perjantai 4. lokakuuta 2019

Aamun lammastelut

Laiduntarkin yhteydessä pikapaimennukset Whipin, Reiskan ja Cassin kanssa. En jaksanut alkaa jakamaan porukkaa, joten koko lammaslauman voimin mentiin. Laitumen yläsivulla, pienen treeniaitauksen vieressä mylläsi kaivuri ja traktoria peräkärryineen pörräsi maakuormien kanssa sinne sun tänne. 

Kaikki koirat tekivät suht samantyyppisen treenin. Ajoin lauman laitumen vasenta sivua ylös ja tuuppasin ne sisälle treenitarhaan. Itse seisoin laitumen vasemmassa alakulmassa ja etäisyyttä koiraan kertyi parhaimmillaan ehkä 200m? Pienessä treenitarhassa pyöritin koiria lauman ympärillä isoilla ja pienillä flänkeillä ja tein väliin lyhyitä ajopätkiä. Rakennustyömaan meteli ehkä vähän häiritsi kuuluvuutta? Tosin kuulo-ongelmia oli ainoastaan Cassilla ja Reiskalla, joten saattaa hyvin olla että häiriö oli ennemmin niiden päänsisällä kuin korvissa.. 😅 Whip otti kaikki käskyt! Sitä on muutenkin niin mukava ajaa. Sillä on puhtaat, avoimet flänkit eikä sen kanssa tarvitse vääntää. Se ottaa ihan kaikki käskyt ja osaa jarruttaa. Mikään voimanpesä se ei ole, mutta muuten varsin potentiaalinen ja näpsäkkä paimen. Reiska ja Cass ovat paljon raskaampia. Reiskaa hidastaa välillä sen eläinfiilis, Cassilla ei ole edes sitä jarruna. 

Reiskan oli vaikea flänkätä treeniaitauksen sisällä. Se on aikamoinen kontrollifriikki ja lampaiden halutessa pois treeniaitauksesta se ei olisi millään halunnut poistua vedon puolelta (tai jos poistui niin flänkit olivat nopeita ja ahtaita). Jonkin aikaa sain sitä pyöritellä ennenkuin se alkoi rentoutumaan ja kykeni kunnolla vastaanottamaan vihellyksiä. 

Entäs Cass sitten? Varsinkin sen vasen flänkki on surkea ja lisäksi se junttaa vaan haluamaansa tempoa kohti lampaita. Steady-käskyyn se ei reagoi pitemmältä etäisyydeltä mitenkään. Parhaiten sain sen menemään, kun en käyttänyt oikeastaan muuta kuin ei-sanaa 😃Sillä se ottaa tempoa alas ja sen etäisyyttä lampaisiin saa kasvatettua. Tätä myötä ohjaaminenkin helpottuu. 


torstai 3. lokakuuta 2019

Hinkkausta

Aamusta aikaisin hallille. Kuvasin tänäänkin joitain pätkiä. On tullut treenattua niin paljon yksin, että pakko saada kuvallista materiaalia jotta oikeasti näkee miltä mikäkin juttu näyttää. Laitan niistä joitain pätkiä tähän.

Voiton seuraamiseen olen suht tyytyväinen. Voitto pitää paikkansa aika hyvin ja askellus näyttää omaan makuuni tarpeeksi siistiltä. Tietysti viilattavaakin löytyy. Vaikka Voitto pitää paikkansa, niin sen pää elää ärsyttävästi ja käy välillä vasemman jalkani edessä. Ajattelin työstää sitä nyt jonkin aikaa käsiavulla, josko se siitä rauhoittuisi. Tein seuruutreenin lomaan myös jääviä. Asentojen otot ovat nopeat (noo, istuminen voisi olla nopeampi) ja äärimmäisen harvoin Voitto sekoittaa asentoja. Asennoissa pysymistä vaikeuttaa välillä se, että Voiton on pakko koko ajan nähdä minut. Silloin se saattaa hetkellisesti herpaantua ja käy kuten videon ensimmäisessä istumisessa.


Noudossa suurin haaste on Voiton hieman löysä ote. Kapula saattaa liikkua sen suussa varsinkin kun se pyörähtää perusasentoon. Videolla olevassa treenissä muistutan kunnon otteesta sivuttaisvedolla. Kapulassa on vain yksi laippa.


HTM. Olen työstänyt Voitolle oikeanpuolen seuruuta ja joitain seuraamispuolen/-paikan vaihtoon liittyviä temppuja. Mitään koreografiaa ja musiikkia meillä ei ole, enkä tiedä tuleekokaan koskaan. Näitä on kuitenkin hauska tehdä ja harjoitella.


Whipillä on työn alla seuraaminen. Tällä hetkellä yritän työstää paikkaa taaemmaksi. Jonkin verran se on jo siirtynytkin, eikä Whip enää pysty painamaan aivan entiseen malliin. Ehkä aavistuksen siistimmältäkin meno jo näyttää!? 🤪 Aikamoinen työmaa on silti yhä edessä...


Viime sunnuntaina starttasi Whipin juoksariprojekti ja muutama lyhyt treeni ollaan ehditty tekemään. Välillä olen käyttänyt palkkaukseen namiautomaattia ja välillä ihan vaan naksua ja heitettävää namia. Jonkinmoinen käry Whipillä ehkä jo aiheesta on ja nykyisellä vauhdilla osumatarkkuus on käytännössä katsoen 100%. Saa nähdä kuinka sitten käy kun vauhti alkaa kasvaa..


Epic ei ole edelleenkään mitään maata mullistavaa tehnyt. Leluilla on leikitty ja olen yrittänyt rakentaa sille vauhtinoutoa. Ei ole  helppoa. Luulen sen kyllä tietävän mitä sen pitäisi tehdä. On vaan niin hiton vaikeaa mennä sinne kapulalle asti, saati sitten ottaa se suuhun kun minä ja lelu ollaan toisessa suunnassa 😃 Olen treenannut sen kanssa jonkin verran myös erilaisten esineiden nostamista ja siinä ei ole mitään ongelmaa. Luovuttaa se ei toki niitä vielä osaa. Ehkä pitäisi sekin opettaa, niin homma voisi muuttua entistä selkeämmäksi 🤔 Viimeisellä videolla on sivulle tuloja ja seuraamista. Ne sentään sujuvat hyvin 😊





keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Syksy


Uusia lenkkimaastoja 😚

Syksy etenee vauhdilla. Sateista, kylmää ja öisin pikku pakkasta. Onneksi kuitenkin vielä niitä mukavia aurinkoisiakin syyspäiviä. Ne ovatkin parhaita. Pidän syksystä, silloin kun siihen kuuluu muutakin kuin sadetta ja kuraliejua. Metsässä samoilu on mukavinta syksyisin. Suurin osa pistävistä ja purevista öttiäisistä on joko vainaita tai painunut johonkin koloon odottamaan kevättä. Luonto on kaunista ja viileällä kelillä on nautinto tallustella pitkiäkin matkoja. 

Muutama päivä sitten löysin suureksi ilokseni aivan uusia lenkkireittejä! Olin kuvitellut kolunneeni kaikki mahdolliset tiet, metsät ja ryteiköt lähistöltä, mutta ehei! Jumesniemi yllättää aina 😃 Raahauduin lammastarkille eri kautta kuin yleensä, halutessani välttää rakennustyömaan ja kaiken sen mukanaan tuoman hälinän ja koneet (naapuri rakentaa lammaslaitumen viereen uutta navettaa). Lampaat tsekattuani eksyin laitumen takana olevaan metsään pyörimään. Olen aina kuvitellut sen olevan pieni metsäkaistale, mutta ei se kyllä sellainen ole!! Aluksi löysin pienen riista(?)polun. Se johti isommalle polulle ja lopulta löysin ristiin rastiin meneviä metsäautoteitä vaikka kuinka. Muutaman tunnin siellä pyörin ja ehdin käydä läpi vain osan. Huippua!! Varsinkin näin syksyn kurakelien aikaan olen aina harmitellut sellaisten kunnon metsälenkkimaastojen puutetta. Täällä on lähinnä vain peltoja ja pelloille vieviä teitä. Kesäisin näitä teitä pitkin on mukava talsia ja talvisin pelloilla hiihdellä ja lumikenkäillä, mutta sitten taas sateiset syksyt ja keväät.. Ei tee mieli edes lenkille lähteä, kun melkein järki lähtee siitä kuramäärästä minkä tälläinen koiralauma itseensä kerää! 

Lampaat ovat edelleen laitumella, mutta tuskin enää kauaa. Laidunkausi vetelee viimeisiään ja kohta on pakko siirtää porukka sisätiloihin. Talvikauden koittaessa tulee eteen myös se ikävä tosiasia, että osan lampaista täytyy lähteä. Masentavaa. Niin kovin mielelläni pitäisin heidät kaikki. Harmittaa ja surettaa tosi paljon laittaa pois terveitä, hyvin palvelleita ja muutenkin kaikin puolin mukavia eläimiä. Mutta ei auta ☹️ Kalkkunoillakin on edessä pian sama kohtalo. Suht isoja mötkäleitä alkavat jo olla ja harva se päivä olen heidän aitaustaan suurentanut. Nyt kun mikään ei oikeastaan enää kasva kalkkunat popsivat kasvillisuuden pikavauhtia. Kohta niillä taitaa olla jo käytössä koko pihani ja puutarhani 😅

Iloisia kalkkunoita

Kukkulan kuningas 😅