Vieläkö jaksais yrittää päivittää? Väsynyt, väsynyt, väsynyt. Siinä tiivistetysti tämän hetkinen olotila.
Metkun tulokset (tai pikemminkin tuloksettomuus) eivät riittäneet tuomaan meille osallistumisoikeutta toko sm:iin. Sinänsä aivan sama, sillä en ole pahemmin treenannutkaan (eikä enää kiinnosta sitäkään vähää). Eikä Metkun kunnostakaan tiedä. Ei sen kanssa edes voi niin paljon treenata kuin tarve oikeasti vaatisi.
Tokokoulutuksessa olen sen kanssa kertaalleen käynyt. Tunnaria kokeiltiin lelulla hetsaamalla ja keskeyttämällä/huomauttamalla jos hätiköi. Hyvä harjoitus, muttei sujunut meiltä kovin kaksisesti.. Kotona olen kokeillut samaa pariinkin otteeseen ja aika samanlaisella lopputuloksella. Metku ei vaan petraa eikä välitä.
Leen pitäisi kisata sm:issä, mutta toivon kovasti että se aloittaisi juoksun eikä meidän tarvitsisi mennä.. Lupaavalta ainakin nyt näyttää, sillä Metku aloitti omansa eilen ja Lee yleensä seuraa viikon sisällä :D En ole siis juurikaan treenannut Leenkään kanssa.. Seuraamisen yhteydessä tehdyt häiriötreenit ovat sekoittaneet sitä, eikä se näytä tekevän enää ollenkaan esim. liikkeestä maahanmenoa. Paikallamakuuta ei ole treenattu myöskään käytännössä ollenkaan ja kehätreeneihin ei huvita mennä.
Paimennus sentään on kivaa!! Next Step-ryhmän kautta löytyi lähistöltä treeniseuraakin ja nyt onkin ollut mukava harjoitella! :) Olen ehtinyt käydä tänä keväänä jo kahdella paimennuskurssilla ja yksissä kisoissa. Haastavaa on edelleen, mutta tosi hyviä vinkkejä ollaan saatu ja jahka saan omat muuvini kohdalleen niin uskon kehitystä tapahtuvan!!
Kisakausi korkattiin viime lauantaina 1-luokan kisoilla Mahnalassa. Lee oli turboahdettu ja vauhtia oli ehkä miljoona.. Itse menin liikaa mukaan sen draiviin, enkä saanut tilannetta kunnolla missään vaiheessa haltuun. Lee puski liian lujaa ja työnsi peruskuljetuksessa lampaita ohitseni. Ei mennyt maahan ja kaikki muukin tapahtui aivan liian nopeasti. Itse sekoilin ja lähdin ajamaan tolpankierron jälkeen kohti häkkiä ym. mukavaa.. Pisteitä haalittiin kuitenkin yllättävän paljon. Peräti 87!! Sillä irtosi ykköspalkinto ja myös ensimmäinen sija!
Mitä vielä? Leen poikien pallit seilailevat edelleen. Jos eivät kohta aloilleen asetu, niin tuskin enää laskeutuvatkaan. Taitavat jäädä pallipuoliksi suurin osa :( Ipakaan ei ole vielä löytänyt omaa kotia. Asia rassaa itseäni koko ajan enemmän. Päätä särkee jatkuvasti ja eilen oli niin paha olla että melkein oksensin. Välillä kaduttaa koko pentuprojektiin suostuminen. Kivoja pentuja ja ihania omistajia, mutta myös niin paljon pieleen menneitä asioita. Tässä vaiheessa kaiken pitäisi olla kivaa ja ihanaa ja mahdollisten murheiden vielä vuosien päässä!
- Posted using BlogPress from my iPhone