Huonosti menee :(

Torstai-iltana oli Toivon agilitytreenit. Vierailimme Vakkurin Iidan vetämässä ryhmässä, kun meidän oma koutsimme oli estynyt tulemasta. Treenit olivat huippuhyvät ja paljon tuli taas uutta ajattelemisen aihetta :) Treenailimme varsin vaikeata pyörityskuviota ja mä olin suurimman osan ajasta ihan hukassa :) Puhuimme myös vähän henkisestä valmistautumisesta kisoihin, sillä mun suurin ongelmanihan on se, etten jännitä yhtään enkä myöskään aina edes yritä parastani.

Sitten niihin ikävempiin tapahtumiin :(

Viljolle kävi Toivon treenien jälkeen pikku haaveri :( Karin Jekku sakemanni päätti syödä sen suihinsa :(( Kaikki kävi niin äkkiä, etten itse ehtinyt edes reagoida. Jekku tuli Viljon päälle, mutta se ei onneksi saanut siitä heti otetta, vaan ainoastaan jyräsi Viljon alleen. Se taisi olla Iida, joka siinä vaiheessa sai Jekusta kiinni ja raahasi sen pois. Eli suuremmilta vahingoilta vältyttiin, mutta Viljo tietysti pelästyi tapahtunutta kamalasti, huusi ja yritti pakoon :(  Onneksi se kuitenkin myös palautui nopeasti ja otinkin sillä sitten vähän leikkimistä ja muutaman kerran putkea, että se unohtaisi tapahtuneen. Saa nyt sitten nähdä jäikö tapahtumasta kuitenkin jotain henkisiä traumoja.

No, eipä siinä kaikki. Tänä aamuna herätessäni huomasin, että Toivo on kolmijalkainen :( Aamukiireessä en löytänyt jalasta mitään kipukohtaa, mutta töistä palatessa selvisi että oikean jalan uloin varvas on jättimäinen :( Käyn sen huomenna kuvauttamassa, ettei se ole murtunut tms. Joka tapauksessa edessä on todennäköisesti pitkä sairasloma :(( (Sirullahan oli viime vuonna myös yksi jättivarvas (trauma, ei kuitenkaan murtunut) ja sen parantuminen taisi viedä kaikenkaikkiaan melkein pari kuukautta. Lepoa ensin vaikka kuinka pitkään ja kun se ei auttanut, niin sitten pari-kolme kertaa laitettiin kortisoniakin).