa sivulle. Vauhtipalkalla se kun alkaa monasti himmailemaan ennen aikojaan ja kyttäämään lelua.

Kaukoja olen tehnyt hihnassa ja toimii aivan loistavasti!! P-leirillä Viljo oli hieman ihmeissään kun kokeilin tätä ensimmäistä kertaa, mutta nyt ei ole enää mitään epäselvyyksiä :) Ongelmana meillä on siis ollut i-s ja m-s vaihdot, joissa Viljo liikkuu aivan hirmuisesti taaksepäin. Nyt olen estänyt peruuttamisen hihnalla joko pitämällä vastaan tai antamalla pientä pakotetta. Muutaman kerran jälkeen Viljo tajusi idean ja nyt en enää oikeastaan edes tarvitse hihnaa, vaan Viljo tekee vaihdot jo aikalailla täydellisesti :)) s-i vaihtoa olen myös pohtinut. Siinä ei ole tällä hetkellä mitään varsinaista tekniikkaa, vaan Viljo tekee sen hieman miten sattuu. Ajattelin kuitenkin ensin hioa muut vaihdot kuntoon ja vasta sen jälkeen katsoa mikä olisi paras tapa suorittaa s-i vaihto, jotta kokonaisliikkuma olisi mahdollisimman pieni.

Idaria olen tehnyt paloissa ja pari kertaa kokeillut kokonaisenakin :) Tässä ei ole oikeastaan mitään erikoista ongelmaa tällä hetkellä. Asennot ovat suht varmat ja Viljo myös pysyy aivan loistavasti paikoillaan, kun kierrän neliötä. Ei juurikaan kääntyile eikä vääntyile ja pysyy muutenkin kuin naulattuna paikoillaan :) Tätä on tosin harjoiteltukin aika paljon erikseen lelun kanssa ;o) Eli olen pyytänyt/pysäyttänyt Viljon johonkin asentoon ja sitten yritän lelulla härnäämällä/heittelemällä ja omalla liikkeelläni saada Viljon tekemään virheen. Jos Viljo pysyy jähmettyneenä paikoillaan se saa jossain vaiheessa ampua leluun kiinni, mutta jos se liikuttaa edes hitusen yhtä jalkaa, niin muutun passiiviseksi, laitan lelun pois ja aloitan alusta. Toimii aikas hyvin :)

Ohjatussa pääpaino on ollut merkille menossa. Viljo yrittää joko ampua suoraan kapuloille tai sitten merkille meno on liian hidas tai Viljo jää vinoon. Tätä olen hionut suoralla palkalla (pallo merkin takana) ja lisäksi olen palkkaillut  vastakkaiseen suuntaan, mihin Viljo vinottaa.  Tämä on suoristanutkin asentoa jo jonkun verran, mutta koko liike on vielä aikalailla alkutekijöissä  ja todennäköisesti ainakin naksuttelen asentoa hieman suoremmaksi kotona.




keskiviikko 22. lokakuuta 2008

P-leiri




Viikonloppuna leireiltiin P-pentueen (eli Toivon lapsosten:) voimin Hollolassa, Upilan leirikeskuksessa. Paikalle olivat saapuneet Mari & Rimma; Tarja, Timppa & Padi; Oili, Pete & Meg; Virve, lapset & Vic sekä A-pentueesta Zac kera Arjan ja Akin.

Lauantai aamuna aloitettiin tokoilulla. Minä tietenkin hieman myöhästyin, joten otin omilla koirillani vain pikku treenit. Toivo teki ruutua, seuraamista, vähän kaukoja ja lisäksi näytin, miten olen harjoitellut luoksetuloa läheltä. Viljo pääsi tekemään ruutua, kaukoja ja taisimpa muutaman kapulan pidonkin ottaa. Kaikki ok.

Majoittumisen ja ruokailun jälkeen lähdettiin sitten metsään :) Toivon kanssa otin ainoastaan esineruutua. Ruutu oli kisakokoinen ja sinne vietiin kolme esinettä. Toivo työskenteli suht kivasti :) Ei mitään älytöntä juoksentelua ja näin ollen esineetkin palautuivat melko nopeasti. Tosin yhtä esinettä palauttaessaan Toivo kompuroi pahannäköisesti :(

Ruutuilemasta siirryttiin sitten kiireenvilkkaa agilitykentälle. Pete oli kehittänyt omasta mielestään helpon radan, joka kylläkin sisälsi monta meille vaikeaa kohtaa.

Toivo kulki oikein kivasti :) Oli kuuliainen ja kääntyikin varsin hyvin. Kokeilin alkukiemuroihin jaakotusta ja sain sen jopa toimimaan suht hyvin. Hieman sai kyllä tässäkin olla tarkkana, sillä jos Toivon vain jätti selän taakse, niin se saattoi välittömästi ottaa etäisyyttä  ja valita putken väärän pään.. Radalla oli myös yksi kohta joka aiheutti rutkasti harmaita hiuksia. En meinannut millään saada omaa ajoitustani kuntoon ja Toivo sinkoilikin milloin mihinkin. Hienoisen hinkkauksen jälkeen sekin kohta kuitenkin onnistui :)

Radan jälkeen lähtiessäni jäähdyttelemään huomasin, että Toivo oli kolmijalkainen :( Tosi kurjaa. En edes tiedä missä se satutti itsensä. Radalla ei sattunut mitään erikoista, joten mietinkin, että olisiko koipi voinut mennä jo esineruudussa?? Agilitykentälle tullessaan Toivo oli ainakin niin innoissaan, että tuskin edes tunsi mitään kipua ja ihan hyvin saatoin treenata koko ajan kipeällä koiralla :(( No, niin tai näin,  joka tapauksessa koko loppuleirin Toivo konkkasi kolmella jalalla (ja protestoi kovaa kohtaloaan autossa, sillä olisi tietysti ollut omasta mielestään aivan kykenevä treenailemaan...).

Ahkeran treenailun jälkeen iltaa vietettiin hyvässä seurassa syöden, juoden ja jutellen :))

Su aamu aloitettiin jälleen tokolla. Koska Toivo oli kolmijalkainen pääsi Viljo tuuraamaan (eikä Viljo ollut tilanteesta yhtään pahoillaan:).

Marilla oli tokohyppy mukana, joten sitä piti tietysti testata :) Avitin Viljoa muutaman kerran esteen sivusta, että saisin istumisesta nopean ja kertaalleen taisin ottaa suht kisamaisesti. Ei mitään ongelmia :)
Sitten merkkiä ja ruutua. Alkuun Viljo lähti matkaan jo Marin käskystä, mutta pienellä hiomisella  malttoi kuin malttoikin pysyä :) Muuten liike aika ok. Hyvin myös huomasi, että koiralle on paljon selkeämpää löytää oikea paikka ruudussa, kun ruudun ympärillä on nauhat. Pitäisi varmaan  viimein hommata itsellekin...
Tämän jälkeen ohjattua. Nyt Viljo ei ampunut suoraan kapulalle, mutta merkille menoa pitää vielä hieman hioa :P Viljo jää tosi vinoon ja toistoilla alkaa myös kyttäämään kapuloita, jolloin vauhti  hidastuu. Annoin kuitenkin joka kerta noutaa ja palkkasin vauhdista. Tässä ei mitään ongelmaa ja suurin osa kapuloidenotoistakin varsin siistejä :)
Seuraamisessa sain ohjeeksi kiinnittää huomiota omaan kroppaani :) Olen kuulemma jonkun verran kääntynyt koiraanpäin ja lisäksi vasen olkapääni on taaempana. Koiran seuraamiseen oma vartalon suoristukseni ei kuitenkaan yllättävää kyllä vaikuttanut. Ihan samalla paikalla, hieman liian edessä, pysyi sir William koko ajan :))

Toisella kierroksella otin Viljon kanssa tunnaria. Tämä liike oli jossain vaiheessa jo niiiiin hyvällä mallilla, mutta sitten Viljo alkoi kiihtyä hieman liikaa ja uskoa tietävänsä mitä kuuluu tehdä ja alkoi pokkana tuomaan ihan mitä sattuu.. Näin ollen olenkin joutunut nöyrtymään, palaamaan taaksepäin ja helpottamaan treenejä. Tälläkin kertaa Viljo hieman singahteli kapuloille ennen aikojaan ja välillä myös ennätti vähän maistella vääriä.. mutta palautti kyllä joka kerta oikean :)
Aivan lopuksi otin vielä kaukoja. Tätäkin pohdittiin jonkun aikaa porukalla, sillä Viljo tuppaa peruuttelemaan aikas reippaasti i-s ja m-s vaihdoissa. Korjaukseksi ehdotettiin ainakin estettä koiran taakse. Ajattelin kuitenkin korjata ongelmaa hihnan avulla estämällä. Testailinkin tätä hieman, mutta Viljo ei ainakaan vielä päässyt kärryille siitä mitä siltä haluttiin ja sähläsi. Uskoisin kuitenkin, että se lähtee tästä sujumaan :)

Omien treenien lisäksi oli tietysti hienoa päästä seuraamaan Toivon lapsosten treenejä ja taitavaa "pikku" Zacia :) Kaikki olivat niin taitavia ja hienoja <3 Tosi mukavaa myös nähdä kuinka hurjasti kaikki ovat kehittyneet sitten viimenäkemän :)) Nappailin myös muiden treeneistä useammankin vinkin, joita aion ehdottomasti testata :D

Tokoilun jälkeen esineruutuiltiin jälleen. Nyt emme talloneet aivan kisakokoista ruutua, vaan ruudun koko oli n. 20x50m. Viljolle otin kolme esinettä suurinpiirtein samoihin kohtiin kuin edelliselläkin koiralla (en halunnut mitään turhia vanhoja hajuja alueelle). Viljo oli p-ä-t-e-v-ä!! Lähiesineen se bongasi heti (tosin mietti kyllä sekuntin-pari jatkaisiko sen kanssa matkaa, etsimään lisää..). Palautti kuitenkin omatoimisesti :) Oikeassa takakulmassa oleva esine nousi myös heti ja palautuikin salamana. Kolmatta, noin alueen keskivaiheilla ollutta esinettä, Viljo joutui hetkisen etsimään ja siinä katsoin jo vähän, että lähteekö mopo käsistä.. Viljo hieman kiihdytti vauhtia, mutta jatkoi kuitenkin työskentelyä ja pikapuoliin saikin esineestä vainun (tämän esineen paikka oli muillekin koirille hieman hankala ja ne joutuivat tekemään kovasti töitä paikallistaakseen esineen). Palautus jälleen hyvä ja nopea. Taitava Viljo!! Sen esineruutu olisi kyllä jo aivan kisakuntoinen :))


Ennen kotiinlähtöä osaporukasta lähti vielä liitelemään. Minä en tietenkään malttanut lähteä kotiin, vaikkei Toivolla voinut treenata, vaan lähdin katselemaan muiden menoa. Muiden tutustuessa rataan otin Viljon kanssa hieman putkea ja pujottelua. Havaitsin ainakin, että Viljo osaa  pujotella loistavasti putkelta poispäin, mutta sitten kun mennään kohti putkea, niin menee ehkä yhden välin ja sitten singahtaa putkeen :D No, ei onneksi paljoa haittaa :)) Löysimme myös kentältä suorastaan esihistoriallisen flyball-koneen. Sitäkin piti tietysti testata. Näissä jutuissa Viljo on oikeasti tosi nokkela :) Laitoin vain pallon koneeseen ja näytin Viljolle, että paina tuosta. Niin se tekikin ja pallo lensi kaaressa ulos laitteesta. Ja lensikin sellaisella jättikaarella, että vaadittiin pari toistoa, ennenkuin Viljo edes tajusi että laitteesta on mahdollista saada pallo ;o)

Liitelyiden jälkeen käytiin vielä Marin ja koirien kanssa lenkillä.

Kiitos kaikille loistavasta leiristä ja hyvästä seurasta!! Mukavaa kuinka ihanille ihmisille Toivon lapsoset ovat päässeet :) Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!!!

Viljon leirikuvat: Aki Heiskanen. Kiitos kovasti, että sain laittaa kuvat esille blogiini!

Viljo skarppina :) Olisiko kyseessä kaukot tai sitten hypyn jälkeen istuminen?


Tässä tarkkaavaisena hypyssä :))


Pikku kyylä merkillä. Ja tämä ei ole edes paha.. Yleensä Viljo on aivan lituska :)


Ruutuuuuuun




Merkille meno


Hmm. Ei ehkä ihan korrekti kapulanotto..


Osaa se onneksi paremminkin :))




Tarkkana tunnarissa.


Seuraamista


Tässä näyttää jo ihan hyvältä :))


Vauhti-Viljo singahtaa esineruutuun.

 

perjantai 3. lokakuuta 2008

Agi MM




Äääk, mun agilitykoirakuumeeni hipoo pilviä! Ei tee kyllä ollenkaan hyvää käydä katselemassa mitään MM-kisoja... 

Kertakaikkiaan aivan mahtavat kisat ja pari päivää kisakatsomossa kuluikin kuin siivillä. Koirat olivat teknisesti erittäin taitavia, ohjautuivat ihan miten tahansa ja kääntyivät uskomattoman hyvin. Ja ohjaajat.. Voi hyvä tavaton, kuinka nopeita ja ketteröitä juoksijoita suurin osa heistäkin oli!! Suorastaan masentavaa katsottavaa, kun on itse tälläinen ei_mihinkäään_pääsevä rautakanki :( 

Maxien yksilökisan ja samalla maailmanmestaruuden voittivat oikeutetusti Marcus Topps ja bc Juice. Upea pari!! Heidän menoaan pääsee ihailemaan mm. täällä.

Tällä reissulla tajusin myös, etten enää koskaan halua kuulla pää-olkapäät-peppu-polvet-varpaat -biisiä!  Loppuvaiheessa teki jo mieli alkaa kirkumaan, kun hemmetin renkutus alkoi soida varmaan miljoonatta kertaa.

PS. Viikonlopun aikana yritän viimeinkin ennättää kirjoitella pientä kisakertomusta meidän NOM-reissusta :))