Perjantain pelastuskoiratreeneissä pääsimme harjoittelemaan Ratinaan Veran purettaviin tiloihin. Käytössä oleva tila oli aika suuri. Kolme kerrosta sisältäen tyhjiä toimistohuoneita, isoja arkistokaappeja, sosiaalitiloja ym. mukavaa :)
Viljo pääsi töihin ensimmäisenä. Annoin ohjeeksi sijoittaa kolme maalimiestä (yhden jokaiseen kerrokseen) suht vaikeisiin piiloihin.
Viljo oli intoa pullollaan päästessään sisälle rakennukseen :D Aloitimme urakkamme keskimmäisestä kerroksesta käyden lävitse toimistohuonekäytävää. Viljo liikkui reippaasti ja vauhdilla. Kurveissa sen jalat hieman sutivat, mutta tämä ei kyllä haitannut matkantekoa millään tavalla :)) Jälleen kerran Viljo myös eteni aivan nenä maassa. Tämä on kyllä kanssa jännä juttu. Viljo on jotenkin aivan mielettömän maavainuinen ja sitä on tosi vaikeaa saada nostamaan nenäänsä senttiäkään maasta. Meidän tuoreita jälkiähän lattia oli tietysti täynnä, sillä kävimme kiertämässä rakennuksessa ennen treenien alkua..
Toimistohuoneiden jälkeen saavuimme iiiisoon huoneeseen, missä oli auki rullattavia arkistokaappeja. Täältä Viljo pian bongasikin maalimiehen, joka pötkötteli yhden ison kaapin hyllyllä. Tästä jatkoimme matkaa muutaman huoneen lävitse isoon halliin, mikä oli täynnä kaikenlaista lähtöä odottavaa tavaraa. Viljo työskenteli hienosti ja tosi määrätietoisesti. Se on varsin tunnollinen työntekijä ja osaa käydä itsenäisesti lävitse lähestulkoon joka sokkelon, joten sitä ei juurikaan tarvitse ohjailla :) Voinkin keskittyä vain ihailemaan sen menoa ja katsomaan reaktioita :))
Täältä jatkoimme matkaa rappusia pitkin alakertaan, missä Viljo välittömästi sai hajun. Se juoksenteli aluksi edestakaisin huoneessa, etsien hajun rajoja ja tarkensi sitten kolmen toisissaan kiinni olevan kaapin luokse. Se avasi kuonollaan kaapeista kaksi ja pomppi kaappien sisällä ylös seinille. Avatessaan keskimmäistä kaappia se työnsi oven niin auki, ettei enää tajunnut oikeanpuoleista kaappia, eikä sillä oikeastaan edes ollut mahdollisuutta saada sitä omin voimin auki. Tässä vaiheessa autoin sitten hieman sulkemalla keskimmäisen kaapin oven :) Melkein samantien Viljo pian bongasikin viimeisen hieman raollaan olevan kaapin ja löysi maalimiehen.
Alakerrasta jatkoimme suoraan yläkertaan ja saavuimme pukuhuoneeseen. Täälläkin Viljo sai nopeasti hajun ja juoksenteli kaappirivistöjä edestakaisin yrittäen paikallistaa hajun lähteen. Nyt paikantaminen sujui helpommin ja ei aikaakaan, kun oikea kaappi oli löytynyt ja Viljo pääsi nautiskelemaan palkkiostaan :)
Rakennuksesta poistuttaessa Viljo ehti käydä vielä tsekkaamassa kaikki mahdolliset paikat, josko kuitenkin vielä joku löytyisi :)) Tätä olen miettinyt paljon. Viljo on mun mielestä vieläkin sellainen, että se saa kaikkein parhaat kiksit itse työnteosta. Se selkeästi kyllä ilahtuu löydöistään ja nautiskelee palkkioistaan, mutta kaikkein parasta mitä se tietää on saada etsiä lisää. Se huolii myös tosi huonosti mitään loppupalkkaa lelua ym. vaan sylkee ne heti tilaisuuden tullen pois ja yrittää livahtaa etsimään lisää. Tämä on oikeastaan ainoa asia mikä mua Viljon työskentelyssä hieman vaivaa. Haluaisin, että Viljo palkkaantuisi vieläkin paremmin ja saisin sen kiirettä edes hieman pois. Pitää varmaan vaan yrittää vaihdella palkkioita ja yrittää löytää sitä varsinaista superpalkkaa.
Toimistohuoneiden jälkeen saavuimme iiiisoon huoneeseen, missä oli auki rullattavia arkistokaappeja. Täältä Viljo pian bongasikin maalimiehen, joka pötkötteli yhden ison kaapin hyllyllä. Tästä jatkoimme matkaa muutaman huoneen lävitse isoon halliin, mikä oli täynnä kaikenlaista lähtöä odottavaa tavaraa. Viljo työskenteli hienosti ja tosi määrätietoisesti. Se on varsin tunnollinen työntekijä ja osaa käydä itsenäisesti lävitse lähestulkoon joka sokkelon, joten sitä ei juurikaan tarvitse ohjailla :) Voinkin keskittyä vain ihailemaan sen menoa ja katsomaan reaktioita :))
Täältä jatkoimme matkaa rappusia pitkin alakertaan, missä Viljo välittömästi sai hajun. Se juoksenteli aluksi edestakaisin huoneessa, etsien hajun rajoja ja tarkensi sitten kolmen toisissaan kiinni olevan kaapin luokse. Se avasi kuonollaan kaapeista kaksi ja pomppi kaappien sisällä ylös seinille. Avatessaan keskimmäistä kaappia se työnsi oven niin auki, ettei enää tajunnut oikeanpuoleista kaappia, eikä sillä oikeastaan edes ollut mahdollisuutta saada sitä omin voimin auki. Tässä vaiheessa autoin sitten hieman sulkemalla keskimmäisen kaapin oven :) Melkein samantien Viljo pian bongasikin viimeisen hieman raollaan olevan kaapin ja löysi maalimiehen.
Alakerrasta jatkoimme suoraan yläkertaan ja saavuimme pukuhuoneeseen. Täälläkin Viljo sai nopeasti hajun ja juoksenteli kaappirivistöjä edestakaisin yrittäen paikallistaa hajun lähteen. Nyt paikantaminen sujui helpommin ja ei aikaakaan, kun oikea kaappi oli löytynyt ja Viljo pääsi nautiskelemaan palkkiostaan :)
Rakennuksesta poistuttaessa Viljo ehti käydä vielä tsekkaamassa kaikki mahdolliset paikat, josko kuitenkin vielä joku löytyisi :)) Tätä olen miettinyt paljon. Viljo on mun mielestä vieläkin sellainen, että se saa kaikkein parhaat kiksit itse työnteosta. Se selkeästi kyllä ilahtuu löydöistään ja nautiskelee palkkioistaan, mutta kaikkein parasta mitä se tietää on saada etsiä lisää. Se huolii myös tosi huonosti mitään loppupalkkaa lelua ym. vaan sylkee ne heti tilaisuuden tullen pois ja yrittää livahtaa etsimään lisää. Tämä on oikeastaan ainoa asia mikä mua Viljon työskentelyssä hieman vaivaa. Haluaisin, että Viljo palkkaantuisi vieläkin paremmin ja saisin sen kiirettä edes hieman pois. Pitää varmaan vaan yrittää vaihdella palkkioita ja yrittää löytää sitä varsinaista superpalkkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti