alikiiiiiiitoa

Pk-sm:ien jälkeisellä viikolla käytin Toivon Piiralla. Ja ikävä kyllä Toivo ei todellakaan ollut kunnossa :( Sen koko selkä oli aivan täysin jumissa ja mutkalla (Piira ihmetteli, että miten se on edes pystynyt sm:issä hyppäämään). Ensimmäistä kertaa Toivo myös näytti kivuliaalta kun sitä hoidettiin :((

Kotihoito-ohjeeksi Piira määräsi nivelvalmisteen syöttämistä ja runsasta ravauttamista. Nyt olenkin käynyt Toivon kanssa juoksemassa suurinpiirtein joka toinen päivä puolesta tunnista tuntiin kerrallaan.  Muutaman kerran olen uskaltautunut myös pyörälenkille :) Yhdelle ihan lyhyelle pyörälenkille otin Viljonkin mukaan, mutta siitä ei oikein tullut mitään :( Viljo paineistuu jonkin verran siitä, kun joudun tappelemaan Toivon kanssa sopivasta vauhdista. Lisäksi Viljon ja Toivon askelpituus ja vauhti on niin erilainen, että siinä vaiheessa kun Toivo vasta kunnolla alkaa ravata on Viljon jo pakko mennä kiitolaukkaa.

Viime viikonloppuna käväisin Toivon kanssa agilityn piirinmestiksissä (tosin osallistuimme ainoastaan joukkuekisaan) ja eilen agilitytreeneissä. Selkeästi näkee, että nyt Toivo alkaa olla kunnossa sillä se kulkee tällä hetkellä TODELLA lujaa :) Musta tuntuu, että se ei ole koskaan aikaisemmin mennyt näin lujaa kuin nyt :)) Huonompi puoli onkin sitten se, että vauhdin myötä myös virheet näyttävät lisääntyvän ja koiran hanskassa pitäminen vaikeutuu.. Eilisissäkin reeneissä hinkkasi, hinkkasin ja hinkkasin yhtä kohtaa, eikä mitään vaikutusta. Sen jälkeen kun Toivo tiesi mihin rata jatkuu se reagoi ohjaukseen vain osittain enkä saanut sitä sen jälkeen enää kunnolla kääntymään :( Se vaan meni mihin lystää tein mä sitten mitä tahansa. Ei ole todellakaan helppoa tämä agility!!!