Ankkoja

"Mitäs me lättäjalat"

Leen ollessa mammalomaa viettämässä olen törmännyt uuteen ongelmaan. Miten siirrellä ankkoja ilman toimivaa koiraa? Vaakuille rakennettiin viime syksynä talviasumus yhteen vanhoista piharakennuksistani. Sen yhteydessä ei ole kuitenkaan ulkoilumahdollisuutta. Ankkojen kesämökki ja ulkotarha sijaitsevat taloni takana aivan toisella puolen tonttia ja sinne päästäkseen ankkojen pitää läpsytellä pihan poikki. Kovemmilla pakkasilla ankat ovat tietysti sisällä, mutta sään lauhtuessa ja mittarin lähestyessä nollaa ne viihtyvät paremmin ulkona. Leen ollessa kotona ankkojen siirtely oli helppoa. Se vain suit sait sukkelaan ajoi sorsat suorinta reittiä sisältä ulos ja ulkoa sisälle :)

Juoksuankat ovat arkoja lintuja verrattuina moniin muihin ja siitä syystä käytän niiden siirtelyyn mieluummin koiraa. Mitä vähemmän joudun niitä hätistelemään tai ottamaan kiinni, sitä rauhallisempina ja luottavaisempina ne pysyvät :) Lisäksi koira on niiiiin paljon parempi ennakoimaan ankkojen liikkeitä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan nopeampi. Se siirtää vaakut paljon nätimmin ja nopeammin kuin mihin itse ikinä kykenisin.

Leen ollessa poissa vaihtoehtoja oli tasan kaksi. Minä tai Cass. Metku kun ei ankkapaimennuksesta välitä. Se on täysin erikoistunut munavarkauksiin ja ankanjaskan syöntiin :D Cass sitävastoin on osoittanut kiinnostusta ankkoja kohtaan. Se on seurannut Leen toimia tarkasti ja notkuu mieluusti ankkatarhan luona sorsia tuijottelemassa. Mahdollisuudet uuteen ankkapaimeneen olivat siis ainakin olemassa :) Joten eikun rohkeasti kokeilemaan!! Laitoin aluksi Cassin liinaan ja testasin miten se ankkoja käsittelee. Se tuntui yllättävänkin hyvältä! Oli keskittynyt, rauhallinen ja liikkui pehmeästi. Tästä innostuneena päätinkin heti ryhtyä siirtämään ankkoja ulkotarhaan. Jep, jep. Ei mennyt ihan kuin Stömsössä.. Heti ulos päästyään ankat paahtoivat ensi töikseen kiviaitojen välistä suoraan metsään.. Nooo, onneksi ne ovat aika hitaita ja pysyvät hyvin muodostelmassa :P Muutaman pienen (ja parin vähän suuremmankin) lenkin kautta takaisin kotipihaan ja lopulta myös tarhaan. Huh! Toiseen suuntaan meno onnistui seuraavana päivänä jo huomattavasti paremmin. Pieni koukkaus perunamaan kautta, mutta muuten suht suorilta ankat sisälle. Jee, jee!! Eiköhän se siitä ala sujumaan kun hieman vielä harjoitellaan :)

Tässä lyhyt videopätkäkin aiheesta:

- Posted using BlogPress from my iPhone