Siru on jälleen kerran todistanut älykkyytensä :) Se oli viime viikon mun vanhempien luona hoidossa ja äiti oli sitten tapansa mukaan yhtenä iltana päästänyt koirat iltapissalle ja jättänyt oven auki. Jonkin ajan päästä äiti oli havainnut, että Siru on tullut sisälle, mutta Leeviä ei näy missään. Äiti oli huudellut Leeviä, mutta ei mitään. Koiraa vain ei näkynyt eikä kuulunut. Tämän jälkeen äiti oli mennyt keskelle pihaa ja ihan kunnolla huutanut Leeviä :) Siru oli vähän aikaa katsellut tätä touhua ja sitten singahtanut pihalle haukkumaan. Äiti oli komentanut sitä vaikenemaan, jolloin Siru oli ottanut varovasti kiinni äitin hameenhelmasta ja alkanut vetää. Siinä vaiheessa äitillä oli välähtänyt, että Sirulla on ehkä jotain asiaa ja lähtenyt perässä. Siru oli kulkenut edellä ja aina välillä kääntynyt katsomaan, että äiti varmasti seuraa :) Sitten se oli johdattanut äitin takaisin sisälle ja vienyt koirien omaan huoneeseen ja tökännyt nenänsä sängyn alle. Ja mikäs sieltä olikaan löytynyt. No, tietenkin Leevi :) Leevi oli jo mennyt yöunille, eikä ollut enää vaivautunut nousemaan vaikka kuinka sitä oli huudeltu :)
Siruhan on tehnyt melkein samalla tavalla joskus myös mulle. Olin sen kanssa aikanaan etsinnässä (Sirun ensimmäinen oikea etsintä:).
Jossain vaiheessa etsinnän aikana sitten havaitsin, että Siru kiitää ihan hirmuista vauhtia rinnettä alas, mua kohden ja sillä on rulla suussa. Jotenkin menin siinä tilanteessa ihan pihalle ja ainoa ajatus mikä mieleen tuli oli se, että sen on pakko olla valeilmaisu :) Kun Siru ehti mun luokse käskin sitä irrottamaan ja se tietysti totteli. Ilmeisesti se kuitenkin näki musta, että nyt on parempi vääntää rautalangasta :) ja nappasi rullan melkein heti uudestaan suuhunsa. Käskin taas irti, Siru irrottaa ja ottaa rullan heti uudestaan. Ja tätä jatkuu ja jatkuu :) Jossain vaiheessa jo vähän hermostunkin ja käskin oikein kunnolla sitä lopettamaan rullanoton. Ei mitään vaikutusta. Siru ottaa taas rullan ja siinä vaiheessa yrittää jo lähteä takaisinpäin. Muistan siinä vaiheessa ajatelleeni: " ei hitto, ei tästä hommasta tule yhtään mitään kun toi hemmetin koira ottaa kokoajan tota rullaa suuhunsa" :)
Lopulta hyvin, hyvin pikku-hiljaa mun mieleeni alkoi kuitenkin hiipiä ajatus siitä, että "mitä, jos se on kuitenkin oikeasti löytänyt jotain". Olin edelleen se verran hukassa, etten edes tajunnut kytkeä Sirua näyttöliinaan, vaan pyysin vain sitä näyttämään. Siru singahtikin aluksi n. 10-20m ja kääntyi sitten katsomaan, että varmasti seuraamme sitä. Sen jälkeen se lähti johdattamaan meitä ja muistan vielä siinäkin vaiheessa sanoneeni suunnistajalle, että "käydään nyt katsomassa, mutta ei siellä kuitenkaan mitään ole" :) No, olihan siellä. Siru oli löytänyt etsittävän. Valitettavasti vain olimme auttamattomasti liian myöhässä ja emme enää voineet tehdä hänen hyväkseen yhtään mitään. Hän oli menehtynyt jo jokin aikaa sitten :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti