Perjantai-ilta ja pelastuskoiratreenit.
Viljo oli mukana makkaraa syömässä, ja se ei kyllä suju vieläkään kovin hyvin :( Viljo ei valitettavasti ole kovin urhea, vaan uudet tilanteet ja vieraat ihmiset jännittävät sitä aikalailla. Nyt kun oli vielä pimeää, niin metsässä oli Viljon mielestä vielä tavallistakin pelottavampaa :(( Syvä huokaus. Olen vähän epävarma miten ton pennun kanssa pitäis edetä. Mua epäilyttää jo nyt suuresti voiko noin epävarmasta pennusta koskaan edes tulla pelastuskoiraa? Sinänsä olen kyllä tosi pettynyt, jos se ei tähän hommaan sovellu. Tämä on kuitenkin se juttu mikä mua itseäni motivoi kaikista eniten.
Täytyy nyt pohdiskella mitä ton naperon kanssa jatkossa tekee ja minkälaisia harjoituksia sille kannattaisi ottaa. Vielä en missään nimessä aio luovuttaa, mutta realistinen täytyy tietysti olla. Kyllähän vähän heikompaa koiraa saa vietyä eteenpäin, mutta eriasia sitten on tuleeko siitä koskaan hyvää ja luotettavaa. Hyvän etsintäkoiran pitäisi kuitenkin mun mielestä olla suht vahvaluonteinen, reipas, avoin ja sisukas. Sellainen koira kestää paremmin vastoinkäymisiä ja etsinnöissähän voi kuitenkin sattua ihan mitä tahansa. Epävarmemman koiran ura voi loppua kerrasta, jos jokin ikävempi tilanne tulee vastaan tai todennäköisesti sitä joutuu ainakin sen jälkeen korjailemaan pitkään :(
No, eipä auta muu kuin katsella mitä tosta Viljamista kehittyy. Voihan hyvin olla, että se vielä tosta reipastuu ja siitä kehittyy mitä mainioin pelastuskoira :) Mietiskelin jo, että mitä jos ottaisin Sirun mukaan seuraaviin reeneihin näyttämään sille esimerkkiä? Siruhan on tosi ahne ja jos vain on ruokaa tiedossa käyttäytyy nykyään maalimiehen luona kuin pikku possu :) Hyvää esimerkkiä siis pennulle ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti