Kävimme perjantaina treenailemassa rakennusetsintää Leenan tehtaassa (MAKETEK).
Ennen varsinaisten treenien alkamista pidimme tavoitepalaverin, missä kävimme läpi jokaisen koirakon tavoitteita ja edistymistä.
Viljon tavoitteet:
- Maalimiesmotivaatio. Haluaisin sitä edelleen paremmaksi. Nyt Viljoa ei enää maalimiesten löytyminen jännitä, mutta kyllä parantamisen varaa vielä on. Pitäisi pikkuhiljaa ottaa vähän erilaisiakin maalimiehiä (puhuvia, seisovia, käveleviä, makaavia jne.), että Viljo tottuisi alusta asti siihen että kaikenlaiset ihmiset pitäisi sieltä metsästä löytää.
- Kokemusten hankinta. Haluaisin panostaa myös Viljon rohkeuteen ja liikkuvuuteen eri tilanteissa (erilaiset alustat, rappuset, pimeys jne.).
- Reagointiharjoitukset. Haluan, että Viljo käyttää nenäänsä heti alusta asti tarkasti. Se tuntuu olevan aika liikkuvainen, joten treenien pääpaino tulee pitää löytämisessä eikä juoksemisessa.
- Työskentelyetäisyys. Tähän pitää varmasti myös puuttua alusta asti. Tavoitteenani on, että Viljo työskentelee suurimman osan ajasta sellaisella etäisyydellä, että näen sen. Jos se irtoaa liian kauas (kuten mun kaikki muut koirat:) en pysty näkemään sen reagointeja mahdollisiin hajuihin.
- Esineet. Esineitä olen ottanut jo jonkun verran. Pikkuhiljaa vaan pitäisi päättää haluanko kisata Viljolla tulevaisuudessa pk-puolella. Jos en kisaa, niin todennäköisesti vaihdan esineiden tuonnin vaikkapa haukkuilmaisuksi. Etsintätöissä on kuitenkin parempi, ettei koira koskaan ota esineitä suuhunsa tai kuljettele niitä (rikoksen mahdollisuus, esineeltä lähtevä jälki jne.).
- Ruumishaju. Tämänkin voisi hyvin ottaa ohjelmistoon :) Ainoa ongelma tämän asian opettelussa on se ruumishajun valmistus. Mun hiukset kun ei jostain syystä tahdo mädäntyä :) Nytkin mulla on ollut yksi hiuspurkki muhimassa jo useamman vuoden ja edelleenkin sen sisältö haisee pelkästään kosteilta hiuksilta.
- Jälki. Viljon jäljestys sujuu nyt sen verran hyvin, että pikkuhiljaa treenejä voisi alkaa vaikeuttamaan (lisää pituutta, vanhentaa, kulmat jne.).
Omat tavoitteet:
- Ensiapukurssi pitäisi uusia ja ehkäpä jo syksyllä voisin palata hälyryhmään koirattomana :) Siitä onkin kulunut jo jokunen vuosi kun olen viimeksi etsintöihin osallistunut.
- Lisäksi tavoitteenani on suunnitella hieman paremmin seuraavat treenit ja pyrkiä harjoittelemaan tavoitteellisemmin.
- Koiran lukutaidossakin on aina parantamisen varaa. Varsin nyt kun taas on uusi pentu kasvamassa :)
Sitten itse treeneihin :)
Ennen varsinaista harjoitusta kävin Viljon kanssa tutustumassa paikkoihin ja vähän kävelemässä ympäriinsä. Tehtaan lattia oli tosi liukas ja kiiltäväpintainen. Tämä aiheuttikin muutamille koirista selviä ongelmia. Viljo kuitenkin onneksi liikkui oikein reippaasti :)
Tehtaasta löytyi useammatkin rappuset. Kävimme kiipeämässä ritiläkierreportaita. Tämä ihan ok. Näiden rappusten lisäksi yläkertaan menivät metalliportaat, joissa oli suht leveä askelväli ja väleistä näkyi alas. Nämä olivat Viljolle aika vaikeat. Se kieltäytyi tulemasta ja jouduin lopulta pakottamaan :( Kiipesimme rappuset useampaan kertaan ja kerta kerralta meno kyllä parani. Alaspäin Viljo tuli aina reippaasti, mutta ylöspäin meno oli selvästikin epävarmaa.
Ennen Viljon varsinaista treeniä otin vielä Toivolla yhden maalimiehen, joka piiloutui suurin piirtein keskellä tehdashallia olevaan trukkiin :) Toivolla oli taas kerran ihan liikaa vauhtia ja sen jalat sutivat aikalailla liukkaalla lattialla (Mähän en ole koskaan kamalasti tykännyt Toivosta etsintäkoirana (minkä takia en ole sitä kovin tavoitteellisesti kouluttanutkaan). Se on sellainen ihmeellinen koheltava honkkeli, tosi kömpelö ja ERITTÄIN tapaturma-altis).
Kävimme aluksi Toivon kanssa tutkimassa alakertaa, josta löytyi kaikenlaisia metallihyllyjä ja ahtaita välejä. Sitten Toivo kävi koluamassa pimeässä pommisuojassa ja aikalailla siellä mellastikin :) Pommisuojan jälkeen Toivo syöksyi metallirappusia pitkin yläkertaan ja kävi sielläkin tutkimassa hyllyjen välejä.
Kun yläkerta oli tarkastettu siirryimme hallin toiseen päähän, missä oli mm. pomon koppi ja joitain työhaalareita. Toivo tutki haalareita tarkkaan, mutta ei kuitenkaan tällä kertaa tuonut niitä mulle (Toivo on kerran aikaisemminkin käynyt samassa tehtaassa ja silloin se toi mulle innoissaan jonkun työhaalarit:). Nyt Leena sanoi, että haalareita ei ole kukaan käyttänyt vähään aikaan. Ehkäpä niissä ei sitten edes ollut niin vahvaa ja ennen kaikkea tuoretta hajua, että Toivo olisi katsonut parhaaksi kiikuttaa ne minulle :)
Pomon kopin jälkeen Toivo viiletti hallin keskelle, missä oli paljon isoja laitteita ja myöskin se trukki, jonka sisällä maalimies oli piilossa. Toivo sai nopeasti hajun maalimiehestä, mutta paikantaminen olikin sitten hankalampaa. Rakennuksissahan hajut liikkuvat monesti tosi kummallisesti, johtuen ilmastoinnista ym. Hajut pakkaavat monasti seiniin ja koirat usein pyrkivät nousemaan pitkin seiniä. Rakennusetsinnöissä saattaakin monesti tulla tilanteita, ettei koira yksinkertaisesti pysty paikallistamaan maalimiestä omin avuin (maalimies voi esim. olla vastakkaisella puolella rakennusta, kun taas haju pakkaa toiselle seinälle). Tästä syystä rakennusetsintä vaatiikin paljon myös ohjaajalta. Pitäisi osata päätellä miten hajut mahdollisesti voisivat liikkua ja mistä maalimiestä kannattaisi etsiä, jos se ei löydykään sieltä missä koira vahvimmin reagoi.
Nytkin Toivo joutui tekemään tosi paljon töitä, ennekuin se lopulta löysi maalimiehen. Toivo nousi yhdessä kotaa jatkuvasti kahdelle jalalle hallin seinää vasten ja parissa muussa kohdassa se kolusi tarkasti metallihyllyjä. Lopulta se sitten hoksasi nousta trukkia vasten ja havaitsi maalimiehen :)
Sitten Viljo
Sillekin otin vain yhden maalimiehen , kun en tiennyt kuinka se jaksaa etsiä näin vaikeassa ympäristössä. Viljo työskenteli suurimman osan ajasta ihan hyvin :) Pimeään pommisuojaan se ei olisi aluksi halunnut tulla, mutta kun menin itse edeltä se rohkaistui ja seurasi perässä. Samaten yläkertaan metallirappusia pitkin meno tökki edelleen :( Viljo räpiköi portaissa aika pahasti, mutta kiipesi kuitenkin ylös asti. Yläkerran vanerilattiallakin se liikkui aluksi vähän matalana, mutta reipastui pian ja kävi tutkimassa hyllyjen välejä. Sen verran jännä paikka yläkerta kuitenkin oli, että Viljo vaikutti selvästi helpottuneelta kun lopulta tulimme alas ja siitä kiitoksena hyökkäsikin kovalla ärinällä kiinni mun hihaan…
Alakerrassa Viljo liikkui tosi reippaasti ja vauhdikkaasti. Maalimies oli piilossa pöydän alla ihan hallin toisessa päässä ja Viljo enemmänkin vahingossa törmäsi siihen, kuin että olisi oikeasti löytänyt. Mutta se nyt ei haittaa mitään :) Viljo ei ole koskaan aikaisemmin missään vastaavassa paikassa työskennellyt, joten eihän se edes tiennyt mitä varten me tehtaassa harhailimme. Ensi kerralla se sitten varmasti jo tajuaa olevansa etsintähommissa :)
Lopuksi kävimme vielä kiipeämässä pari kertaa metalliportaat ja nyt Viljo meni oikein reippaasti :) Aina ylhäälle päästyään se sai hepulin ja alkoi laulamaan ja pyörimään kuin väkkärä. Hassu otus :)
Nyt sitten vain pitäisi saada Viljolle paljon kokemusta kaikenlaisista oudoista ja vaikeakulkuisista maastoista/alustoista. Aika nopeasti se tuntuu onneksi tottuvan ja reipastuvan, vaikka ensimmäiset kerran näyttävätkin olevan vähän turhan jänniä. No, ei auta muu kuin kovasti harjoitella ja toivoa, että aikaa myöten Viljo saa enemmän rohkeutta ja liikkuu alusta asti varmasti ihan missä tahansa. Luulisin ja uskoisin kuitenkin, että mahdollisuutemme ovat varsin hyvät :) Nytkin Viljo liikkui suurimman osan ajasta erittäin hyvin :)))) Ainoastaan ne kaikkein vaikeimmat paikat aiheuttivat sille vähän ihmetystä. Ja sillähän ei tosiaankaan ole vielä kokemusta mistään vastaavasta.
Koiran rohkeus liikkua erilaisilla alustoilla mielestäni varsin tärkeä asia. Ainakin jos halutaan käyttää koiraa rakennusetsinnöissä tai raunioilla (maastoetsinnöissähän tämä puute ei välttämättä näy mitenkään). Edessä on tosi kökkö tilanne, jos koira joutuu jatkuvasti käyttämään hurjasti energiaa pelkästään vaikeista paikoista selviämiseen. Silloin nenätyöskentely ei voi mitenkään olla tehokasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti