Jälkeä

Eilen Riitan kanssa jälkimetsässä. Omilla koirillani teemana tieosuudet + harhat. Kummasti lähtee Annen treenimotivaatio heti nousuun kun ei tarvitse mitään megapitkää jälkeä talloa, vaan voi treenata kaikkea kivaa, pientä ja haastavaa ;o)

Viljolle ja Toivolle suht samanlaiset jäljet. 3-4 tieosuutta, 4 tuoretta harhaa ja 3 esinettä. Ikää jäljillä 2-3 tuntia ja pituutta reilut 500 m.

Viljo:

Sir Puikula oli superpätevä :) Ensimmäisen tieosuuden koittaessa ryysi ja yritti sinkoilla takaisin metsään. Olin jo varma että menee taas reisille koko homma, mutta ei :D Tästä kun selvittiin, niin loppujälki aivan mielettömän hyvin!! Nosti kaikki esineet, ajoi tarkasti loput tieosuudet ja selvitti hienosti harhat! Vähänkö olin tyytyväinen ja ylpeä hienosta koirastani :) Jeeeee!!

Toivo:

Toivo ei ollut tällä kertaa aivan yhtä hyvä :-/ Alkupätkä sellaista puolihuolimatonta menoa. Kahdella ensimmäisellä tieosuudella rynnisti suoraan mitään haistelematta tien yli ja alkoi sitten ihmetellä mihin se jälki katosi. Ei ollenkaan hyvä :( Pitää olla huolellisempi! Petrasi kyllä tosi hyvin toisille tiepätkille. Laski vauhtia, tiivisti nenää ja tielle tullessaan tarkisti heti mihin suuntaan jälki jatkuu :) Harhoja en ole tehnyt ikuisuuksiin ja tämäkin näkyi. Ensimmäinen harha oli pahassa paikassa (heti tien ylityksen jälkeen) ja tähän halpaan Toivo meni. Jarruttaessani liinasta Toivo lisäsi vain vauhtia ja yritti oikein voimalla puskea harhalle :-/ Muitakin harhoja tsekkasi metrin pari mutta palasi omatoimisesti oikealle jäljelle. Loppupalkkana olleen pallon yli Toivo ajoi tyynen rauhallisesti! Tämähän on se Toivon suurin puute jälkikoirana ja myös isoin ongelma jonka kanssa on väännetty. Toivo keskittyy jäljestykseen välillä niin intensiivisesti, ettei se reagoi yhtään mitenkään keppeihin/esineisiin. Se voi ajaa aivan esineen päältä, eikä mikään sen olemuksessa muutu. En tiedä tajuaako se edes ylittäneensä esinettä?

Lee:

Tuleva jälkikoirani Lee pääsi tekemään elämänsä ehkä viidennen jäljen (kovin ahkerasti ja tavoitteellisesti ei olla treenattu;). Aikaisemmat kerrat ovat menneet enemmän tai vähemmän ihmetellessä ja varsinaisesti mistään jäljestyksestä ei ole vielä voitu puhua.. Nyt oli kuitenkin ihan eri meininki pikku koiralla :) Heti autosta otettaessa Lee tiesi mitä on tultu tekemään. Nenä liimaantui samantien maahan ja pikku koira alkoi innolla etsiä jälkeä :D Jälki ei ollut kovin pitkä, enkä myöskään ollut jaksanut sitä pahemmin vanhentaa.. Jokunen frolicin murunen matkalla ja ihana viheä limapallo jäljen päässä. Tuuli puhalsi voimakkaasti ja Lee harhautui useampaan kertaan vähän sivuun jäljestä. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä. Paljon tärkeämpää on se että heti harhauduttuaan Lee alkoi aktiivisesti etsiä jälkeä uudestaan. Taito tulee kyllä ajan ja kokemuksen myötä :)

Jäljestelyjen jälkeen kävin vielä kävelyttämässä ja uittamassa koiria. Lee sinkoili pitkin metsiä ja taisi ehtiä juosta läpi melkein kaikkien muidenkin jäljet. Sitä ei pahemmin tunnu huimaavan ja työmotivaatiokin tuntuu olevan kohdillaan :)