Mietteitä ja kevään projekti

Olo on ollut kuluneen viikon melko tyhjä ja masentunut. Tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojen alta jälleen kerran. Koiran menetys parhaimmassa iässä ei ole todellakaan helppoa ja luulen että harrastuskoiran kohdalla se on vielä vaikeampaa. Vuosien työ, yhteiset kokemukset sekä kaikki onnistumiset, epäonnistumiset, ilot ja surut. Kuinka suuri rooli yhdellä pienellä koiralla onkaan voinut olla elämässä. 

Metku oli kolmas koirani jonka kanssa kaikki jäi aivan kesken. Kirpun kuolema, Viljon sairastuminen ja nyt Metku. Välillä tuntuu niin epäreilulta. Jälleen pitäisi kaapia itsensä kasaan ja ryhtyä uudestaan yrittämään. Älkääkä käsittäkö väärin. Rakastan koirien kanssa puuhailua ja koirat tulevat toivottavasti aina olemaan iso osa elämääni! Metkun mukana kuoli kuitenkin niin paljon. Osa harrastamisen iloa ja osa hulluutta. Aika näyttää miten tästä eteenpäin. Tavoitteita ei ainakaan enää sen kummemmin ole, enkä tiedä tuleekokaan.

Woody Woodpecker. Tulevaisuuden tokotaivaan kirkkain tähti.

Jos nyt jotain hieman iloisempaakin. Minun on jo jonkin aikaa pitänyt kirjoittaa Woodysta, tämän kevään projektista. Virallista nimeä en muista, mutta Tending-kennelin kasvatti, Tikan poika, Cassin serkku ja työnimeltään hän oli pentulaatikossa Pontikka :) Hauska, reipas ja innokas kaveri! Valitettavasti ei kuitenkaan minun, vaan toukokuun puolivälissä Woody matkaa omaan kotiinsa Norjaan. Siihen asti harjoittelemme elämisentaitoja täällä ja hieman myös treenailemme. Olen luvannut lähettää Woodyn omistajalle säännöllisesti kuvia ja lyhyitä videopätkiä pennun kasvusta ja kehityksestä, joten yritän jaksaa postata niitä myös tänne.