Lauantaina vietettiin pienellä porukalla T-koirien paimennuspäivää Kiikalassa.
Aamupäivästä treenailivat pikku aitauksessa pennut & nuoret koirat. Suurin osa sytytteli ja teki pikkuharjoituksia. Oli joukossa kyllä jo yksi osaavampikin koira. Viljon Numa-siskon meno oli todella h-i-e-n-o-a :) Lounastauon ja pentutestien (hitsit, kun ei ennätetty pentuja ihastella :( Niitä olisi kyllä ollut enemmän kuin mukava nähdä) jälkeen siirryttiin sitten isolle pellolle.
Viljo aloitti oman osuutensa pienellä haulla. Tämä ei kuitenkaan mennyt kovin hyvin, sillä Viljo ei tehnyt kummoistakaan kaarta, vaan syöksyi :( Itse olin lähellä laumaa auttamassa, mutta siltikään Viljo ei mennyt ensimmäisellä kerralla lauman taakse, vaan palasi takaisin. Äh, tästäkin alkaa tulla jo selkeästi tapa. Ei onnistu koskaan ekalla yrittämällä, jos lauman luona on tolppaihminen tai koira.
No, koska hakukaarta ei juurikaan tapahtunut, niin sitä päätettiin sitten parantaa. Heti alkuun kävi ilmi, ettei Viljo kunnioita raippaa yhtään ja sen käyttö korkeintaan kiihdyttää koiraa. Pienen pantaepsodin :P jälkeen Päivi sitten opetti Viljolle hieman kunnioitusta raippaa kohtaan. Tavoitteena siis se, että myöhemmässä vaiheessa pienempikin paine riittäisi, eikä tappelemaan jouduttaisi jatkuvasti vain enemmän ja enemmän. Tässä kohtaa Viljo vähän yllätti. Olen itse pitänyt sitä aina hieman nössönä ja herkkiksenä :) mutta kyllä siitäkin näyttää tarpeen tullen sisua löytyvän (ja terävyyttä nyt ainakin). Viljo oli heti sitä mieltä, että häntä ei_todellakaan_tarvitse raipalla uhata ja olisi mieluusti purrut sekä raippaa että Päiviä :-O Eikä Sir William myöskään antanut ihan heti periksi! Positiivista oli huomata, ettei Viljo myöskään lopettanut paimentamista, vaikka sille hieman sääntöjä kerrottiinkin :)
Pikkuhiljaa kaaret alkoivat paranemaan ja Viljo alkoi ottaa enemmän etäisyyttä. Kokeilin itsekin antaa koiralle painetta raipalla ennen flankkiin lähetystä. Ei toiminut ihan yhtä hyvin :) Viljo kyllä käänsi katsetta poispäin, mutta lähti matkaan kuin raketti. Tätä sitten hiottiin liinan avulla. Mulla itselläni ei ole mitään raipankäyttöä vastaan, mutta näistä liinalla tehtävistä harjoituksista en aina pidä. Varsinkin jos koiran vauhti on hurja, niin liinanykäisyt eivät kyllä tee hyvää koiran niskalle.. No, pitää miettiä ja sulatella. Eihän sitä ole pakko tehdä mitään sellaista harjoitusta, mikä ei itsestä tunnu hyvältä :)
Lopuksi Viljo sai tehdä vielä hieman peruskuljetusta ym. pieniä ja mukavia juttuja :)) Hurrrjasti kiitoksia hyvästä ja ajatuksia herättäneestä päivästä Päiville! Ehkä minäkin nyt uskallan hieman enemmän alkaa vaatimaan Viljolta asioita, enkä jatkuvasti pelkää että se menee siitä rikki ;o)
Kiikalasta kiisin sitten hirmuista kyytiä Mahnalaan järjestämään SPeKL:n pimeähakukoetta. Kotona olin loppuviimein hieman ennen aamu viittä.. Aika rankka päivä.
Aamupäivästä treenailivat pikku aitauksessa pennut & nuoret koirat. Suurin osa sytytteli ja teki pikkuharjoituksia. Oli joukossa kyllä jo yksi osaavampikin koira. Viljon Numa-siskon meno oli todella h-i-e-n-o-a :) Lounastauon ja pentutestien (hitsit, kun ei ennätetty pentuja ihastella :( Niitä olisi kyllä ollut enemmän kuin mukava nähdä) jälkeen siirryttiin sitten isolle pellolle.
Viljo aloitti oman osuutensa pienellä haulla. Tämä ei kuitenkaan mennyt kovin hyvin, sillä Viljo ei tehnyt kummoistakaan kaarta, vaan syöksyi :( Itse olin lähellä laumaa auttamassa, mutta siltikään Viljo ei mennyt ensimmäisellä kerralla lauman taakse, vaan palasi takaisin. Äh, tästäkin alkaa tulla jo selkeästi tapa. Ei onnistu koskaan ekalla yrittämällä, jos lauman luona on tolppaihminen tai koira.
No, koska hakukaarta ei juurikaan tapahtunut, niin sitä päätettiin sitten parantaa. Heti alkuun kävi ilmi, ettei Viljo kunnioita raippaa yhtään ja sen käyttö korkeintaan kiihdyttää koiraa. Pienen pantaepsodin :P jälkeen Päivi sitten opetti Viljolle hieman kunnioitusta raippaa kohtaan. Tavoitteena siis se, että myöhemmässä vaiheessa pienempikin paine riittäisi, eikä tappelemaan jouduttaisi jatkuvasti vain enemmän ja enemmän. Tässä kohtaa Viljo vähän yllätti. Olen itse pitänyt sitä aina hieman nössönä ja herkkiksenä :) mutta kyllä siitäkin näyttää tarpeen tullen sisua löytyvän (ja terävyyttä nyt ainakin). Viljo oli heti sitä mieltä, että häntä ei_todellakaan_tarvitse raipalla uhata ja olisi mieluusti purrut sekä raippaa että Päiviä :-O Eikä Sir William myöskään antanut ihan heti periksi! Positiivista oli huomata, ettei Viljo myöskään lopettanut paimentamista, vaikka sille hieman sääntöjä kerrottiinkin :)
Pikkuhiljaa kaaret alkoivat paranemaan ja Viljo alkoi ottaa enemmän etäisyyttä. Kokeilin itsekin antaa koiralle painetta raipalla ennen flankkiin lähetystä. Ei toiminut ihan yhtä hyvin :) Viljo kyllä käänsi katsetta poispäin, mutta lähti matkaan kuin raketti. Tätä sitten hiottiin liinan avulla. Mulla itselläni ei ole mitään raipankäyttöä vastaan, mutta näistä liinalla tehtävistä harjoituksista en aina pidä. Varsinkin jos koiran vauhti on hurja, niin liinanykäisyt eivät kyllä tee hyvää koiran niskalle.. No, pitää miettiä ja sulatella. Eihän sitä ole pakko tehdä mitään sellaista harjoitusta, mikä ei itsestä tunnu hyvältä :)
Lopuksi Viljo sai tehdä vielä hieman peruskuljetusta ym. pieniä ja mukavia juttuja :)) Hurrrjasti kiitoksia hyvästä ja ajatuksia herättäneestä päivästä Päiville! Ehkä minäkin nyt uskallan hieman enemmän alkaa vaatimaan Viljolta asioita, enkä jatkuvasti pelkää että se menee siitä rikki ;o)
Kiikalasta kiisin sitten hirmuista kyytiä Mahnalaan järjestämään SPeKL:n pimeähakukoetta. Kotona olin loppuviimein hieman ennen aamu viittä.. Aika rankka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti