Ihanaa olla väärässä :)

Toivo on aiheuttanut viime päivinä huolta ja murhetta. Se alkoi ontumaan oikeaa etujalkaansa viikko-pari sitten. Ei mitenkään pahasti, eikä edes jatkuvasti. Lähinnä ontumisen huomasi kun liikuttiin kovemmalla pohjalla. Kääntelin ja vääntelin jalkaa useaan otteeseen, mutta en onnistunut paikallistamaan kipukohtaa. Ajattelinkin kivun olevan lihasperäistä (Toivo ei edelleenkään kauheasti kroppaansa säästele kun sen kanssa jotain tekee tai kun se kotona starttailee liikkeelle..). Toinen mieleeni tullut vaihtoehto oli jalkaan iän myötä kehittynyt nivelrikko tms. En siis pitänyt asiaa mitenkään akuuttina. Pidin Toivon levossa ja ajattelin käyttää sen lekurissa jos koipi ei pelkällä levolla parane.

Myöhään perjantai-iltana huomasin että Toivon tassu oli lievästi turvonnut ja se ontui selvemmin. Tutkin jälleen tassua, mutta lievää turvotusta lukuunottamatta se näytti ihan normaalilta. Annoin kipulääkettä ja varasin eläinlääkäriajan maanantai aamuksi.

Lauantai-iltana tultuani tyttöjen kanssa treeneistä kotiin tassu oli hervottoman kokoinen eikä Toivo varannut painoa jalalle ollenkaan. Tässä vaiheessa olin jo aivan paniikissa ja satavarma ettei kyseessä voi olla mikään muu kuin osteosarkooma.

Maanantai aamuun asti oikeastaan vaan itkin. Välillä sain nukuttua tunnin pari ja sitten taas vollotin. Tunteet vaihtelivat paniikkiin siitä että Toivo on kipeä ja kärsii siihen etten pysty sitä viimeiselle matkalle viemään.

Maanantai aamuna huomasin jalkaan nousseen yön aikana ison paiseen ja pieni toivonkipinä syttyi. Ehkä vielä ei olisikaan Toivon aika lähteä? Lekurissa tassu tutkittiin ja kuvattiin. Lievää nivelrikkoa lukuunottamatta mitään luustomuutoksia ei tassusta löytynyt. Diagnoosina vierasesine ja kotimatkalle antibioottikuurin kera :) Jes, jes, jes!!! Toivottavasti yhteisiä, hyviä vuosia on edessä vielä useita!!



- Posted using BlogPress from my iPhone