Ei, ei, ei!!! Miksi, voi miksi tämä kaikki ei voi olla vain pahaa unta. Metku satutti perjantai iltana jalkansa. Tuli iltapissalta sisälle kolmijalkaisena. Lauantai aamuna käytiin eläinlääkärissä toteamassa se minkä jo tiesinkin. Vasemman polven ristisiteet olivat poikki. Mun hullu, hullu, rakas koirani. Kuinka vaikea se päätös olikaan, kuinka vaikeaa olikaan päästää irti. Järki sanoi ettei kannata lähteä operoimaan ja sydän huusi toista. Jos vain olisit ollut terve koira. Nyt kroppasi oli jo valmiiksi rasittunut vanhoista vammoja. Olisiko se kestänyt vielä pitkän ja vaikean kuntouttamisen? Entä minkälaista elämäsi tulisi olemaan jos et saisi sitä enää täysillä elää?
Kuka nyt nukkuu sohvalla jalkojeni päällä? Kuka istuu tuolilla ikkunan ääressä odottamassa että tulen kotiin? Entä kuka tekee ne miljoona muuta pientä juttua, jotka vain sinä teit? Kuinka tyhjältä täällä tuntuukaan ja kuinka kovasti minun on ikävä.
Sinä lähdit ja pala minusta kuoli.
- Posted using BlogPress from my iPhone
<3 <3 ;( Ei löydy sanoja... en voi kuin toivottaa voimia suruun ... <3
VastaaPoistaTaina R
Voi, Metku! <3
VastaaPoistaVoi voi kun taas itken aidosti sun puolesta. Lapset sairastaa ja ehdin lukemaan blogeja ja surffaamaan netissä, onpa surullista aina vaan. Voimia Anne! Metkua on kova ikävä, Lallillakin :( <3
VastaaPoistaKäsittämättömiä ja niin epäreilulta tuntuvia ovat joskus elämän polut. Onneksi on valtava määrä ihania muistoja Metkusta! <3
VastaaPoistaKäsittämättömiä ja niin epäreilulta tuntuvia ovat joskus elämän polut. Onneksi on valtava määrä ihania muistoja Metkusta! <3
VastaaPoista