Maanantaina Sir William pääsi taas raunioille. Otin Viljolle tällä kertaa kolme maalimiestä, joista yhden paikan tiesin. Kaikilta suorapalkka ja alueena ainoastaan raunioiden etukasa.
Viljo lähti tapansa mukaan vauhdilla matkaan. Kiihdytti ylös rinteeseen ja sai melkein heti hajun maalimiehestä. Tarkensi hetkisen ja alkoi sitten kiertää kumpareen päällä olevaa koroketta ja "ruumisarkkua". Hyppäytin Viljon korokkeelle, kun se ei sitä itse tajunnut ja sitten ei muuta kuin piilon kansi auki ja herkut Viljolle :) Toinenkin maalimies löytyi suht nopeasti maanalaisesta kolosesta. Kolmas olikin sitten hankala. Etsin mielestäni kokoalueen, mutta mitään ei vain löytynyt. Viljo kävi kiipeilemässä elementtipinojen päällä reippaasti ja osoitti suurta kiinnostusta kaikkea sellaista kohtaan mitä itsekin tarkastin :) Tässä piileekin pieni vaara. Viljo on tosi herkästi ohjautuva ja se tarkkailee mua hieman liikaakin. Jos edes epäilen, että sillä saattaisi olla jossain kohtaa jotain hajun poikasta, niin se kiinnostuu kyseisestä paikasta aivan välittömästi. Ja sitten näyttääkin aivan siltä kuin sillä olisi oikeasti haju. Hitsi. Pitää vain itse pyrkiä olemaan mahdollisimman neutraali ja antaa koiran hoitaa hommat.
Viljo on raunioillakin yllättävän nopea liikkeissään ja nytkin se ennätti useamman kertaa ties minne asti, ennenkuin edes tajusin. Se irtaantuu erittäin mielellään ja tekee laajoja lenkkejä (ja juoksee lujaa). Tätäkin pitää ehkä pikkuisen treenailla, että saan sen pysymään paremmin näköpiirissä ja samalla myös poissa kielletyiltä alueilta ym.
Kun olimme kolunneet alueen jo ties kuinka monta kertaa, eikä mitään löytynyt, niin kysyin hieman vinkkejä :D Ja sain kuulla, että olin jättänyt yhden kohdan kokonaan välistä. Tuulikin puhalsi vielä niin sopivasti, ettei Viljollakaan ollut ollut missään vaiheessa mahdollisuutta saada maalimiehestä vainua. Näin ollen laajensin vielä hieman etsintäaluetta ja tämän jälkeen Viljo bongasikin nopeasti viimeisen maalimiehen aivan alueen kulmassa olevasta rakennuksesta.
Treenien lopuksi otin vielä ketteryystelineitä Viljon ja Toivon kanssa. Tämä vasta onkin vaarallista puuhaa. Molemmat pojat ovat aivan sekopäisiä kaikista niistä hienoista vempaimista ja niitä on tosi vaikeaa saada menemään järkevästi ja rauhallisesti..
Viljo lähti tapansa mukaan vauhdilla matkaan. Kiihdytti ylös rinteeseen ja sai melkein heti hajun maalimiehestä. Tarkensi hetkisen ja alkoi sitten kiertää kumpareen päällä olevaa koroketta ja "ruumisarkkua". Hyppäytin Viljon korokkeelle, kun se ei sitä itse tajunnut ja sitten ei muuta kuin piilon kansi auki ja herkut Viljolle :) Toinenkin maalimies löytyi suht nopeasti maanalaisesta kolosesta. Kolmas olikin sitten hankala. Etsin mielestäni kokoalueen, mutta mitään ei vain löytynyt. Viljo kävi kiipeilemässä elementtipinojen päällä reippaasti ja osoitti suurta kiinnostusta kaikkea sellaista kohtaan mitä itsekin tarkastin :) Tässä piileekin pieni vaara. Viljo on tosi herkästi ohjautuva ja se tarkkailee mua hieman liikaakin. Jos edes epäilen, että sillä saattaisi olla jossain kohtaa jotain hajun poikasta, niin se kiinnostuu kyseisestä paikasta aivan välittömästi. Ja sitten näyttääkin aivan siltä kuin sillä olisi oikeasti haju. Hitsi. Pitää vain itse pyrkiä olemaan mahdollisimman neutraali ja antaa koiran hoitaa hommat.
Viljo on raunioillakin yllättävän nopea liikkeissään ja nytkin se ennätti useamman kertaa ties minne asti, ennenkuin edes tajusin. Se irtaantuu erittäin mielellään ja tekee laajoja lenkkejä (ja juoksee lujaa). Tätäkin pitää ehkä pikkuisen treenailla, että saan sen pysymään paremmin näköpiirissä ja samalla myös poissa kielletyiltä alueilta ym.
Kun olimme kolunneet alueen jo ties kuinka monta kertaa, eikä mitään löytynyt, niin kysyin hieman vinkkejä :D Ja sain kuulla, että olin jättänyt yhden kohdan kokonaan välistä. Tuulikin puhalsi vielä niin sopivasti, ettei Viljollakaan ollut ollut missään vaiheessa mahdollisuutta saada maalimiehestä vainua. Näin ollen laajensin vielä hieman etsintäaluetta ja tämän jälkeen Viljo bongasikin nopeasti viimeisen maalimiehen aivan alueen kulmassa olevasta rakennuksesta.
Treenien lopuksi otin vielä ketteryystelineitä Viljon ja Toivon kanssa. Tämä vasta onkin vaarallista puuhaa. Molemmat pojat ovat aivan sekopäisiä kaikista niistä hienoista vempaimista ja niitä on tosi vaikeaa saada menemään järkevästi ja rauhallisesti..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti