Yritetään nyt vielä kerran..

Päivitystahti suorastaan häikäisee.. Tosin eipä me juuri mitään olla tehtykään, joten harrastusrintamalla ei sen kummempaa raportoitavaa edes ole. Laitetaan kuitenkin jotain kuulumisia.

Kolme mustaa ankkaa ovat ensimmäiset ankkani ja vaaleammat uusia tulokkaita :)

Ostin alkukesästä neljä aikuista juoksuankkaa. Lättänokat ennättivät viettää villiä ja vapaata elämää pihapiirissä kuukauden verran, kunnes eräänä iltana kettu kaivautui pihaani ympäröivän aidan ali ja tappoi yhden vaakuista :( Tästä alkoikin melkoinen ruljansi.. Hirmuisella kiireellä rakentamaan ketunkestävää tarhaa ankoille. Ei mikään helppo homma sillä koko pihamaa on täynnä isompaa ja vielä isompaa kivenmurikkaa ja pienenkin kolon kaivaminen on yhtä tuskaa!! Kaivettiin sieltä mistä pystyi ja muilta osin taitettiin verkko kulkemaan osittain maanmyötäisesti ja sen päälle kerättiin + kasattiin naapurin pellolta traktorin peräkärryllinen kiviä. 

Ankkoja oli jäljellä siis enää kolme. Yksi akka ja kaksi ukkoa. Akka ankka oli ihmeissään kahden ukon kanssa, joten ajattelin että pitää hankkia muutama akka lisää :) Itselläni oli sopivasti juuri sillä hetkellä sinnikkäästi hautova kana (ei suostunut lopettamaan vaikka keräsin aina munat pois), joten ei muuta kuin jokunen ankanmuna kanan alle. Suurin osa munista oli ollut jääkaapissa useamman viikon ja ajattelin ettei niistä mitään kuitenkaan tule. Munia päätyikin kanan alle lopulta 8 kpl ja kuukauden kuluttua niistä kuoriutui suureksi yllätykseksi peräti seitsemän pientä ja reipasta tipiä :D

pikku vaakut <3

Täytyy kyllä sanoa että ankanpoikien kasvutahti on huima!! Ylläolevassa kuvassa vaakut ovat pikkaista vajaa neliviikkoisia ja ne ovat jo yhtä isoja kuin niiden kana"äiskä". Höyhenet alkavat vaihtua sulkiin ja poikasten sukupuoletkin alkaa erottamaan äänen perusteella (akka-ankat huutavat kovempaa:P). Kanaemo heitä kuitenkin edelleen hellyydellä hoivaa ja pitää huolta etteivät muut kanat kiusaa. Hieman näyttää kanaa välillä ihmetyttävän lapsien sukeltelu vesikupissa, mutta muuten tuntuu olevan ylpeä isoista ja komeista "lapsistaan" :D

Pienet ja likaiset ankat :) Jos joku miettii ankkojen hankintaa, niin voin kertoa että nämä kaverit sitten kyllä sotkevat ja veden kanssa lutraavat!! Mutta ovat myös varsin hauskoja ja sympaattia <3

Yksi kanoista.

Rambo kukko. Tämä kaveri on melkoinen jättiläinen, mutta onneksi kuitenkin melko kiltti kaveri.

Kanojen uusi kesäkoti

Ankkala valmistuu.

Aitaprojektin lisäksi ollaan ehditty rakentaa kanoille uusi kesäasunto (joutuivat kettuvaaran takia jättämään vanhan kotinsa ja muuttamaan ankkojen naapuriksi) ja lisäksi rakenteilla on talviasuttava ankkala. Ankathan pärjäilevät suht viileässäkin, jahka vaan tuulensuojaa ja sulaa vettä on tarjolla. Omasta ankkalastani tulee kuitenkin kaksi osainen. Pienempi lämmin tila ja luukun kautta kulku suurempaan kylmään tilaan. Kesätarhassa saavat kuitenkin olla siihen asti kunnes lumi tai kovemmat pakkaset saapuvat.

Kanaset ovat olleet vain kesälainassa ja muuttavat kylmempien kelien saapuessa omaan kanalaansa. Ehkä sitten ensi kesän projektina on talviasuttava kanala ja alan pitämään kotkottajiakin ympäri vuoden :D

Lämmin syksy mahdollistaa edelleen ulkoilukelit myös itämaiselle kissalla.  

Syksy on puutarhurin kulta-aikaa! Tämäkin omppopuu lähti kaupasta mukaan muutamalla eurolla. Eihän niitä  ennestään kasvanutkaan kuin 6 valtavankokoista pihassa...

Harrastusrintamalla on tosiaan ollut hiljaista. Tokoiltua on tullut sm:ien jälkeen pari hassua kertaa ja jäljellä olen käynyt kerran tai kaksi.. Paimennuskausi päästiin kunnolla korkkaamaan vasta elokuun alusta ja sen jälkeen on kyllä paimennettu :) Käväisin Leen kanssa ihan kurssillakin ja ohjeeksi tuli edetä ja alkaa rohkeasti harjoitella vaikeampia juttuja. Nyt olenkin alkanut treenailla jakoja ja raahasimpa tänään laitumelle muutaman pikku portinkin.

Cass juhli syyskuun puolivälissä 1-v. synttäreitään. Se on myös vihdoin ja viimein tajunnut olevansa paimenkoira :)

Toivo. Voi Toivo. Pahoin pelkään että muutaman päivän päästä mun sydämeni särkyy.