Käväisimme jälleen kerran paimentreeneissä.
Viljo oli ensimmäistä kertaa vuoroaan odotellessa levoton (vinkui, hyppi ja pomppi sekä repi ruohoa). Tähän astihan se on aina vaan maata möllöttänyt laitumen reunalla.
Ajattelin etukäteen, että nyt Viljo on varmaan virtaisempi myös laitumella, mutta ei. Ihan samalla tavalla se meni kuin aina ennenkin. Ei tehnyt missään vaiheessa mitään tyhmää :) Kokeilin lyhyitä hakuja ja pieniä pätkiä kuljetusta. Suurimman osan ajasta annoin Viljon kuitenkin työskennellä aika vapaasti. Meni ihan ok. Jossain vaiheessa Viljolla tosin oli hieman vaikeuksia yhden uuhen kanssa. Uuhi ei oikein halunnut liikkua ja Viljo on kuitenkin vielä sen verran epävarma, että se mieluummin väisti kuin aloitti tahtojen taistelun uuhen kanssa.
Mua kohtaan Viljo on kyllä tällä hetkellä niiiiin kiltti, nöyrä ja kuuliainen, että hiukan hirvittää. Nythän se ei vielä mitään haittaa kun koko paimennus on suurimmaksi osaksi pelkkää fiilistelyä. Mutta miten mahtaakaan käydä ensi vuonna?? Mä olen kuitenkin monessa asiassa perfektionisti ja varsin vaativainen. Enkä todellakaan ole parhaimmillani ylikiltin koiran kanssa. Toivon kovasti, että Viljo syttyy talven aikana lisää (ja kasvaa henkisesti), jotta varsinainen paimenkoulutus onnistuisi paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti