Perjantai aamuna auton nokka kohti Raumaa ja meidän tämän vuoden tärkeintä (ja samalla ainoaa:) pk-kisaa. Mukaan matkaan kävin nappaamassa myös veli Veetin (Hanna oli töissä ja ennätti vasta illalla paikalle). Hiukka jännitti kuinka kolmen uroskoiran kanssa lenkkeilyt sun muut sujuu, mutta Veeti oli onneksi hyvin helppo tapaus :) Perillä olin juuri sopivaan aikaan. Ehdin pissattamaan + jaloittelemaan koirat ja sitten pitikin jo suunnata eläinlääkärin tarkastukseen. Tässä kävi myös yksi hauska juttu :) Veetillähän on nimittäin toinen silmä sininen.. No, samatien kun saan Veetin nostettua tutkimuspöydälle alkaa ell kyselemään, että onko se silmä sokea!! Ja mähän tietty: ”anteeksi, MITÄ!?” Aluksi ajattelin että koko juttu on vitsi, mutta ihan oikeasti sillä lekurilla oli huoli meinaanko puolisokealla hakukoiralla kisoihin pyrkiä..
Avajaisia odotellessa käytiin kisakavereiden Miian ja Tatzin kanssa lenkillä ja lisäksi käytiin kirjautumassa hotelliin. Avajaisten jälkeen sitten hotellille lepäilemään ja sidukalle :) Kisamaskotti Viljo tuntui muuten rakastavan hotellielämää. Se oli aivan tikkana joka ikisen oven takana ”mennäänkö tänne” ”mennäänkö tänne” :) Lisäksi se eteni hotellin käytävää takajaloillaan hyppien. Aika hauska otus :D
Lauantai
Aamulla kuuden aikaan hereille ja aamupalalle. Seiskalta sitten jo valmiina kisakeskuksella ja odottelemassa lähtöä Harjavaltaan ja kohti jälkiä :) Harjavaltaan oli kisakeskukselta matkaa n. 60 km, joten ihan kiitettävästi sai viikonlopun aikana autolla ajella.. Arvonnassa sain jäljen numero yksi, joten kauaa ei tarvinnut kärvistellä :) Janatyöskentely oli syvältä. Toivo otti jo lähdössä tosi voimakkaasti ilmavainua ja tiesin heti, että ei tule etenemään kovinkaan suoraan.. Luvan saatuaan Toivo-setä etenikin kivoilla mutkilla aina ruudun takaosaan asti mistä nappasi jäljen. Tarkasteli huolella molempiin suuntiin ja lähti sitten etenemään vasemmalla. Tämä olikin ihan oikea suunta :) JEEE!! Maasto oli tosi helppoa. Sammaleista kangasmetsää. Välillä sammaleessa näkyivät selvästi myös jäljentekijän jäljet.. Tosin jäljistä päätellen metsässä oli ollut muitakin kulkijoita, joten ei kannattanut alkaa olettaa mitään, vaan piti vain luottaa koiraan!! Jälki tuntui ihan hirmuiselta söheröltä. Kulmia oli koko ajan ja lisäksi alueen halki risteili varmaan miljoona isompaa ja pienempää polkua, jotka tekivät jäljestyksestä entistäkin sekavamman tuntuista. Keppejä nousi tasaiseen tahtiin ja muutenkin edettiin hyvää tahtia. Muutamassa kohdassa Toivo hieman tarkasteli (kulma joko juuri ennen tai jälkeen polkua/tietä), mutta muuten eteni varmasti ja tasaisesti kuin juna :) Viimeinen keppikin löytyi ja aikaa kului sen verran vähän, että epäilen vahvasti ettei jäljen pituus ehkä ihan 2km ollut.. Janalta pisteitä 49,5/60 ja jäljeltä täydet 200.
Lauantain jälkikaavio
Tottis. Tämäkään ei ollut paras mahdollinen suoritus meiltä.. Paikalla makuu ihan ok. Oli kyllä vaihtanut lonkalle, mutta tästä ei rokotettu. Molemmilta tuomareilta kympit. Yksilöliikkeitä odotellessa tajusin yhtäkkiä, että en ole varmaan sataan vuoteen ottanut suoraa luoksetuloa liikkurin käskytyksillä.. Ja tämä näkyi :( Lähti liikkeelle tavallista hitaampaa (ennakoi stoppeja), lopussa kuitenkin kiihdytti ja törmäsi. Sivulle siirtyminen hyvä. Seuraaminen järkkyä!!! Toivo lähti jokakerta suorittamaan jo liikkurin käskystä!! Vasemmalle käännöksissä ja täyskäännöksissä ei mun mielestä enää käänny niin hyvin, kuin ennen polvivammaa. Jotenkin paljon tönkömpi :( Liikkeestä seisominen olisi ehkä voinut olla hieman terävämpi. Liikkeestä maahanmeno sen sijaan oikein hyvä :) 2kg noudossa en saanut heitettyä kapulaa niin pitkälle kuin olisin halunnut. Tästä johtuen palautus ei ihan niin näyttävä kuin olisi voinut olla (Toivo on kuitenkin sen verran pieni koira, että sillä kestää hetki saada iso kapula tasapainoon). Noudossa mietin myös viimeiseen asti teenkö sivulletulon uudella vai vanhalla tavalla (uutta tapaa en ollut koskaan koittanut kokonaisen noutoliikkeen yhdeydessä). Otin kuitenkin riskin ja kierrätin takakautta. Tosi hyvin :D Liikkeiden välillä annoin Toivon hulmuta vähän samaan tyyliin kuin tokokisoissakin. Olisi ehkä ollut näyttävämpää, jos olisin seurauttanut koko ajan kuten pk-tottiksessa.. Tottiksesta pisteitä 76,5/80
Sunnuntai
Sunnuntai aamuna heräsin ennen kellon soittoa. Oli ihan sellainen kaikki onnistuu fiilis ja tiesin, että päivän koitokset tulevat menemään meillä tosi hyvin!!
Esineruutu. Perjantain arvonnassa olin mietiskellyt, että esineruudun kannalta olisi ehkä parempi kuulua iltapäiväryhmään. Ja tämä pitikin paikkansa!! Iltapäiväryhmän koirat bongailivat esineitä hirmu kaukaa ja ilma liikkui tosi hyvin. Aamulla sen sijaan oli aivan tyyntä ja ruutu tuntui varsin haastavalta :( Olin suoritusvuorossa aamuryhmän viimeisenä ja kaikki kilpailijat ennen meitä olivat saaneet ylös vain 2-3 esinettä.. En kuitenkaan antanut tämän lannistaa, vaan olin aivan varma että me onnistumme :) Ruutu oli ihan perus ruutu. Ei mitään kikkailuja. Vasemmalta sivulta ruutu laski alaspäin, eikä koiraa pystynyt näkemään. Paikalla oli myös lemmikki TV kuvaamassa... Ihanaa :P Toivon työskentely oli perusToivoa :) Meni minne lystäsi, mutta oli myös varsin tehokas!! Yhdenkin kerran yritin lähettää oikeaan takakulmaan.. Toivo eteni suoraan ehkä metrin, jonka jälkeen teki 90 asteen kulman vasemmalla ja ampaisi johonkin ihan hornaan.. Ensimmäistä esinettä puri pari kertaa luovutuksessa, lisäksi pisteitä meni ehkä siitä että annoin työskennellä oikealla sivurajalla ruudun ulkopuolella (Toivolla oli tällöin kyllä haju esineestä). Kolme esinettä oli löytynyt kun ilmoitettiin viimeisen minuutin alkaneen. Tällöinkin olin vielä ihan satavarma, että viimeinenkin esine löytyy :) Siirryin takaisinpäin kohti alueen vasenta laitaa, sillä olin edellisten esineiden sijainnin perusteella suht varma, että viimeinen esine on jossain alueen vasemmalla puolella. Tämän jälkeen Toivo saikin esineestä nopeasti hajun. Nippanappa maltoin ottaa luovutuksen asiallisesti ja heti kun esine oli mulla, niin kunnon tuuletus!!! :) Pisteitä 76/80 ja lisäksi tuomari tuli kehumaan jälkeenpäin, että Toivo oli aivan omaa luokkaansa :)
Jälki. Viimeinen pinnistys :) Tällä kertaa meille jälki numero 8 (ryhmämme jäljet olivat numeroilla 7-12), joten pitkään ei tarvinnut nytkään odotella. Janalle ajeltaessa metsä suorastaan kuhisi lenkkeilijöitä, marjastajia ja sienestäjiä :( Lähetystä odotellessa meidänkin jäljelle marssi kaksin kappalein sienestäjiä, jotka onneksi saatiin hätistettyä muualla. Iltapäiväryhmän jälkialueet olivat samat kuin edellispäivän iltapäiväryhmällä ja lauantaina tältä kyseiseltä alueelta oli kuulemma tullut pois tanskalainen kilpailija suopursu kourassaan. Ei ollut vissiin ikinä aikaisemmin moista ihmetystä nähnyt eikä haistanut :) Janalle astellessani tuuli tosi voimakkaasti oikealta, joten hieman aavistelin miten tulee käymään.. Kaikesta huolimatta Toivo lähti yllättävänkin suoraan ja vain lievästi kaarsi oikealle. Jälki leikkasi tällä kertaa ruudun ehkä puolivälistä. Toivo otti jäljen taas hyvin, mutta samalla tapaa varmisteli oikeaa suuntaa kuin lauantainakin. Tällä kertaa oikea oli oikea ja sinnehän se Toivo-setäkin lähti :) Maasto oli selkeästi haastavampaa kuin lauantaina (kuuleman mukaan kisojen vaikein jälkimaasto). Maassa oli paljon hakkuujätettä ym. risuja, eikä keppejä olisi varmastikaan löytänyt, jos koira ei olisi niitä nostanut. Matka ensimmäiselle kepille tuntui ikuisuudelta ja olinkin lähes loppuunasti varma, että eka keppi on jäänyt.. Matkan varrella tuli vastaan niin niitä ihania suopursuja kuin vähintään yhtä ihania lyhyitä kepinrankoja (ohutta kuusikkoa kaadettu n. polvenkorkeudelta ja jätetty kannot ilkeästi sojottamaan). Paikkapaikoin maasto oli todella kuivaa ja osittain jopa hietikkoa, missä ei mitään kasvillisuutta edes kasvanut. Keli oli myös järkyttävän kuuma :( Ilma ei liikkunut yhtään, edustushousut liimaantuivat jalkoihin ja loppuajasta alkoi jo tuntumaan, että kohta tulee lämpöhalvaus ja taju lähtee :(( Annoin Toivollekin useampaa kertaa vettä ja siltikin sen kieli vaan viisti hiekkaa.. Meidän jälkemme loppu oli hieman erilainen kuin kaaviossa. Siinä oli yksi kulma enemmän.. Lähestyimme tietä, jolle ajattelin että jälkemme loppuu ja samalla näen oikealla puolella n. 50m päässä keppien vastaanottajan. Ehkä kymmenen metriä ennen tietä jälki tekee kulman ja Toivo alkaa ajaa aivan kohtisuoraan kohti keppien vastaanottajaa. Ja ajaa lähemmäs, lähemmäs ja lähemmäs. Itse olen lopulta aivan kauhuissani ja niin on keppien vastaanottajakin (hän ei siis tiennyt minne jälki päättyy:). Päässä jauhaa vain ajatus ”käänny takaisin viimeinen keppi on jäänyt”. (NOMeissahan on sääntö, että jos koira ajaa viimeisestä kepistä yli, niin jäljeltä tulee pisteitä pyöreät nolla..). Siltikin vaan jatkan Toivon perässä eteenpäin. Viimein, ehkä metri ennen tietä vajaa kaksi metriä ennen keppien vastaanottajaa Toivo nostaa viimeisen kepin :) Alan huutamaan ihan hulluna :D Loistavaa!! Onneksi luotin koiraan, enkä alkanut sooloilemaan omiani aivan viime metreillä!! Janalta pisteita 57/60 ja jäljeltä taas täydet 200!!
Sunnuntain jälkikaavio
Olin suoritukseemme aivan mielettömän tyytyväinen. Kerrankin kaikki osa-alueet onnistuivat ja pystyttiin tekemään ehjä kokonaisuus!! Tänä vuonna se riitti HOPEAAAAN!!!!!!!!!! Kullan nappasi norjalainen koirakko ja pronssia Miia ja Tatzi!! Paaaaljon onnea :)
Kiitoksia miljoonasti kaikille treenikavereille!!! ISOT kiitokset mahtavasta koirasta myös Toivon kasvattajille sekä Ninalle ja Petelle ja tietty ihanaiselle Tepsulle, joita ilman mulle ei olisi varmasti koskaan edes bordercollieta tullut!! Kaikkein suurin kiitos tietysti ihkulle Toivo-sedälle, joka aina yrittää parhaansa ja jonka kanssa on etuoikeus ja nautinto harrastaa ja kisata!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti