Toivo näyttää ontuvan. Tai on oikeastaan ontunut jo jonkin aikaa. Ei mitenkään säännöllisesti, vaan aina joskus pidemmän lenkin jälkeen tai maattuaan pitkään kovalla alustalla. Kuulokin sillä tuntuu heikentyneen entisestään. Lenkillä sitä saa huudella välillä oikein urakalla, eikä se siltikään kuule jos se on keskittynyt johonkin mehevään hajuun. Mun matkassa se kulkee edelleen hyvin, mutta muut ei oikein voi sitä enää lenkittää. Se kulkee niin omia polkujaan ja koska se ei kunnolla kuule (eikä välttämättä muiden huuteluista välitä), ei sen matkassa mukana pitäminen ole mikään itsestäänselvyys. Vanhuus ei tule yksin :(
Tänään tokoiltiin Koirakoutsin hallilla ja siellä kävi ilmi ettei Metkukaan kunnossa ole. Olen sitäkin katsellut jo jonkin aikaa ja miettinyt onko sillä kaikki hyvin, Se ei ole ontunut tai muutenkaan oireillut mitenkään silminnähden, mutta se on ollut huono sillä samalla tapaa kuin se aina on ollessaan kipeä. Kireä, hidas ja häiriöherkkä. Katsotaan nyt mitä sen kanssa teen. Lepoa ja kipulääkekuuri ainakin. Aivan helvetin masentavaa ja surullista. Viime aikoina en ole juurikaan sen kanssa edes treenaillut eikä se siltikään pysy kunnossa. Pelkään että sen kanssa pitää kohta miettiä paljon lopullisempia ratkaisuja.
- Posted using BlogPress from my iPhone
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti