Ei kurjuutta kummempaa

Pitkä aika jälleen edellisestä päivityksestä. Eipä se mitään, paljon mitään ei olla kyllä tehtykään.

Toivo on voinut ihan hyvin. Ikäähän sillä jo alkaa olla (täyttää seuraavaksi 11-vuotta!!), mutta ainakaan vielä ei ole vauhti hidastunut :) Tokoa on tehty säännöllisen epäsäännöllisesti ja enimmäkseen kotipihassa. Kimppatreeneihin ei ole ollut suurta intoa lähteä kun mitään sen kummempia tavoitteita meillä ei enää ole ja muiden koirien kanssa taas en ole pahemmin pystynyt treenailemaan.

Viljon kanssa on ollut ongelmia :( Alkukesästä se sai lyhyen ajan sisällä kolme jotain ihmeellistä epileptistyyppistä kohtausta. Ei kouristellut, eikä menettänyt tajuntansa mutta kaatuili, hortoili ja vasen puoli kehosta oli kokonaan poissa pelistä. Käytin sen ensimmäisen kohtauksen jälkeen päivystyksessä, mutta eipä siellä mitään selvinnyt. Tehtyjen tutkimusten mukaan kaikki oli ok ja kotiinviemiseksi saatiin ainoastaan kehoitus viedä Aistiin magneettikuviin jos vastaavanlaista vielä ilmenee. Toisen ja kolmannen kohtauksen jälkeen sitten juttelin ja kyselin useammaltakin eri taholta onko magneettikuviin viemisestä oikeasti jotain hyötyä. Voisiko sieltä edes näkyä mitään minkä voisi parantaa? Epilepsia ei välttämättä näy, aivokasvaimelle ei voi mitään tehdä, jne, jne. Mihinkään kovin radikaaleihin toimenpiteisiin en Viljon kaltaisen koiran kanssa kuitenkaan ryhtyisi. Jätin sitten viemättä ja hengissä on edelleen (eikä uusia kohtauksiakaan ole ilmaantunut:)).

Viljolla on ollut jo pidemmän aikaa ongelmia myös vatsansa kanssa. Kakkaaminen on ollut vaikeaa, olo tukala ja välillä Viljo on oikein huutanut kivusta :( Diagnoosiksi varmistui tutkimuksissa perineaalityrä. Aluksi kokeiltiin Levolacia ja Viljo myös kastroitiin oireiden helpottamiseksi. Ei valitettavasti auttanut ja tämän viikon tiistaina Viljo päättyikin leikkauspöydälle. Leikkaus oli iso, kallis ja leikkaushaava näyttää suoraan sanottuna kamalalta. Kovin kipeältä Viljo ei kuitenkaan vaikuta ja eläinlääkärin mukaan leikkaus onnistui hyvin. Uusiutumisriski on kuitenkin olemassa ja lisäksi leikkauksesta saattaa aiheutua ulosteenpidätysongelmia. Nopeita ja repiviä liikkeitä pitäisi tästä eteenpäin välttää, eikä eläinlääkäri enää suositellut aktiivisen harrastus- ja kilpailu-uran jatkamista :( Näin ollen Viljo siis eläköityy ja jää viettämään elämää kotikoirana.

Metkunkin kanssa on ollut ongelmia. Se juoksi heti kesälomani alussa täysillä päin aitatolppaa :( Aluksi näytti siltä että selvittiin vain säikähdyksellä, mutta pikkuhiljaa Metku alkoi jäykistyä ja lopulta ontua. Käytiin sitten ortopedin juttusilla joka oli sitä mieltä että kyseessä olisi tällä kertaa vain lihaskipu, eikä mitään sen vakavampaa olisi mennyt rikki. Kipulääkettä, lepoa, kuntoutusta. Nyt on jo parempi, mutta itselläni on kokoajan sellainen tunne ettei tule enää kestämään kovaa rasitusta :( Selässä on kuitenkin jo vanhojakin vammoja, eikä koira todellakaan osaa tippaakaan säästellä itseään. Vituttaa suoraan sanottuna ihan armottomasti!!!

Lee on ollut terve. Kävin reilu kuukausi sitten ottamassa siitä viralliset lonkka- ja kyynärkuvat. Lonkat näyttivät hyviltä (A-A) ja kyynärätkin palautuivat Kennelliitosta nollina. Kuvanneen eläinlääkärin mukaan sen sijaan molemmissa kyynärissä on uudisluumuutoksia... Ei suositellut harrastamaan ainakaan agilityä ym. lajeja missä tulee paljon rasitusta etupäälle ja nopeita käännöksiä. Sanoi myös että jos muutokset ovat eteneviä, niin jo vuoden päästä voi olla nivelrikkoa. Kyynärmuutokset kuulemma yleensä pahenevat nopeasti. En nyt sitten oikein tiedä mitä pitäisi ajatella ja ketä uskoa :( Jokatapauksessa ajattelin että kuvautan kyynärät uudestaan vuoden-parin sisällä. Toivottavasti ovat kunnossa silloinkin!!

Leen kanssa olen koittanut vähän treenatakin (paimennusta), mutta en tiedä.. Se on aivan käsittämättömän lahjakas koira (täydelliset puhtaat flänkit, täydellinen keskittynyt ajo ja hieno hakukaari. Lisäksi se on mielettömän nopea ja reagoi ohjeisiin välittömästi)!! Ainoa vaan että siinä on yksi sellainen paha puute mitä en voi sietää ja jonka pelkään romuttavan kaiken. Joko sillä ei ollenkaan sisua tai sitten sillä on pään sisällä joku hemmetin paha lukko mitä en osaa avata :( Se ei kykene ainakaan tällä hetkellä liikuttamaan yhtään raskaampia eläimiä ja jos yksikin lammas kääntyy sitä kohden, niin se heittää välittömästi hanskat tiskiin. Olen yrittänyt kannustaa ja tukea sitä, mutta huonompaan suuntaan tunnutaan vain koko ajan luisuvan :( Tuntuu ettei se halua edes yrittää ja itseltäni vain palaa hermo :( Ehkä jätän sen tauolle ja kokeilen ensi kesänä uudestaan? Kenties se siihen mennessä aikuistuu ja löytää sisäisen voimansa?