Hipsu on niiiiiin fiksu :)

Siru on jälleen kerran todistanut älykkyytensä :) Se oli viime viikon mun vanhempien luona hoidossa ja äiti oli sitten tapansa mukaan yhtenä iltana päästänyt koirat iltapissalle ja jättänyt oven auki. Jonkin ajan päästä äiti oli havainnut, että Siru on tullut sisälle, mutta Leeviä ei näy missään. Äiti oli huudellut Leeviä, mutta ei mitään. Koiraa vain ei näkynyt eikä kuulunut. Tämän jälkeen äiti oli mennyt keskelle pihaa ja ihan kunnolla huutanut Leeviä :) Siru oli vähän aikaa katsellut tätä touhua ja sitten singahtanut pihalle haukkumaan. Äiti oli komentanut sitä vaikenemaan, jolloin Siru oli ottanut varovasti kiinni äitin hameenhelmasta ja alkanut vetää. Siinä vaiheessa äitillä oli välähtänyt, että Sirulla on ehkä jotain asiaa ja lähtenyt perässä. Siru oli kulkenut edellä ja aina välillä kääntynyt katsomaan, että äiti varmasti seuraa :) Sitten se oli johdattanut äitin takaisin sisälle ja vienyt koirien omaan huoneeseen ja tökännyt nenänsä sängyn alle. Ja mikäs sieltä olikaan löytynyt. No, tietenkin Leevi :) Leevi oli jo mennyt yöunille, eikä ollut enää vaivautunut nousemaan vaikka kuinka sitä oli huudeltu :)

Siruhan on tehnyt melkein samalla tavalla joskus myös mulle. Olin sen kanssa aikanaan etsinnässä (Sirun ensimmäinen oikea etsintä:).

Jossain vaiheessa etsinnän aikana sitten havaitsin, että Siru kiitää ihan hirmuista vauhtia rinnettä alas, mua kohden ja sillä on rulla suussa. Jotenkin menin siinä tilanteessa ihan pihalle ja ainoa ajatus mikä mieleen tuli oli se, että sen on pakko olla valeilmaisu :) Kun Siru ehti mun luokse käskin sitä irrottamaan ja se tietysti totteli. Ilmeisesti se kuitenkin näki musta, että nyt on parempi vääntää rautalangasta :) ja nappasi rullan melkein heti uudestaan suuhunsa. Käskin taas irti, Siru irrottaa ja ottaa rullan heti uudestaan. Ja tätä jatkuu ja jatkuu :) Jossain vaiheessa jo vähän hermostunkin ja käskin oikein kunnolla sitä lopettamaan rullanoton. Ei mitään vaikutusta. Siru ottaa taas rullan ja siinä vaiheessa yrittää jo lähteä takaisinpäin. Muistan siinä vaiheessa ajatelleeni: " ei hitto, ei tästä hommasta tule yhtään mitään kun toi hemmetin koira ottaa kokoajan tota rullaa suuhunsa" :) 

Lopulta hyvin, hyvin pikku-hiljaa mun mieleeni alkoi kuitenkin hiipiä ajatus siitä, että "mitä, jos se on kuitenkin oikeasti löytänyt jotain". Olin edelleen se verran hukassa, etten edes tajunnut kytkeä Sirua näyttöliinaan, vaan pyysin vain sitä näyttämään. Siru singahtikin aluksi n. 10-20m ja kääntyi sitten katsomaan, että varmasti seuraamme sitä. Sen jälkeen se lähti johdattamaan meitä ja muistan vielä siinäkin vaiheessa sanoneeni suunnistajalle, että "käydään nyt katsomassa, mutta ei siellä kuitenkaan mitään ole" :) No, olihan siellä. Siru oli löytänyt etsittävän. Valitettavasti vain olimme auttamattomasti liian myöhässä ja emme enää voineet tehdä hänen hyväkseen yhtään mitään. Hän oli menehtynyt jo jokin aikaa sitten :(

Tehdastreenit

Kävimme perjantaina treenailemassa rakennusetsintää Leenan tehtaassa (MAKETEK).

Ennen varsinaisten treenien alkamista pidimme tavoitepalaverin, missä kävimme läpi jokaisen koirakon tavoitteita ja edistymistä.

Viljon tavoitteet:

• 
  
  Maalimiesmotivaatio. Haluaisin sitä edelleen paremmaksi. Nyt Viljoa ei enää maalimiesten löytyminen jännitä, mutta kyllä parantamisen varaa vielä on. Pitäisi pikkuhiljaa ottaa vähän erilaisiakin maalimiehiä (puhuvia, seisovia, käveleviä, makaavia jne.), että Viljo tottuisi alusta asti siihen että kaikenlaiset ihmiset pitäisi sieltä metsästä löytää.
  
  
• 
  
  Kokemusten hankinta. Haluaisin panostaa myös Viljon rohkeuteen ja liikkuvuuteen eri tilanteissa (erilaiset alustat, rappuset, pimeys jne.).
  
  
• 
  
  Reagointiharjoitukset. Haluan, että Viljo käyttää nenäänsä heti alusta asti tarkasti. Se tuntuu olevan aika liikkuvainen, joten treenien pääpaino tulee pitää löytämisessä eikä juoksemisessa.
  
  
• 
  
  Työskentelyetäisyys. Tähän pitää varmasti myös puuttua alusta asti. Tavoitteenani on, että Viljo työskentelee suurimman osan ajasta sellaisella etäisyydellä, että näen sen. Jos se irtoaa liian kauas (kuten mun kaikki muut koirat:) en pysty näkemään sen reagointeja mahdollisiin hajuihin.
  
  
• 
  
  Esineet. Esineitä olen ottanut jo jonkun verran. Pikkuhiljaa vaan pitäisi päättää haluanko kisata Viljolla tulevaisuudessa pk-puolella. Jos en kisaa, niin todennäköisesti vaihdan esineiden tuonnin vaikkapa haukkuilmaisuksi. Etsintätöissä on kuitenkin parempi, ettei koira koskaan ota esineitä suuhunsa tai kuljettele niitä (rikoksen mahdollisuus, esineeltä lähtevä jälki jne.).
  
  
• 
  
  Ruumishaju. Tämänkin voisi hyvin ottaa ohjelmistoon :) Ainoa ongelma tämän asian opettelussa on se ruumishajun valmistus. Mun hiukset kun ei jostain syystä tahdo mädäntyä :) Nytkin mulla on ollut yksi hiuspurkki muhimassa jo useamman vuoden ja edelleenkin sen sisältö haisee pelkästään kosteilta hiuksilta.
  
  
• 
  
  Jälki. Viljon jäljestys sujuu nyt sen verran hyvin, että pikkuhiljaa treenejä voisi alkaa vaikeuttamaan (lisää pituutta, vanhentaa, kulmat jne.).

Omat tavoitteet:

• 
  
  Ensiapukurssi pitäisi uusia ja ehkäpä jo syksyllä voisin palata hälyryhmään koirattomana :) Siitä onkin kulunut jo jokunen vuosi kun olen viimeksi etsintöihin osallistunut.
  
  
• 
  
  Lisäksi tavoitteenani on suunnitella hieman paremmin seuraavat treenit ja pyrkiä harjoittelemaan tavoitteellisemmin.
  
  
• 
  
  Koiran lukutaidossakin on aina parantamisen varaa. Varsin nyt kun taas on uusi pentu kasvamassa :)

Sitten itse treeneihin :)

Ennen varsinaista harjoitusta kävin Viljon kanssa tutustumassa paikkoihin ja vähän kävelemässä ympäriinsä. Tehtaan lattia oli tosi liukas ja kiiltäväpintainen. Tämä aiheuttikin muutamille koirista selviä ongelmia. Viljo kuitenkin onneksi liikkui oikein reippaasti :)

Tehtaasta löytyi useammatkin rappuset. Kävimme kiipeämässä ritiläkierreportaita. Tämä ihan ok. Näiden rappusten lisäksi yläkertaan menivät metalliportaat, joissa oli suht leveä askelväli ja väleistä näkyi alas. Nämä olivat Viljolle aika vaikeat. Se kieltäytyi tulemasta ja jouduin lopulta pakottamaan :( Kiipesimme rappuset useampaan kertaan ja kerta kerralta meno kyllä parani. Alaspäin Viljo tuli aina reippaasti, mutta ylöspäin meno oli selvästikin epävarmaa.

Ennen Viljon varsinaista treeniä otin vielä Toivolla yhden maalimiehen, joka piiloutui suurin piirtein keskellä tehdashallia olevaan trukkiin :) Toivolla oli taas kerran ihan liikaa vauhtia ja sen jalat sutivat aikalailla liukkaalla lattialla (Mähän en ole koskaan kamalasti tykännyt Toivosta etsintäkoirana (minkä takia en ole sitä kovin tavoitteellisesti kouluttanutkaan). Se on sellainen ihmeellinen koheltava honkkeli, tosi kömpelö ja ERITTÄIN tapaturma-altis).

Kävimme aluksi Toivon kanssa tutkimassa alakertaa, josta löytyi kaikenlaisia metallihyllyjä ja ahtaita välejä. Sitten Toivo kävi koluamassa pimeässä pommisuojassa ja aikalailla siellä mellastikin :) Pommisuojan jälkeen Toivo syöksyi metallirappusia pitkin yläkertaan ja kävi sielläkin tutkimassa hyllyjen välejä.

Kun yläkerta oli tarkastettu siirryimme hallin toiseen päähän, missä oli mm. pomon koppi ja joitain työhaalareita. Toivo tutki haalareita tarkkaan, mutta ei kuitenkaan tällä kertaa tuonut niitä mulle (Toivo on kerran aikaisemminkin käynyt samassa tehtaassa ja silloin se toi mulle innoissaan jonkun työhaalarit:). Nyt Leena sanoi, että haalareita ei ole kukaan käyttänyt vähään aikaan. Ehkäpä niissä ei sitten edes ollut niin vahvaa ja ennen kaikkea tuoretta hajua, että Toivo olisi katsonut parhaaksi kiikuttaa ne minulle :)

Pomon kopin jälkeen Toivo viiletti hallin keskelle, missä oli paljon isoja laitteita ja myöskin se trukki, jonka sisällä maalimies oli piilossa. Toivo sai nopeasti hajun maalimiehestä, mutta paikantaminen olikin sitten hankalampaa. Rakennuksissahan hajut liikkuvat monesti tosi kummallisesti, johtuen ilmastoinnista ym. Hajut pakkaavat monasti seiniin ja koirat usein pyrkivät nousemaan pitkin seiniä. Rakennusetsinnöissä saattaakin monesti tulla tilanteita, ettei koira yksinkertaisesti pysty paikallistamaan maalimiestä omin avuin (maalimies voi esim. olla vastakkaisella puolella rakennusta, kun taas haju pakkaa toiselle seinälle). Tästä syystä rakennusetsintä vaatiikin paljon myös ohjaajalta. Pitäisi osata päätellä miten hajut mahdollisesti voisivat liikkua ja mistä maalimiestä kannattaisi etsiä, jos se ei löydykään sieltä missä koira vahvimmin reagoi.

Nytkin Toivo joutui tekemään tosi paljon töitä, ennekuin se lopulta löysi maalimiehen. Toivo nousi yhdessä kotaa jatkuvasti kahdelle jalalle hallin seinää vasten ja parissa muussa kohdassa se kolusi tarkasti metallihyllyjä. Lopulta se sitten hoksasi nousta trukkia vasten ja havaitsi maalimiehen :)

Sitten Viljo

Sillekin otin vain yhden maalimiehen , kun en tiennyt kuinka se jaksaa etsiä näin vaikeassa ympäristössä. Viljo työskenteli suurimman osan ajasta ihan hyvin :) Pimeään pommisuojaan se ei olisi aluksi halunnut tulla, mutta kun menin itse edeltä se rohkaistui ja seurasi perässä. Samaten yläkertaan metallirappusia pitkin meno tökki edelleen :( Viljo räpiköi portaissa aika pahasti, mutta kiipesi kuitenkin ylös asti. Yläkerran vanerilattiallakin se liikkui aluksi vähän matalana, mutta reipastui pian ja kävi tutkimassa hyllyjen välejä. Sen verran jännä paikka yläkerta kuitenkin oli, että Viljo vaikutti selvästi helpottuneelta kun lopulta tulimme alas ja siitä kiitoksena hyökkäsikin kovalla ärinällä kiinni mun hihaan…

Alakerrassa Viljo liikkui tosi reippaasti ja vauhdikkaasti. Maalimies oli piilossa pöydän alla ihan hallin toisessa päässä ja Viljo enemmänkin vahingossa törmäsi siihen, kuin että olisi oikeasti löytänyt. Mutta se nyt ei haittaa mitään :) Viljo ei ole koskaan aikaisemmin missään vastaavassa paikassa työskennellyt, joten eihän se edes tiennyt mitä varten me tehtaassa harhailimme. Ensi kerralla se sitten varmasti jo tajuaa olevansa etsintähommissa :)

Lopuksi kävimme vielä kiipeämässä pari kertaa metalliportaat ja nyt Viljo meni oikein reippaasti :) Aina ylhäälle päästyään se sai hepulin ja alkoi laulamaan ja pyörimään kuin väkkärä. Hassu otus :)

Nyt sitten vain pitäisi saada Viljolle paljon kokemusta kaikenlaisista oudoista ja vaikeakulkuisista maastoista/alustoista. Aika nopeasti se tuntuu onneksi tottuvan ja reipastuvan, vaikka ensimmäiset kerran näyttävätkin olevan vähän turhan jänniä. No, ei auta muu kuin kovasti harjoitella ja toivoa, että aikaa myöten Viljo saa enemmän rohkeutta ja liikkuu alusta asti varmasti ihan missä tahansa. Luulisin ja uskoisin kuitenkin, että mahdollisuutemme ovat varsin hyvät :) Nytkin Viljo liikkui suurimman osan ajasta erittäin hyvin :)))) Ainoastaan ne kaikkein vaikeimmat paikat aiheuttivat sille vähän ihmetystä. Ja sillähän ei tosiaankaan ole vielä kokemusta mistään vastaavasta.

Koiran rohkeus liikkua erilaisilla alustoilla mielestäni varsin tärkeä asia. Ainakin jos halutaan käyttää koiraa rakennusetsinnöissä tai raunioilla (maastoetsinnöissähän tämä puute ei välttämättä näy mitenkään). Edessä on tosi kökkö tilanne, jos koira joutuu jatkuvasti käyttämään hurjasti energiaa pelkästään vaikeista paikoista selviämiseen. Silloin nenätyöskentely ei voi mitenkään olla tehokasta.

Saalistamista :)

Keskiviikkona Viljo pääsi leikkikouluun :) Jessica oli ystävällisesti lupautunut pitämään koulutusillan saalispalkkauksesta. Viljon ja minun lisäksi koulutukseen osallistui neljä muuta koirakkoa ja oli tosi kiva nähdä miten kaikki koirat innostuivat leikkimään (osa koirista oli sellaisia, ettei niitä ollut aikaisemmin pahemmin lelulla palkattu).

Minä halusin osallistua koulutukseen lähinnä sen takia, etten itse osaa leikkiä :) Mun kaikki koirathan tykkäävät kovasti leluista ja repivät keskenään ihan hulluina. Mun kanssa niiden leikit on kuitenkin enimmäkseen pallonheittoa tai sitten vain annan lelun ja katselen kuinka koirat juoksevat ja hakkaavat itseään leluilla. Eli aikalailla kehittymisen varaa mun omissa leikkitaidoissa on :)

Aluksi Jessica piti meille lyhyen luennon saalispalkkauksesta ja keskustelimme /kerroimme lyhyesti omista koiristamme. Mä en todellakaan tiedä oikeastaan yhtään mitään mistään koiran vietteihin liittyvästä, joten en varmaankaan tajunnut puoliakaan luennosta :)

Luennon jälkeen Jessica havainnollisti leikkimistä näyttäen omilla koirillaan mallia. Bordercollie Myy näytti kahden lelun leikkiä (mitä olenkin omien koirieni kanssa tehnyt:) ja malinois Tuuma saalisti ja taisteli yhdellä lelulla. Tuuman kanssa Jessica näytti meille myös vähän rauhavaihetta. Tuuman suoritus oli kyllä oikein hienoa katsottavaa :) Sillä on hieman enemmän kokoa, voimaa ja viettiä kuin näillä pikku bortsuilla. Sinä leikin tiimellyksessä kun se olisikin lelun sijasta osunut käteen, niin olisi todennäköisesti sattunut melkoisesti. Onneksi Tuumalla kuitenkin näytti olevan tarkka sihti :)

Vähän alkoi himottaa ottaa itsellekin joskus tuommoinen mali :) Aikanaanhan sitä jo vakavasti harkitsin ja jos en olisi ihastunut Toivon emään Tepsuun, niin sellainen olisi minulle todennäköisesti tullutkin. No, pitää katsella. Arkielämässähän bortsut on kuitenkin niin paljon vaivattomampia ja muutenkin helpompia. Ja niitten kokokin on enemmän mua miellyttävä. Lisäksi olen himoinnut jo vaikka kuinka kauan pentua yhdestä upeasta bc-nartusta, joten jos sille vielä joskus pennut tulee, niin sitten on varmaan ihan pakko sellainen saada :)

No se siitä ja takaisin asiaan :)

Näytimme kaikki Jessicalle pikku pätkän leikkimistä koiriemme kanssa ja saimme kommentteja siitä mitä kannattaisi tehdä toisin.

Viljon kanssa oli nyt ehkä hieman huono aika osallistua tämmöiseen koulutukseen, sillä se vaihtaa parasta aikaa hampaita. Alkuviikosta (ma-ke) siltä lähti yhteensä ainakin 8 hammasta. Eikä siinä mitään, mutta yhtään uutta hammasta ei ole vielä tullut tilalle. Eli tällä hetkellä Viljolla ei ole suussa oikeastaan mitään muuta, kuin ne pienet etuhampaat :) niillä ja pelkillä kipeillä ikenillä ei ole varmastikaan kaikkein kivointa pitää kiinni lelusta :(

Jessica neuvoi, että saalislelua tulisi liikuttaa nykäyksettäin ja sen vauhti tulisi aina sovittaa koiran mukaan. Saalisleikissä tulis olla aina enemmän saalisosuuksia kuin varsinaisia lelusta taisteluja.

Mun leikkimisongelmana on se, että ensinnäkin leikin ihan liian pitkään ja toisekseen olen liian vahva. Viljon tulisi tuntea olevansa tosi vahva ja mun pitäisi vahvistaa sitä heti kun se vastustaa ja antaa sen myös melkein samantien voittaa. Viljo pitäisi saada myös röyhkeämmin tarjoamaan lelua. Tähän astihan se on aina palauttanut sen, mutta se tuo sen ihmeellisesti mun jalkoihin ja tahtoo jäädä sitä siihen mussuttamaan. Jessica sanoi, että tämä käytös kannattaisi estää. Kokeilimmekin niin, että Viljon tuodessa esineen nostin sen aina jaloilleen, otin rauhavaiheen tai sitten ryöstin lelun ja jatkoin leikkiä. Harjoituksissa edistymistä ei vielä hirveästi tapahtunut, mutta koitin sitten samaa illalla kotona (tietty:) ja Viljo alkoikin yllättäen tyrkyttämään esinettä :) Voitettuaan esineen se tulee nyt salamana takaisin ja oikein hyppää mua vasten esine suussa :)) Hienoa :)))))

Lopuksi kokeilimme saalisleikkiä myös osana agilityharjoittelua. Muut koirakot ottivat palkkausta muutaman hypyn jälkeen, mutta koska Viljo ei vielä osaa mitään muuta estettä kuin putken, niin me teimme sitten harjoituksia sillä :) Tässä ei oikeastaan tullut esille mitään uutta. Palkkauksen suunnat sun muut on mulle jo varsin tuttuja juttuja :)

Jessica huomautti mulle, että mun kannattasi vaatia Viljoa keskittymään paremmin lähdössä. Tämä olikin oikein hyvä huomio, sillä olen viime aikoina ehkä vähän lipsunut tästä :P Nyt teimme niin, että asetin Viljon muutaman metrin päähän putkesta ja pyysin sitä odottamaan. Kun se meinasi varastaa palautin sen vain joka kerta tylysti paikoilleen. Vasta kun se oli rauhallinen ja keskittynyt se sai luvan suorittaa putken. Toimi loistavasti :) ihan samalla tavallahan olen aikanaan toiminut Toivonkin kanssa ja ihan alusta asti vaatinut sitä rauhoittumaan ja keskittymään. Ehkäpä tämä on yksi syy siihen miksi Toivo vielä tänäkin päivänä on lähtötilanteessa täysin rauhallinen, eikä ole koskaan varastanut. Vasta lähtöluvan saatuaan se toimii täydellä volyymilla :)

Lopuksi vielä paljon kiitoksia Jessicalle hyvästä kurssista!!

Paranee, paranee

Treeni-into nimittäin :) Viime päivinä on tullut jäljestettyä, esineruutuiltua, tokoiltua ja treenattua etsintäjuttuja. Ja kaikki on mennyt superhyvin :))))

Sunnuntaina oli varsinainen tehopäivä.

Aloitimme puolilta päivin pelastusetsintätreeneillä. Kaksi maalimiestä (tai tässä tapauksessa naista:) piiloutui metsään ja pikku-Viljo lähti heitä etsimään. Olin oikein tyytyväinen Viljoon. Se on nyt selkeästikin tajunnut mistä hommassa on kyse :)  Se ei enää jännitä maalimiehiä, vaan etsii innokkaasti ja varsin vauhdikkaasti.

Tässä muutama kuva muista treeneihin osallistuneista :)

Kelpie Kita

Paimensukuinen lapinkoira Dimi

Bordercollie Lily

Dimi ilmaisee

Iltapäivällä lähdimme Hannan ja Veetin kanssa esineruutuilemaan :) Tallasimme kisakokoisen ruudun, johon piilotettiin 3 pienehköä esinettä. Kaksi aika eteen ja yksi oikeaan takanurkkaan. Voi V-veljekset Toivo ja Veeti suoriutuivat urakasta aika samalla tyylillä :) Molemmat singahtivat vauhdilla alueen takaosaan ja siellä sitä sitten juoksenneltiinkin. Takaesineen molemmat pojat löysivät nopeasti, mutta lähellä olevat tuottivat vaikeuksia :( Ihan selkeästi pitäisi nyt ottaa tehokuuri lähellä olevia esineitä. Toivo ainakin etsii yleensä aina paljon tehokkaammin ja mieluummin takaa.

Viljolle otin kaksi esinettä. Hanna kävi viemässä ne siten, että ensimmäinen jätettiin n. 10-15m päähän ja toinen suoraan linjaan sen taakse ehkä 20-30 metriin .Takimmainen esine löytyi nopeasti. Palautuksessa Viljo tiputti esineen, mutta korjasi nopeasti virheensä :) Lähempänä oleva esine olikin sitten hankala. Viljo etsi toooosi kauan ja kerran tökkäsi itsensä johonkin risuun :( Vauhti hidastui hetkeksi ja ehdin jo pelästyä että se satutti itsensä pahasti. Juuri kun olin huutamassa sitä pois, Viljo pisti uuden vaihteen päälle ja jatkoi reippaasti hommia :) Mietiskelin jälkeenpäin, että kannattaisi varmaan tallata Viljolle vähän kapeampi alue. Tosi hyvin ja sisukkaastihan se työskentelee (eikä varmasti tule pois ennenkuin esine on löytynyt:), mutta homma voisi hieman helpottua jos alue ei olisi niin suuri. Samalla Viljo saattaisi myös oppia etenemään suorempaan :) Nythän sillä on aikalailla samanlainen tyyli kuin Toivollakin. Menee mihin lystää :)

Kun esineet oli löydetty ajelimme Hannan kanssa tottiskentälle. Paikanpäällä odottelivat jo Kati ja Viljon taitava Into-veli :) Hanna halusi ottaa Veetillä paikallamakuun häiriösssä, joten Toivo pääsi häiriköimään. Tein sen kanssa vähän seuraamista, noutoja ja otin myös pari luoksetuloa. Seuraaminen oli edelleen kamalaa ja luoksetuloissa ihmeellisiä liiasta innosta johtuvia ongelmia. Ensimmäisellä kerralla Toivo lähti kuin raketti, tuli kokomatkan lujaa ja myös jatkoi samaa vauhtia mun ohitse.. Toisella kertaa ei vaivautunut edes odottamaan luoksetulokäskyä, vaan varasti. En jaksanut korjata, vaan annoin sen tulla loppuun asti. Nytkin tuli lujaa, mutta tällä kertaa muisti jarruttaa :) Kovasta vauhdista johtuen liukui kuitenkin eteentulossa vähän vinoon. Otin sitten vielä lopuksi luoksetuloja ihan lyhyeltä matkalta ja ne ok.

Häiriköinti harjoitusten jälkeen Toivo pääsi tekemään tunnaria. Ajatuksena oli laittaa Toivoon nyt sen verran painetta, että saisin sen toimimaan vähän rauhallisemmin. Jätin Toivon istumaan muutaman metrin päähän kapuloista, vein itse oman ja jäin ihan siihen kapulakasan viereen seisomaan. Sitten annoin Toivolle luvan etsiä oman ja yritin äänellä ja eleillä saada sen tulemaan rauhallisemmin. Ei onnistunut kovinkaan hyvin. Joka hemmetin kerta Toivo lähti ihan yhtä lujaa ja suorastaan syöksyi kasalle :( Otin vaikka kuinka monta toistoa ja välillä meinasin hiiltyä ihan oikeastikin. Ei mitään vaikutusta :( Toivo ei yksinkertaisesti ota mua tossa tilanteessa tosissaan :( Hittolainen.

Viljolla otin pari luoksetuloa, muutaman noudon ja vähän seuraamista + kaukoja. Meni ihan ok. Viljo oli jo hieman väsynyt päivän uurastuksesta ja meno oli vähän rauhallisempaa kuin yleensä.

Tässä vielä lopuksi pari kuvaa Veetistä ja Intosta :)

Veeti

Into

TERVEISIÄ LEIRILTÄ!

Nyt tuleekin piiiiiiiiiitkä juttu :)

Pari edellistä päivää on kulunut leireilyn merkeissä :) Osallistuin pelastuskoiraliiton järjestämään kouluttajaseminaariin, joka pidettiin tänä vuonna Turussa. Olin enemmän kuin tyytyväinen seminaarin antiin. Luennot olivat huippuhyviä ja keskustelut treenien lomassa erittäin antoisia :)

Ulkomaalainen kouluttajamme oli Islantilainen Steinar Gunnarsson. Steinar kouluttaa työkseen sekä pelastuskoiria että poliisikoiria.

Islantilaisten tavassa kouluttaa pelastuskoiria oli hyvin paljon samaa, mihin itsekin uskon. Tosi paljon tehdään käyttäen hyväksi koirien luontaisia ominaisuuksia :) Tietysti erojakin löytyy ja Islannissa tarvitaan hieman erityyppisiä koiria, kuin taas täällä Suomessa. Islannissa etsittävät alueet ovat hurjan isoja ja tarvitaan koiria, jotka irtoavat ja etsivät jopa kilometrien päässä ohjaajasta. Siellä käytetäänkin hyvin paljon mm. bordercollieita, joilta tämä ominaisuus löytyy ihan luonnostaan.

Islannissa pelastuskoiratoiminnassa on erikoista myös se, että siellä ohjaajat eivät itse valitse koiriaan, vaan kouluttaja valitsevat heille sopivat koirat. Palkkana koirilla käytetään vain ja ainoastaan lelua, joten koirien on oltava varsin saalisviettisiä ja nautittava leikkimisestä.

Islannissa vapaaehtoiset etsivät monesti myös rikollisia, joten tämäkin asettaa omat haasteensa koirien koulutukselle. Ei ole kamalan fiksua opettaa koiraa menemään ihan maalimiehen viereen, kun oikeassa tilanteessa etsittävä voikin sitten käydä koiraan käsiksi. Tästä syystä maalimiehet eivät myöskään yleensä palkkaa koiraa, vaan maalimiehellä on lelu, jonka ohjaaja sitten ottaa ja leikkii sillä itse koiran kanssa.

Koirien huikeasta irtoamisesta johtuen Islantilaiset eivät myöskään koskaan opeta koirilleen haukkuilmaisua. En muista oliko myöskään rullaa käytössä kenelläkään. Koirat ovat kertovia koiria, jotka tulevat hakemaan ohjaajan löydettyään maalimiehen/etsittävän.

HARJOITUKSET

Jakaannuimme neljään ryhmään ja jokaisen ryhmän tehtävänä oli vaihtaa ajatuksia ja tehdä harjoituksia seuraavista aiheista:

ILMAISU

• 
  
  Kertova, rulla ja haukku
  
  
• 
  
  Erilaiset maalimiehet
  
  
• 
  
  Ohjaajan vaikutus

PALKITSEMINEN

• 
  
  Tapa
  
  
• 
  
  Ajoitus

REAGOINTI

• 
  
  Maaston huomioiminen
  
  
• 
  
  Tuuli
  
  
• 
  
  Etsintäsuunnitelma

HALLINTA

• 
  
  Kauko-ohjaus

Sitten itse harjoituksiin :)

Aamupäivällä ryhmämme harjoitteli ja pohdiskeli erilaisia ilmaisumuotoja ja koiran palkkaamista. Minulla oli mukana Toivo, joka ei kylläkään ole pelastuskoira (eikä siitä sellaista myöskään tule). Ajattelin kuitenkin, että Toivon kanssa saan koulutuksesta paljon enemmän irti, kuin jos osallistuisin pennun kanssa.

Toivo on kertova koira, joten näytin aamupäivällä sen kanssa kuinka ilmaisu toimii ja kerroin miten olen sen opettanut. Paljon tuli keskustelua Toivon ilmaisutavasta. Toivohan tulee maalimiehen löydettyään sivulleni istumaan tai jos liikun, niin seuraamaan. Lähinnä keskusteltiin siitä onko pelkkä sivulletulo riittävä merkki ohjaajalle ja muutenkin pitäisikö ilmaisutavan olla jotain mitä koira ei koskaan muuten tee. Onko esim. valeilmaisuihin suurempi vaara, jos koira suorittaa jonkun toiminnon mistä sitä jossain toisessa tilanteessa palkitaan? Olen kyllä aikoinani itsekin pohtinut tätä samaa asiaa tosi paljon. Toisaalta mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia erottaa sitä koska Toivo ilmaisee, eikä Toivo myöskään ole koskaan etsintätilanteessa alkanut yhtäkkiä tarjota sivulletuloa. Tietysti täytyy ottaa huomioon se, että Toivo ei ole etsintäkoira, eikä sen kanssa ole tehty monen tunnin mittaisia etsintöjä. Näin ollen en pysty varmasti sanomaan tulisiko sen ilmaisutapa aiheuttamaan ongelmia pidempikestoisessa työskentelyssä.

Toivon jälkeen oli vuorossa aloittelevampi kertovakoira ja sen harjoitus aiheuttikin enemmän keskustelua. Ja kun paikalla on pelkästään kouluttajia, niin kaikilla oli tietysti ihan erilaisia ratkaisuehdotuksia :) Tämän koirakon kohdalla tuli myös paljon hyvää keskustelua palkkauksesta.

Yhdelle rullakoiralle opetimme liikkuvan maalimiehen ilmaisua ja samaa harjoittelimme myös haukkuvan koiran kanssa. Rullakoiralle tehtävä oli selvästikin helpompi, sillä sehän vain käy maalimiehen luona. Tietysti, jos välimatka maalimiehen ja ohjaajan välillä on pitkä, niin liikkuva maalimies ehtii edetä hyvän matkaa koiran ja ohjaajan tullessa näytölle. Tämäkään ei tietysti ole ongelma, kunhan koira osaa seurata myös jälkeä :)

Yhdelle koiralle kokeilimme myös laulavaa maalimiestä :) Ei ongelmia :))

Muutama koiranohjaaja teki harjoitukset aika pk-tyylisesti (elikä lähetti koiraa pistoille). Tästäkin syntyi vilkas keskustelu. Meidän yhdistyksessä ei pistotyöskentelyä käytetä oikeastaan koskaan, vaan koiraa ohjataan etupäässä omalla liikkumisella ja rintamasuunnalla. Itse en ainakaan edes näe mitään tarvetta opettaa etsintäkoiralle hienoa risteilyä, sillä ei sille ole oikeasti juurikaan käyttöä. Etsinnöissä risteilyttäminen on varsin tehotonta ja koirakin väsyy paaaaaljon nopeammin kuin jos etsintä suoritetaan vaikkapa partioimalla.

Iltapäivällä otimme reagointiharjoituksia. Alueellamme oli sopivasti pieni suo ja päätimme katsoa kuinka koirat reagoivat, jos suon toisella puolella on maalimies. Tämä harjoitus tehtiin samanlaisena kolmelle koiralle ja kaikki ne ratkaisivat asian hieman eritavalla :)

Toivo pääsi toisena kokeilemaan tätä harjoitusta:) Sillä oli aikalailla vaikeuksia löytää maalimies. Tuuli pyöri melkoisesti ja Toivo saikin aina välillä ilmavainun maalimiehestä. Vaikeasta maastosta johtuen se ei kuitenkaan paikallistanut maalimiestä. Tosi tarkasti Toivo haisteli kosteikkoa, lutrasi ja rämpi hötteikössä ja aina välillä myös ui suolammessa :)) Eli ihan selkeästi näki, että sillä oli haju (vesihän on elementtinä sellainen, että se kuljettaa ja vetää puoleensa hajuja ja koska hajut leviävät laajalle alueelle, niin koiralle voi olla hyvinkin vaikeaa paikallistaa hajun lähde). Loppujen lopuksi Toivo kuitenkin pääsi rämpimään suon poikki ja löysi maalimiehen. Ja täytyy kyllä sanoa, että harjoituksen jälkeen Toivo oli aikas likainen ja haiseva :(

Yhdelle koiralle teimme ihan perinteisen reagointiharjoituksen tien varteen. Tarkoituksena oli (tuulen suunta huomioiden) tehdä harjoitus niin, että toinen maalimies löytyisi ilmavainulla ja toinen jäljellä. No, mikään ei tietysti ikinä mene suunnitelmien mukaan ja tuuli kääntyi sen verran, että koira bongasi molemmat maalimiehet jäljestämällä :)

Tässä vaiheessa Islantilaiset tulivat seuraamaan meidän ryhmämme treenejä ja sopivasti tieltä bongattiin heti kyykäärme. Se aiheutti vieraissamme suurta ihmetystä :) Myöskin metsä näytti olevan Islantilaisille tuntematon käsite (Islannissahan ei metsiä ole. Korkeintaan pari hassua puuta siellä täällä) ja he olivatkin ihan hukassa heti kun tieltä mentiin pari metriä metsän puolelle :)

Yhdelle koiralle otimme vielä kertovaa ilmaisua, kun kerran tämän ilmaisutavan asiantuntijoita oli paikalla ja hyviä vinkkejä tulikin :)

Lopuksi teimme vielä yhden etsintätyyppisen reagointiharjoituksen ja keskustelimme :)

Näytin Islantilaisille myös Viljoa ja he olivat sitä mieltä, ettei sen kouluttaminen pelastuskoiraksi pitäisi tuottaa mitään ongelmia :) Se on kuitenkin niin innokas leikkimään :)) Toinen Islantilainen kertoi, että hänellä itsellään on aika samantyyppinen bordercollie. Pieni, tosi vilkas ja kiihkeä. Etsinnöissä se irtoaa vaikka kuinka kauaksi ja ohjaaja pystyy vain lähettämään se vuorenrinteitä ylös, kun taas ne joiden koirat eivät ole yhtä liikkuvaisia joutuvat itse sahaamaan vuorenrinteitä ylös alas :)

 

Tässä vielä vähän muistiinpanoja luennoilta:)

ETSINTÄSTRATEGIA

• 
  
  Etsintäsuunnitelmanteko. Mitä huomioitava?
  
  
• 
  
  Maaston muodot
  
  
• 
  
  Lämpötila
  
  
• 
  
  Vuorokaudenaika
  
  
• 
  
  Tuulensuunta
  
  
• 
  
  Vesistöt
  
  
• 
  
  Koiran ominaisuudet
  
  
  
  
  • 
    
    Koiran kyky etsiä laajoja alueita riippuu yleensä rodusta (esim. paimenkoirat, metsästyskoirat etsivät yleensä kaukaa)

Erilaiset etsintäkoirat:

• 
  
  Jälkikoira
  
  
• 
  
  Hakukoira (ilmavainuinen koira)
  
  
• 
  
  Vesistöetsintäkoira (esim. ruumiskoira)
  
  
• 
  
  Lumivyörykoira
  
  
• 
  
  Laivaetsintään erikoistuneet koirat (Islannissa käytetään koiria etsimään laivoista laittomia maahanmuuttajia)

Tyypillinen Islannin maasto

• 
  
  Isot alueet
  
  
• 
  
  Jokia
  
  
• 
  
  Vuoria ja laaksoja
  
  
• 
  
  Aina tuulee, yleensä paljon :)
  
  
• 
  
  Kylmä

Ennen etsintää muista

• 
  
  Koiran kyky irrota
  
  
• 
  
  Koiran ja ohjaajan turvallisuus
  
  
• 
  
  Oikeat varusteet

Savutesti

• 
  
  Nähdään miten haju liikkuu

 

MILLAINEN ON HYVÄ PELASTUSKOIRA?

Koiralla tulee olla:

• 
  
  Hyvä rakenne
  
  
• 
  
  Säänkestävä ja hyvä turkki
  
  
• 
  
  Hyvä fyysinen kunto
  
  
• 
  
  Hyvät psyykkiset ominaisuudet

Koiran ominaisuuksien testaaminen:

• 
  
  Koira n. 10kk
  
  
• 
  
  Pallo tai lelu
  
  
• 
  
  Jos koira osoittaa aggressiota testi keskeytetään

Sosiaalisuus

• 
  
  Testaaja tapaa koiran alueella, missä ei ole häiriötä
  
  
• 
  
  Koiran tulee tehdä aloite kontaktinotossa
  
  
• 
  
  Testaaja leikkii koiran kanssa vetolelulla ja katsoo koiran hampaat, korvat jne.

Saalisvietti

• 
  
  Koira on ohjaajan oikealla puolella ja ohjaaja pitää sitä kaulapannasta kiinni
  
  
• 
  
  Testaaja on n. metrin koiran edessä, innostaa koiraa palloon ja koiran nähden heittää pallon
  
  
• 
  
  Heti kun pallo pysähtyy koira vapautetaan
  
  
• 
  
  Arviointi alkaa kun koira vapautetaan
  
  
• 
  
  Testaaja katsoo kuinka koira ottaa pallon
  
  
• 
  
  Koiraan ei oteta mitään kontaktia 1 ½ minuuttiin, vaan katsotaan mitä se tekee. Parhaat pisteet saa koira, joka keskittyy koko ajan palloon.

Etsintähalu

• 
  
  Pallo heitetään kahdesti
  
  
• 
  
  Ensimmäisellä kerralla koira käännetään poispäin pallosta n. 15 sek. ja sen jälkeen se saa hakea pallon.
  
  
• 
  
  Toisella kertaa testaaja käy hakemassa pallon pois niin ettei koira sitä huomaa.
  
  
• 
  
  Arviointi alkaa vasta toisella kertaa kun koira vapautetaan
  
  
• 
  
  Koiran työskentelyä tarkkaillaan n. 2 min. Parhaat pisteet saa koira, joka etsii palloa aktiivisesti koko ajan.

• 
  
  Koiran tutkimishalu on eriasia kuin etsimishalu!!
  
  
• 
  
  Monesti näkee koiria, jotka uuteen paikkaan tullessaan nuuskivat paikat tosi tarkasti. Näillä koirilla ei kuitenkaan välttämättä ole suurta etsimishalua!

Ympäristötesti

• 
  
  Sama testi tehdään ympäristössä, missä on häiriöitä
  
  
• 
  
  Pimeä huone
  
  
• 
  
  Äkillisiä ääniä (moottorisaha tms.)
  
  
• 
  
  Vaikeakulkuista alustaa (liukas lattia, ritiläportaat tms.)

Lisäksi testissä on vielä joitain muita kohtia, joissa tarkastellaan koiran kykyä palautua, jne.

Miksi tehdä testi?

• 
  
  Koiran tulisi pystyä työskentelemään pitkään menettämättä kiinnostustaan (hyvät vietit)

VALEILMAISU – MIKÄ LAUKAISEE SEN?

• 
  
  Haju, koira ilmaisee väärän hajun (vaatteet, herkut)
  
  
• 
  
  Koira on opetettava olemaan välittämättä vääristä hajuista. Islantilaiset eivät opeta koiriaan ilmaisemaan ollenkaan esineitä. Esim. lumivyöryissä on tärkeää, että koira ilmaisee vain ja ainoastaan ihmiset. Ei ole aikaa kaivaa väärästä kohtaa. Koira ei siis saa ilmaista esim. vaatteita, joissa on ihmisenhajua.
  
  
• 
  
  Ohjaajan vihjeet
  
  
• 
  
  Liian pitkä etsintä ilman palkintoa (erityisesti rullakoirien ongelma)
  
  
• 
  
  Koira haluaa miellyttää ohjaajaa
  
  
• 
  
  Aikaisempi kokemus etsittävästä alueesta (jossain tietyssä kohtaa on joskus aikaisemmin ollut maalimies, jolta koira on saanut palkinnon)

KANSAINVÄLINEN TOIMINTA JA KRIISITYÖSKENTELY

YK:n alaista toimintaa

Miten mukaan?

• 
  
  Ohjaaja toiminut nykyisen tai edellisen koiransa kanssa hälytysryhmässä
  
  
• 
  
  Hälytysryhmä suosittelee
  
  
• 
  
  Henkilöllä on vakaa aikomus kouluttaa nykyisestä tai tulevasta koirastaan kansainvälisiin tehtäviin soveltuva pelastuskoira
  
  
• 
  
  Koiranohjaaja täyttää seuraavat edellytykset:
  
  
  
  
  • 
    
    Hyvä fyysinen ja psyykkinen kunto
    
    
  • 
    
    On toiminut usean vuoden hälyryhmässä + etsinnöissä
    
    
  • 
    
    On suorittanut vaaditut kurssit (mm. etsintä, ensiapu)
    
    
  • 
    
    Ohjaajalla pitää olla elämänkokemusta + hyvä terveydentila
    
    
  • 
    
    Englannin kielentaito
    
    
  • 
    
    Pitää olla tietoinen riskeistä
    
    
  • 
    
    Kyky toimia ryhmässä + hyvä koiranlukutaito
    
    
  • 
    
    Sitten kun aletaan olla sillä tasolla, että maailmalle lähtö voisi olla ajankohtaista tarvitaan:
    
    
  • 
    
    Työnantajan ja perheen lupa osallistua toimintaan
    
    
  • 
    
    Passi, rokotukset ym. pidettävä voimassa

Koira

• 
  
  Terve ja yhteiskuntakelpoinen
  
  
• 
  
  Vaadittavat rokotukset
  
  
• 
  
  Koiran on toimittava kaikissa olosuhteissa!
  
  
• 
  
  Hyväksytyt kokeet vuosittain SPKL Pera-B/IPOR-B tai SPeKL raunioloppukoe

Tasotarkistus

• 
  
  Tietty kesto (48h)
  
  
• 
  
  Tietyn tyyppisiä etsintöjä, joissa kaikissa tietty kesto (pimeä, etsintä jossa koiran on työskenneltävä lähellä ja etsintä jossa koiran tulee työskennellä kaukana ohjaajasta)
  
  
• 
  
  Koiran on kestettävä leirielämää
  
  
• 
  
  Ohjaaja osaa tehdä taktisen etsintäsuunnitelman ottaen huomioon vaarat

Kaikkeen pitäisi valmistautua, sillä kansainvälisissä tehtävissä saattaa tulla vastaan ihan mitä tahansa!!!!!!!

 

Hiljaiseloa

Yhtään mitään ei taaskaan olla tehty. Lauantaina kävin kouluttamassa collieita Toijalassa ja siellä otin minitreenit sekä Toivolla että Viljolla koulutuksen jälkeen. Paikalla oli valokuvaajakin ja ainakin Viljosta tuli yksi oikein onnistunut noutokuva. Täytyy kysyä, josko saisin laittaa sen näkyville tänne blogiin :)

Sunnuntai vierähti töissä tokokisoissa ja itsellekin tuli piiiiitkästä aikaa sellainen fiilis, että olisi kiva lähteä kisaamaan. Toko sm:iin ainakin aion, mutta täytyy katsoa, josko tässä kesän aikana kävisi Toivon kanssa jokusen muunkin tokokisan :)

Koska ei ole tullut treenailtua, niin olemme koirien kanssa vaellelleet metsässä :) Kivaa vain olla ja rentoutua :) Näillä reissuilla Viljokin on vihdoin ja viimein rohkaissut mielensä ja alkanut uimaan :) Kovin pitkälle rannasta se ei vielä uskaltaudu, mutta kepin perässä se tekee jo pieniä uintipyrähdyksiä. Mikään uimamaisteri se ei kuitenkaan vielä ole, vaan tyyli muistuttaa enemmän räpiköintiä kuin uimista :) No, eiköhän se siitä jossain vaiheessa parane :)))

Perjantai treenit

Meitä oli  tänään paikalla pieni, mutta tehokas porukka :) Treenipaikkana Lempäälä ja lajina tietysti pelastusetsintä :)

Kokeilin Viljolle ensimmäistä kertaa valmiita maalimiehiä (tähän asti ollaan otettu vain pakoja). Ja nyt täytyy heti alkuun sanoa, että meni loistavasti :)) Tein ihan tavallisen sunnuntaikävelyharjoituksen, jonka tavoitteena oli vain vahvistaa hajuihin reagointia ja samalla tsekata mitä mieltä Viljo nykyään on maalimiehistä. Sari ja Jenni piiloutuivat pallopalkkojen kanssa metsään ja sitten me lähdimme Viljon kanssa etsimään :) 

Aluksi Viljolla ei tietysti ollut hajuakaan siitä mitä sen kuuluisi tehdä. Se juoksenteli metsässä ja muutaman kerran hypähti mua vasten. Aika pian bongasi pari vanhempaa jälkeä ja lähti tomerasti viipottamaan niitä pitkin. En tällä kertaa seurannut, koska tiesin etteivät kyseiset jäljet olleet maalimiesten. Viljo seuraili molempia jälkiä ehkä parikymmentä metriä ja palasi sitten takaisinpäin, kun huomasi etten tullutkaan perässä. Toiselta jäljeltä palatessaan se sai hienosti hajun ensimmäisestä maalimiehestä ja säntäsi sinne. Nyt ei ollut havaittavissa mitään epävarmuutta, vaan Viljo oli tosi reipas ja innoissaan löytäessään maalimiehen :)) Hienoa!

Lyhyen leikin jälkeen jatkoimme etsintää ja aika pian Viljo sai hajun toisestakin maalimiehestä. Sitä ennen se ennätti käydä mm. katsastamassa paikan, jossa edellisellä koiralla oli ollut maalimies. Olin oikein iloinen, sillä jälkimmäinenkin maalimies oli Viljon mielestä mukava :) Mitä ilmeisimmin pakojen otto on kannattanut ja maalimiehet ovat muuttuneet möröistä kivoiksi :) Loistavaa! Tästä on hyvä jatkaa :)

Kerkesin jo vähän miettiä tulevia treenisuunnitelmia ja listasin ylös asioita/taitoja, joita hyvän etsintäkoiran pitäisi mielestäni osata. Täytyy katsoa, josko ehtisin jossain vaiheessa kirjoitella niitä tännekin :) Treenattavaa ainakin riittää :)) Ja jos tämä etsintähomma nyt vihdoinkin alkaa sujumaan (kuten kovasti toivon), niin sitten pitäisi vielä miettiä haluanko kilpailla Viljon kanssa myös pk-puolella vai tuleeko siitä pelkästään pelastuskoira. Jos tähtään molempiin, niin sitten en voi valitettavasti opettaa kaikkia asioita niinkuin haluaisin :((  Kurjaa :((((((

 

Pohdiskelua, tokoa ja esineitä

No niin. Nyt on nukuttu yön yli ja kaikki näyttää taas huomattavasti valoisammalta :) Olen pohdiskellut kovasti asiaa ja olenkin aivan varma siitä, että Viljon ihme käytös johtuu siitä aiemmin sattuneesta koirahyökkäyksestä. Joku siinä maanantain tilanteessa ilmeisesti laukasi pahat muistot ja nyt pitää vain saada Viljo jälleen luottamaan siihen ettei kukaan tule sen päälle. Ei varmaan auta muu kuin koittaa hakeutua kaikkiin mahdollisiin paikkoihin missä näkyy koiria ja mielellään vielä erirotuisia koiria. Viljo on kuitenkin nähnyt etupäässä vain bordercollieita :)

Kävimme tänään Katin ja velipoika Inton kanssa tokoilemassa :) Veljekset näyttivät olevan jo nyt aika erillaisia. Into on selkeästi tasaisempi ja tietyllä tavalla myös tasapainoisemman oloinen (Äh, vähän ehkä huono sanavalinta). Lähinnä tarkoitan sitä, että Viljo on paljon sähäkämpi, reagoi kaikkeen enemmän ja myös paljon voimakkaammin. Viljo tuntui myös olevan Intoon verrattuna aika sähköjänis :) Ei sen puoleen, ei Intokaan mun mielestä mikään rauhallinen ollut, mutta veljeensä verrattuna kylläkin.. 

Sitten treeneihin. Ensin pääsi hommiin Tonanza :) Otin aluksi sen kanssa yhden luoksetulon, jossa vauhti ja pysähdykset superhyviä. Vapautin maahanmenon jälkeen taakse jalkapallolle :)

Seuraaminen ei sitten ollutkaan niin hyvää :( Toivo painoi taas aikalailla ja koitin korjata sitä jalalla työntämällä. Ei tällä kertaa toiminut kauhean hyvin. Pitäisi varmaan tehdä enemmän ja vieläkin voimakkaammin.

Sitten ruutu. Otin ensin niin että ruudun keskellä oli lätkä ja se menikin tietysti tosi hyvin. Perään toisto ilman lätkää ja se myös aivan täydellinen :))) Kivaa saada joskus myös näitä onnistuneita ruututreenejä!

Lopuksi vähän kaukoja. Muuten tosi hyvät, mutta seiso-maahan osuudessa tuli kerran pikkaisen eteenpäin. Täytyy nyt selvästikin hinkata tätä vaihtoa kotona. Muuten kaukoissa ei olekaan mitään ongelmia. Tekniikka on hyvä ja asennonvaihdot tosi nopeita :)) Istumasta seisomaan nouseminenkin alkaa jo olla superhyvä. Olen korjaillut toisen takajalan liikkumista ja nyt Toivo nousee ylös liikuttamatta kumpaakaan takajalkaansa :)))

Viljon kanssa otin aluksi kapulannostoja. Kerran otti hätäpäissään kiinni laipasta ja parilla kerralla ei meinannut vaihtaa kapulaa narupalloon. Muuten ok.

Sitten yksi pitkä luoksetulo. Uskalsin nyt ottaa lelulla ja Kati sanoi, että Viljo oli vinkunut vain ihan pikkaisen kiinnipidettäessä. Täytyy tarkkailla tilannetta ja ottaa ehkä edelleen ainakin osa luoksetuloista nameilla. En missään nimessä halua, että Viljo alkaa uudestaan huutamaan.

Kokeilin Viljon kanssa myös ruutua kosketusalustalla. Olen ottanut sillä vastaavan harjoituksen vain kerran aikaisemmin ja se olikin aluksi vähän kuutamolla :) Helpotin näyttämällä kädellä lätkää ja sitten alkoikin sujua :) Tosin Viljo näytti keksivän, että lätkän voi ottaa myös suuhun.. Pitäisi itse yrittää olla nopeampi ja ehtiä palkkaamaan jo ennenkuin Viljo ehtii lätkälle. Ei kovinkaan helppoa näin lyhyeltä etäisyydeltä..

Loppuun otin namilla perusasentoja, seuraamista ja kaukoja. Nämä kaikki suht hyviä. Vasemmalle käännöksissä Viljo aika ajoin singahti vähän mihin sattuu, mutta niitä ollakkaan ei vielä kamalasti tehty.

Varsin pätevä ja innokas poika tällä kertaa :)) Nyt ei myöskään merkkiäkään jämähtämisestä :)

Kotimatkalla pysähdyin vielä pikaisesti ottamaan esineruutua :) Tallasin n. 30 x 50m olevan ruudun, johon piilotin 5 helpohkoa esinettä. Toivo ja Viljo saivat nähdä esineiden viennin ja Viljo aikalailla kiljui katsellessaan.

Ensimmäisenä vuoroon Viljo. Se lähti hyvin ja aika nopeasti löysikin yhden esineen ja toi sen mulle. Päätin koittaa lähtisikö se uudestaan etsimään toista ja loistavasti lähtikin (ei olla tehty koskaan aikaisemmin) :) Aluksi Viljo hakeutui pyörimään samaan paikkaan mistä ensimmäinen esine oli löytynyt, mutta kun mitään ei löytynyt se ampaisi ruudun perälle. Viljo joutui tekemään tosi kauan töitä, ennenkuin lopulta löysi takanurkassa olevan esineen. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan edes näyttänyt siltä, että aikoisi luovuttaa. Annoinkin sen sitten vain tehdä töitä rauhassa. Hieno poika! Olin niin innossani Viljon onnistumisesta ja riemuitsin sen verran riehakkaasti, että Viljo esinettä tuodessaan pudotti sen pari kertaa ja joutui palaamaan hakemaan sitä :)) Palkkasin tänään esineiden tuonnit pallolla ja Viljon pallon pyydystys on aivan käsittämättömän hurjannäköistä puuhaa. En tiedä kuinka kauan sille enää edes uskaltaa heittää palloa, ettei se katkaise niskaansa. Nytkin tyydyin vain vähän vierittämään palloa ja siltikin Viljo veti pari kertaa aivan täyden voltin :(

Toivo oli tänään hyvä ja nopea :) Kolme esinettä, mieletön vauhti ja loistavaa nenänkäyttöä :)) Ihan täydestä vauhdista aina liinat kiinni, kun se sai esineestä hajun. Onnistuisipa kisoissakin joskus yhtä hyvin :))) Vähän kyllä hirvitti että Toivo teloo uudestaan itsensä ja hyvin parantunut varvas on kohta uudelleen kipeänä. Hyvin näytti varvas kuitenkin kestävän ja nyt voidaankin varmasti taas aloittaa ankara treenaus ;)

Suurta masennusta

Kävin maanantai-iltana pitämässä Tamskilaisille teemakoulutusta tokon kaukokäskyistä. Mulla oli omat koirat mukana, koska olin suunnitellut treenaavani niiden kanssa kurssin jälkeen.

Kentälle ajaessani Viljo alkoi välittömästi pöhkimään nähdessään autosta vieraat koirat ja ihmiset. Sama meno jatkui kun otin sen ennen tunnin alkua autosta jaloittelemaan. Mä en käsitä mikä sille nyt taas on tullut. Sehän on ollut viime aikoina ihan tosi reipas varsinkin kaikissa isoissa tapahtumissa (agikisoissa ym.) ja oudoissa paikoissa. Lenkillä se on kyllä pöhkinyt edelleen jonkin verran. No, ajattelin toiveikkaana, että kyllä se siitä tunnin aikana rauhoittuu.

Koulutuksen päätyttyä otinkin Viljon autosta ja se tuntui ihan normaalilta, innokkaalta itseltään. Revittelin sen kanssa vähän vetolelulla ja Viljo leikkikin aluksi oikein hyvin. Sitten yhtäkkiä se havaitsi koiran ja pari ihmistä, jotka kävelivät meitä kohti matkalla omalle autolleen. Tilanne ei ollut mitenkään uhkaava tai muuten normaalista poikkeava, mutta jostain syystä Viljo jämähti ihan totaalisesti. Se ei oikeasti pystynyt tekemään sen jälkeen enää yhtään mitään :( Se vain pöhki ja pälyili ympärilleen, ei suostunut enää leikkimään eikä syömään nameja. Hengailimme sitten kentällä vaikka kuinka kauan, ennenkuin Viljo lopulta vähän rentoutui ja pääsimme lähtemään kotiin.

Tänään kävin pikaisesti töiden jälkeen tokoilemassa Niihaman kentällä ja siellä aivan sama juttu. Viljo toimi hyvin siihen asti kunnes kentälle saapui treenaamaan nainen riisenin kanssa. He menivät ihan kentän toiseen päähän, mutta se oli siltikin Viljosta ihan kamalaa. Se ei kyennyt enää keskittymään mihinkään muuhun kuin toiseen koirakkoon. Pöhki ihan hulluna ja liimautui mun jalkoihin. Kokeilin taaskin tarjota sille namia, mutta se ei suostunut syömään ja lelukaan ei olisi voinut sitä siinä tilanteessa vähempää kiinnostaa.

En tiedä. Voiko se sakemannin hyökkäys alkaa vaikuttaan vasta nyt? Siitähän on kuitenkin jo jonkin verran aikaa ja Viljo on tuntunut tähän asti ihan ok:lta.

 

Sikailua ja jälkeä :)

Aamulla lähdin tekemään Viljolle pari pientä jälkeä :) Puolikaaren muotoisia, pituutta molemmilla n. 50m ja ikää ei paljon yhtään (en koskaan jaksa odotella jälkien vanhenemista;) Jälkien päässä jälleen odottamassa namirasia.

Viljo meni tosi hyvin :) Sillä on ihan hirmuinen into ja myös vauhti.. Joudunkin jarruttamaan jo nyt aikalailla. Se ei onneksi Viljoa haittaa, vaan se pyrkii vaan suuremmalla innolla eteenpäin :)) Ensimmäinen jälki oli lähes täydellinen suoritus. Toinen jälki meni vähän kosteammassa maaperässä, joten siinä Viljo jonkun verran seilasi (haju leviää märässä maassa laajemmalle). Toisella jäljellä Viljo myös yhdessä kohtaa hukkasi jäljen, mutta löysi sen nopeasti uudelleen. Superpätevä poika :))

Selvästi huomaa jo nyt, että Viljolla on luonnostaan ihan erilainen jäljestytapa kuin Toivolla. Toivohan on ollut pienestä asti kuin juna. Se etenee suht rauhallisesti (reipasta kävelyvauhtia) ja tosi tarkasti. Ja koska Toivo ei turhia hötkyile, niin se ei myöskään pahemmin väsy jäljestäessään. Ainoastaan ihan tosi kuumalla säällä se se saattaa pitempien jälkien jälkeen läähättää. Viljosta sensijaan tulee melko varmasti paljon eteenpäin pyrkivämpi (täytyy varmaan ostaa kunnon hanskat, ettei jälkiliina polta käsiä:) ja muutenkin vauhdikkaampi jäljestäjä. Mutta onhan se perusluonteeltaankin ihan erityyppinen koira kuin Toivo-mansikki :))

Loppupäivä sitten otettiin rennosti ja oleiltiin pihassa. Samalla napsin koirista muutaman kuvan :)

Toivo ja sika :)


Iiiiihana possu


Taistelu possusta


Perhepotretti


Toivo ja Siru


Toivo ja Viljo


Toivolta alkaa huumori loppua..


Ihqu Viljo <3

Kotitokoa

Pentupäivästä innostuneena päätin aloittaa taas tehokkaan tokon kotitreenauksen. Viime kerrasta taitaakin olla melkein pari viikkoa, joten ei ihmekään jos pentunen ei tunnu edistyvän ;)

Aluksi otin Viljon kanssa perusasentoon tuloja. Heittelin nameja ympäriinsä ja aina namin syötyään Viljo hakeutui takaisin perusasentoon. Tai se ainakin oli tarkoituksena :) Harjoitus oli ehkä hieman turhan vaikea näin pitkän tauon jälkeen ja aluksi Viljo tulikin jatkuvasti liian eteen. En tietenkään hyväksynyt sitä, jonka johdosta Viljo ehti vähän turhautua, kokeili kaikenlaista ja myös vinkui :( Helpotin sitten vähän ja sen jälkeen homma alkoi toimia :) Viljo hakeutui oikein hyvin joka suunnalta oikeaan kohtaan :))

Sitten pieni pätkä kosketusalustan kosketusta. Halusin saada siitä vieläkin nopeamman, joten joka kerta kun Viljo ei lähtenyt mielestäni tarpeeksi nopeasti koskettamaan alustaa nappasin sen pois. Ja kuten arvata saattaa parin kerran jälkeen vauhti oli jo hurjaa :))

Kaukoissa otin istu-maahan osuutta. Viljohan ei osaa vielä yhtään käskyä, joten ajattelin nyt liittää maahanmenoon käskyn. No, helpommin sanottu kuin tehty... Viljo on ihan yli-innokas + hemmetin vikkelä ja ehtii tehdä sekunnissa miljoona eri asiaa. Nytkin se jumppasi koko ajan ja kun en päässyt palkkaamaan, niin se myös kuumui. Tohon kuumumiseen olen joutunut Viljon kohdalla puuttumaan jo jonkin aikaa. Se nostaa välillä itsensä turhan ylös, eikä silloin enää keskity niin hyvin kuin haluaisin. Niissä tilanteissa olen vain rauhallisesti/nätisti ottanut Viljoa kiinni kaulasta vähän posken alapuolelta. Samalla pyydän sitä rauhoittumaan ja irrotan otteeni vasta kun se on oikeasti rauhallinen. Toimii ainakin tällä hetkellä tosi hyvin :) Viljo ei mitenkään tunnu paineistuvan siitä, vaan ainoastaan rauhoittuu ja palaa jälleen keskittyneempään mielentilaan :))

Pienen rauhoittumishetken jälkeen sain nytkin aikaiseksi varsin onnistuneita istu-maahan asennonvaihtoja. Kaikki supernopeita, mutta siltikin teknisesti hyviä :) Taitava Viljami :)))

Sitten seuraamista. Tässä taas aluksi yli-innokkuutta, pomppimista ja kaikennäköisiä jänisloikkia. Huomasin myös, että mun on muutettava palkkaustapaani. Viljo poikittaa aika voimakkaasti mun taakse, koska olen palkannut sitä niin paljon ulospäin. Pienen hinkkaamisen jälkeen seuraaminen kuitenkin tosi hyvää ja sitä sitten treenaatiinkin pikku pätkissä ja paljon :))

Lopuksi vielä muutama temppu :) Jalkojen välistä pujottelu alkaa sujua jo loistavasti :)) Siinäkin Viljo on ihan supernopea :)))

Viljon kanssa on kyllä mielettömän kiva tokoilla. Se on aina niin innoissaan ja yrittää yleensä vähän turhankin paljon :) Pidän myös kaikkein eniten just tommosesta tosi vilkkaasta, kiihkeästä ja sähäkästä koirasta :))

Toivollakin otin vähän seuraamista ja kaukoja. Muuten oikein hyvin, mutta sairaslomalainen sylki namit suustaan ja sinkoili koko ajan kohti pöytää, jonka päällä oli vetolelu :) Ihan vähän Toivo sitten saikin hakata itseään lelulla :)))

 

Pentupäivä

Vappuna lähdimme Viljon kanssa Saaran ja Pingun matkaseuraksi katselemaan Tending R- ja D-pentueiden pentupäivää :) Minullahan oli myös aikaisemmin pentu tuosta R-pentueesta. Elämä ei vain aina ole reilua, ja suureksi surukseni pikku Kirppu jouduttiinkin lopettamaan vähän ennen joulua synnynnäisen munuaisvian takia.

Pentupäivä aloitettiin tervetuliaiskahveilla (joista tietenkin Saaran kanssa vähän myöhästyimme, kun piti pysähtyä matkan varrella shoppailemaan:). Kahvittelun jälkeen siirryimme ulos Katin ja Samun hienolle treenikentällä tokoilemaan. R- ja D-pentuset näyttivät vuoron perään osaamistaan ja tosi loistavasti kaikki menivätkin :) Vähän tuli vieläkin haikea olo katsellessa pikku-Kirpun sisaruksia. Kaikki olivat niiiiiin supertaitavia, ihanan iloisia ja koko maailmaa rakastavia.

Tokoilun jälkeen oli vuorossa grillailua, jutustelua ja videoiden katsomista :) Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä Saaran kanssa lenkittämässä koirat ja otin Viljolla ihan pienet tottistreenit kentällä.

Kiitos kivasta päivästä :) Oli oikein mukavaa nähdä teitä kaikkia :))

                           Kirppu