Tunnari. Sieltä ja syvältä..

Viime aikoina on väännetty -yllätys, yllätys- Viljon tunnarin kanssa. Periaatteessa Viljo osaa liikkeen, mutta kisoissa tunnari on lähestulkoon aina varma nolla :( Ongelma ei ole nenätyö, vaan vire. Viljo ei vaan yksinkertaisesti malta. Läheltä toimii ja vaikeat harjoitukset toimii, mutta heti kun Viljo saa mahanalusen jalkoja täyteen kaikki unohtuu ja ongelmat alkaa :-/

Lomaviikolla tein ehkä 100 tunnaria päivässä ja silloin virheitä ei juurikaan tullut. Nyt kun ollaan taas arkirytmissä ja treeniaikaa on rajallisemmin on Viljollakin luonnollisesti enemmän energiaa ja vauhtia ja tätä myöten myös vähemmän malttia :-/

Vappuna Ylökkin valkkuryhmää oli kouluttamassa Kärnän Sari ja tein Viljon kanssa tietysti tunnaria. Sari oli sitä mieltä että läheltä paljon ja sitten pikkuhiljaa matkaa pidemmäksi kun tekee hyvin. Oma usein rivin ensimmäiseksi, että oppii heti laittamaan nenän päälle. Toisena treeninä tehtiin harjoitusta jossa aseteltiin kapulat aivan seinän viereen. Tarkoituksena käyttää seinää jarruna. Harjoitukset meni ihan ok. Läheltä tehtävässä treenissä Viljo ei tainnut mokata kertaakaan(?) ja seinäkin tietysti jarrutti menoa. En kuitenkaan tiedä.. Noita läheltä tehtäviä treenejä olen tehnyt vuosien varrella suurinpiirtein miljoonia ja ne eivät ole koskaan johtaneet yhtään mihinkään. Seinä tai jokin muu este voisi ehkä olla kokeilemisen arvoinen..? Tosin vahvasti epäilen että Viljo on siihenkin aivan liian fiksu.. Käy ehkä samoin kuin sen surullisenkuuluisan tornitunnarin kanssa :P

Äh, vaikeaa :( Itse en vaan jaksa uskoa, että Viljon tyyppisellä koiralla saan koskaan varmaa suoritusta pelkästään palkkaamalla kun se tekee oikein. Haluaisin että se oikeasti ymmärtäisi ettei niihin vääriin saa koskea. Eri asia sitten on miten se onnistuu.. Viljo on niin pirun nopea, pirun innokas, eikä montaa sekuntia muista yhtikäs mitään :-/