torstai 24. joulukuuta 2015

Vaikkei täksi jouluksi lunta saatukaan on aattopäivä ollut kaunis ja aurinkoinen. Pitkän metsälenkin jälkeen on mukava rauhoittua joulunviettoon. Toivotamme kaikille rakkaille ystäville, tutuille ja muillekin blogin lukijoille ihanaa ja rauhallista joulua! <3

Toivo vahtii lahjavuorta.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Time flies

Vielä muutama päivä ja sitten nämä tyypit ovat valloittaneet maailmaa jo kokonaisen vuoden. Sydän pakahtuu edelleen onnesta ja ilosta kun näitä kuvia katselee <3

Rin ottaa rennosti

Maailman söpöin Eicca.

Rin mietteliäänä

Iisa ja Penni siivoavat

Matti relaa

Kaunis Penni 
Voitto

JJ:tä rakastetaan <3

Sisarusten lähdettyä peräkammarinpoika Voitto jatkoi kasvuaan äidin helmoissa :P

Pienenä ei vielä jaksa koko matkaa omin jaloin :D 

Uutta korvatyyliä kokeilemassa

Ipa aka Matti kävi myös vieraanamme ennen muuttoa omaan kotiin.
Matti on komea poika

Lenkillä

perjantai 18. joulukuuta 2015

Aamulenkillä nähtiin sammakko. Lisäks mun pihassa joku onneton kesäkukka aloittelee kukintaansa. Siis joulukuussa :-O Tuleekohan talvi ollenkaan?


Sarin kanssa käytiin aamulla tempaisemassa tehokkaat tokoilut. Metku ja Lee keskittyivät zetaan, ohjattuun ja ruutuun. Lisäksi tein pikku pätkät seuraamista häirittynä.

Zeta oli molemmilla aika ok. Palkkasin asentoja ja vahvistin seuraamista. Lisäksi hämykäskyjä, nopeuden muutoksia ja asentoja normaalista poikkeaviin kohtiin. Hyvin olivat tytöt kuulolla.

Ohjattu nouto tuntuu olevan arpaonnesta riippuen joko loistava tai sitten surkea! Vasen puoli on molemmilla hyvä ja varma, mutta oikeaa puolta en saa varmaan ikinä toimimaan :-/ Kumpikaan ei tee kunnon kaarta oikealle lähetettäessä vaan sinkoaa helposti keski kapulalle. Näin tänäänkin. Mitähän hittoa tähänkin keksisi? Ideat alkavat olla lopussa.

Ohjatun noudon jälkeen testasin ruutua hieman samalla asetelmalla mitä Messarin karsinnassa nähtiin. Lee löysi suorilta ruutuun, mutta Metku meni yllättäen halpaan ja ajautui ensin ohjatun merkille ja tämän jälkeen vielä oikeanpuoleiselle kapulalle. Muutamalla lisäkäskyllä kuitenkin ruutuun. Uusinnalla homma olikin sitten pala kakkua.

Loppuksi vielä seuraamista häiriköitynä. Olin suunnitellut tekeväni ainoastaan tyttöjen kanssa, mutta kun vauhtiin päästiin innostuin kokeilemaan Voitollakin. Pieni Voitto raukka, joka ei ole tehnyt edes normiseuruuta liikkurin käskyttämänä kuin ehkä pari kertaa :P Ajattelin että se olisi voinut olla ihmeissään moisesta harjoituksesta, mutta mitä vielä! Sehän oli loistava!! Yhden ainoan kerran Sari sai sen keskittymisen herpaantumaan. Sen jälkeen se ei reagoinut häiriöihin enää mitenkään. Seurasi vain iloisesti ja keskittyneesti ja Sari sentään pisti parastaan ja teki varsin vaikeitakin häiriöitä!! Tuli taas sellainen fiilis, että hulluhan minä olen jos tämän koiran pois myyn.

Musta salama Casskin on viime aikoina tehnyt paluun tokon pariin. Olen työstänyt sille kotona jotain juttuja ja se näyttää oikeasti varsin kivalta! Siinä on paljon makeita piirteitä mistä pidän. Vaikka Cass on todella vilkas, niin se on myös aivan käsittämättömän cool. Sille on helppo opettaa tiettyjä juttuja ja luulen että ne on myös helppo ylläpitää koska se on niin tasainen. Lisäksi Cass tykkää laittaa kroppansa peliin joten sille ei sen kummemmin tarvitse työstää nopeutta tai vaikkapa stoppeja. Se vaan heittäytyy maahan tai singahtaa matkaan :)

- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 15. joulukuuta 2015

Kisakentät mielessä

Pitkästä aikaa tekisi mieli kisakentille. Selailin jopa jo kisakalenteria ja pohdin kehtaisinko ilmottaa Metkun maaliskuun alussa Tampereella pidettävään karsintaan. Uudet liikkeet ovat kyllä edelleen vaiheessa ja vanhoja vauhtiliikkeitäkään ei olla päästy hetkeen harjoittelemaan, mutta jos nyt asettaisi selkeän tavoitteen niin ehkä paketin saisi rutistettua kasaan?

Eilen treenailtiin Sarin ja Aulin kanssa Mouhijärvellä. Tai no, mä treenailin lähinnä vain omia koiriani ja yhdessä tehtiin ainoastaan paikkikset :D Metku testasi ekaa kertaa uutta paikallaoloa ja ehkä sekin hiukan treeniä vaatii.. Istuminen hyvin, mutta sitten kun yritin käskyttää maahan näytti Metku lähinnä pöyristyneeltä. Ehkä viidennellä käskyllä alas ja silloinkin ilme oli hyvin epäuskoinen: "Mitä sä akka oikein hourit" :P

Voittokin voisi olla liikkeiden puolesta hyvin pian kisavalmis! Sillä on paljon hyviä palasia jotka pitäisi vaan yhdistää ja lisäksi tietysti tehdä hieman palkatonta ja kisamaista treeniä alle. Varvas on rajoittanut treenaamista viime aikoina varsin tehokkaasti ja ollaan tehty vain rauhallisia juttuja, mutta toisaalta eipä siellä alokasluokassa kovin montaa vauhtiliikkettä olekaan.. Täysin varpaan ehdoilla kuitenkin nyt mennään ja kaiken muun aika on sitten myöhemmin.

Leen voisi ilmoittaa voittajaan varmaan vaikka heti, mutta sen kanssa kutkuttaisi tällä hetkellä enemmän agility. Tajusin nimittäin juuri, ettei liitokentät kovinkaan kaukana häämötä :) Hyppäriä varten ei tarvittaisi enää kuin hieman lisävahvistusta renkaalle ja sitten ne kepit. 2x2:set odottelevat varastossa ja jahka vain tulisi lunta ja piha siihen kuntoon että voisin niitä kotona treenata, niin sittenhän (jos Susan Garrettiin on luottaminen) se on 12 päivää ja pujottelu on kunnossa! :P


- Posted using BlogPress from my iPhone

lauantai 12. joulukuuta 2015

Kuulumisia saikulta

Kaksi ja puoli viikkoa on kärvistelty Voiton varpaan kanssa ja ainakin saman verran on vielä edessä. Hankala sanoa onko varvas lähtenyt luutumaan vai ei. Turvotus ei ole ainakaan laskenut. Ihan yhtä isossa ja paksussa kunnossa on :-/ Varvas ei tunnu edelleenkään Voittoa vaivaavan ja samasta kertoi myös tämän viikon osteopaattikäynti. Jotain ihan pienenpientä fiksattavaa löytyi muutamasta kohdasta, mutta käytännössä katsoen mitään muutoksia ei ole murtuma Voiton kroppaan aiheuttanut. Hienoa! Ehkä Voitto on perinyt emänsä kumisen, jumiutumattoman vartalon.

Metku hoidettiin myös ja se oli odotetusti huonossa kunnossa. Jumia siellä ja jumia täällä. Kurja juttu :(

Treenien suhteen kulunut viikko on ollut täysin kuollutta. Ja niin on kyllä ollut kaikki muukin aktiviteetti. Ollaan käytännössä katsoen vain nukuttu ja minä olen välillä käynyt töissä. Pitäisi saada lunta, valoa ja pakkasta. Ennen sitä en taida henkiin herätä.

Tänään raahauduin Sarin seuraksi ProCanikselle. Treenasin lähinnä vain Leen kanssa. Kiertoa, tyhjään lähetystä ja pikkaisen jotain rauhallisempaakin. Jos vain jaksaisi, niin pitäisi kyllä suunnitella mitä treenaa ja edes hiukan yrittää kehittyä. Ei taida nimittäin edes vauhti korjata kaikkia virheitä.. Lee menee miljoonaa, mutta ei todellakaan viivasuoraan! Sekä kierrossa että eteenmenossa on nähtävissä kunnon kaarratusta. Kukahan nekin fiksais kuntoon? :P

- Posted using BlogPress from my iPhone


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Lahjaton ohjaaja ja koira joka ei osaa?

En edelleenkään tajua. Miten ihmeessä yhtälö: huono ohjaaja + koira joka ei oikeasti osaa agilityä voi toimia? Sen pitäisi oikeasti olla = kehnoa menoa. Mutta ei. Jostain kumman syystä me vaan mennä porskutetaan ja jopa varsin hyvin.

Tänään treenien teemana oli päällejuoksu. Kokeilin ohjausta heti rohkeasti radan yhteydessä ja eihän Lee sitä tietenkään tajunnut :D Se ajautui hypyn ohi kohti edessä häämöttävää putkea. Siispä pari toistoa yksittäisesteenä + palkka. Tämän jälkeen ohjaus toimi joka kerta :-O Itse olin kyllä sitä mieltä että Lee vain oppi radan ja tiesi minne mennä.. Oma ohjaukseni tuntui taas niin kehnolta etten tajua miten Lee edes kykeni ymmärtämään mihin halusin sen menevän.. Tosin kyseinen ohjaus toimi parissa muussakin kohdassa mihin sitä kokeilin, joten ehkä meillä kuitenkin joku mystinen yhteys on? Muutenkin meni taas aivan käsittämättömän hyvin!! Lee vain kiitää, kääntyy ja kulkee sinne minne pitääkin. Pessimisti sisälläni näkee kuitenkin jo viitteitä siitä ettei tämä mieletön flow tule kestämään loputtomiin ;o) Lee on treeni treeniltä alkanut nostamaan vauhtia, irtoamaan enemmän ja tullut kiihkeämmäksi sekä estehakuisemmaksi. Väistämättä siitäkin tulee samanlainen hallitsematon raketti kun mun muistakin liitokoirista :P

- Posted using BlogPress from my iPhone


tiistai 1. joulukuuta 2015

Voitto

Kirjoitetaan jokunen sananen Voitosta. Se voisi ehkä olla jossain vaiheessa myynnissä jos oikea koti ja sille oikea ihminen tulee vastaan.

Voitto on huipputyyppi. Se on tasapainoinen, hyvä hermoinen ja avoin. Sillä ei tunnu olevan huonoja päiviä ja se on aina iloinen. Perusluonteeltaan Voitto on rauhallinen ja järkevä. Sitä ei ole juurikaan sosiaalistettu ja kaupungissakin se on tainnut käydä elämänsä aikana tasan kerran :P Siltikään se ei ole ihmetellyt koskaan oikeastaan yhtään mitään. Se on mennyt aina reippaasti uusiin paikkoihin ja tutustunut uusiin asioihin.

Harrastuskaverina Voitto on innokas ja nopea. Se on yritteliäs ja sillä on hyvä koulutettavuus. Voitto kestää hyvin huomauttamista, mutta kilttinä ja nöyränä koirana se ei mielestäni olisi parhaimmillaan kovin epäreilulla tai karskeja otteita käyttävällä ohjaajalla. Voitto haluaa tehdä oikein ja sille on tärkeää että ohjaaja on siihen tyytyväinen. Voiton kanssa ei tarvitse vääntää, vaan se tekee kyllä parhaansa kunhan vain ymmärtää mitä siltä halutaan. Voitto on ollut pienestä asti erittäin keskittymiskykyinen ja hyvin työstettävissä oleva. Se ei tunnu olevan myöskään mitenkään erityisen häiriöherkkä. Tokoon olen tehnyt sille hyvät pohjat. Lisäksi olemme hieman aloitelleet agilityä. Jälkeä on Voitto on tehnyt ihan pikku pentuna.

Voitto on syttynyt lampaille ja lisäksi se paimentaa myös ankkoja. Paimenkoirana Voitto tuntuu hyvin luontaiselta. Sillä on loistava eläinfiilis ja hienot flänkit. Lisäksi se tyylikäs ja tarvittaessa erittäin nopea. Voitto ei arastele eläimiä ja menee hyvin ahtaisiinkin paikkoihin. Sen kanssa on jo pitkään pystynyt tekemään ihan oikeitakin töitä ja se on ollut mukanani niin siirroissa kuin auttamassa lampaiden ja ankkojen ruokinnassa ja kuivituksessakin.

Voitto on pieni ja kevyt uros. Se on n. 50cm korkea ja painaa tällä hetkellä 13kg. Sillä emänsä tapaan lihaksikas atleettivartalo ja se hallitsee kroppansa hyvin. Turkki on lyhyt, mutta erittäin paksu ja tuuhea.

Tällä hetkellä pientä epätietoisuutta tuo Voiton varpaassa oleva murtuma. Ennusteen pitäisi olla hyvä, mutta katsotaan nyt rauhassa kuinka paraneminen etenee. Luustokuvat olisi tarkoitus ottaa vuodenvaihteen jälkeen ja samalla tsekattaan uudestaan myös varvas.


- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Kesä tule takaisin

Kaunis Penni

Sinisilmät sisko ja sen veli (ja mutsi kikkailee taustalla) <3

Näpsä

Lambit

Lutukka

Tässä taitavat söpöstellä Liisa ja JTähti

"Pois alta!! Lambeja tulloo!"


"Hmpf. Voisitko millään poistua? On pienten kanasten nukkumaanmenoaika."

Aitatalkoot ottavat koville :)

Voitto kesän vehreydessä.

Lee ja Cass lammaslaitumella

Viljo sukeltaa :D

Sir Puikula

Itämainen kissa nauttii kesästä.

"Ei sit mitään ruokaa meille vai?"

kanaset


lauantai 28. marraskuuta 2015

Marraskuun vikoja viedään

Masentava keli. Saisi tulla jo kunnon talvi. Lunta, pakkasta ja valoisuutta tähän pimeyteen ja ankeuteen. Tuntuu että päivää ei olekaan. Pelkkä siirtyminen yöstä toiseen.

Cassin hymy ei vielä eilen harventunutkaan. Hampaanpoisto aikeissa lääkäriin mentiin, mutta hampaat suussa sieltä kuitenkin kotiuduttiin. Ell oli sitä mieltä ettei hampaita kannata poistaa ja itse olin asiasta niin ihmeissäni, etten edes osannut vaatia hampaita poistettavaksi. No, teemme uuden yrityksen lähiaikoina :)

Koirien sairastaessa itselläni olisi tietysti hirmuinen treeni-into. Ihan täysin levossa ei onneksi yhdenkään koiran tarvitse olla, joten kotona pystyy puuhastelemaan kaikenlaista pientä. Seuraamista, jääviä, kaukoja ja tunnaria. Ainakin näitä liikkeitä ja niiden osasia olisi tarkoitus hioa tulevien viikkojen aikana. Kännykässä olisi muutama lyhyt treenipätkäkin. Katsotaan saisinko ladattua ne jossain vaiheessa YouTubeen.


- Posted using BlogPress from my iPhone

torstai 26. marraskuuta 2015

Sairastuvalta päivää

Meneekö huonosti vai hyvin huonosti jos omistaa viisi koiraa ja niistä on tällä hetkellä saikulla neljä?

Aloitetaan Voitosta. Huomasin muutama päivä sitten että yksi Voiton etujalan varpaista on iso, turvonnut ja aristi kun sitä väänteli. Tunnusteltaessa tunsin varpaan sivussa myös pienen kovan patin ja ajattelinkin että varpaan sisällä on varmasti jokin vierasesine, kivensiru tms. Ontunut Voitto ei ole. Eläinlääkärissä varvas kuvattiin ja murtumahan sieltä paljastui :( Nyt syödään kipulääkettä, lepäillään ja varvas olisi tarkoitus kuvata uudestaan 6-8 viikon kuluttua. Toivottavasti paranee ja luutuu hyvin. Ennuste ainakin on tällä hetkellä hyvä. Katsotaan kuinka käy.

Metku ja Toivo ontuvat. Vanhat vammat kiukuttelevat ja Toivolla todennäköisesti nivelrikkokin. Kipulääkettä ja lepoa niillekin.

Cass puolestaan menee tänään hampaanpoistoon. Se on jossain vaiheessa katkaissut kaksi yläetuhammastaan ja nyt käydään nappaamassa ne pois. Saikkua siis sillekin, mutta ei onneksi kovin pitkää.

Lee sentään on terve kuin pukki :) Olen käynyt sen kanssa pari kertaa liitelemässä Voiton agilitykurssilla ja se on ehkä maailman täydellisin liitokoira <3 Niin kevyt ja helppo viedä. Lukee loistavasti rataa, tulee kaikkiin ohjauksiin, kääntyy ihan miten tahansa, kulkee miljoonaa, eikä edes tiputtele rimoja. Olen ollut ihan "WHAAT!! Tälläistäkö tämä agility oikeasti on?" Olen pitänyt itseäni aina huonona ja surkeana ohjaajana, mutta ehkä minulle on vuosien saatossa osunut myös melko haastavia agilitykoiria? Toivon, Sirun ja Viljon kanssa rataa tehtiin lähinnä verenmaku suussa. Hirmuista tappelua, vääntöä, sekoilua ja juuri kun ajatteli että JES nyt se elukka vihdoinkin kääntyy, niin samantienhän se lipui kaukaisuuteen väärälle esteelle..


- Posted using BlogPress from my iPhone

maanantai 2. marraskuuta 2015

Syksyn kuulumisia

Täällä sitä ollaan edelleen. Edellisestä päivityksestä on kulunut jälleen luvattoman pitkä aika ja tuskin tahti tulee tästä paranemaan..

Tänä syksynä on pystytetty yllätys, yllätys jälleen lammasaitaa :P Lampaita jää kotiin kuusi kappaletta ja niille on pitänyt askarrella asianmukaiset tilat. Sain naapurilta käyttööni palasen taloni takana olevaa metsää ja sinne pystytettiin talvitarha. Syksy on ollut niin lämmin ja aurinkoinen, että lampaista suurin osa on vielä laitumella. Pikkuhiljaa alkavat kuitenkin siirtyä sisälle ja muutaman epäonnisen kaverin on tarkoitus päätyä lautaselle.

Koirien kanssa on tullut paimenneltua ja pikkaisen myös tokoiltua. Metkulle olen yrittänyt vääntää kuntoon uusia tokoliikkeitä, mutta aika kaukana on vielä suoritusvarmuus..

Lee on etupäässä paimentanut ja se menee kyllä varsin kivasti :) Loppusyksy on hinkattu etupäässä vain ajoa ja lisäksi olen yrittänyt saada omaa käskytystäni kohdalleen. Ei ole kovinkaan helppoa kun koira on niin nopea, sähäkkä ja siirtyy salamana paikasta toiseen..

Cass kehittyi myös kivasti kesän ja syksyn aikana ja kävinkin suorittamassa sen ja Leen kanssa Halikossa spky:n perusradan :) Tällä hetkellä sillä on valitettavasti taas joku ihme juttu meneillään ja tuntuu ettei löydetä ollenkaan yhteistä säveltä. Ärsyttävää ja turhauttavaa :(

Toivon asiat eivät valitettavasti ole hyvin. Mieleltään se on yhä nuori, mutta kroppa alkaa tulemaan tiensä päähän. Toivo on alkanut ontumaan ja muuttunut muutenkin sellaiseksi hauraammaksi. Kipulääkkettä on mennyt ja pahoin pelkään että sen kanssa pitää kohta tehdä se viimeinen päätös :(

Voitto on kasvanut, mutta ei se kyllä mitenkään miehistynyt ole.. Se on sellainen pikku poika :) Aloitimme alkusyksystä agilitykurssin ja lisäksi ollaan tietysti aina välillä käyty katsomassa lampaita ja tokoiltu. Voitto on järkimies ja tuntuu oppivan kaiken nopeasti! Kirjoittelen siitä jossain vaiheessa lisää ja laittelen kuvia ja videoita. Tarkoitus on kuitenkin edelleen etsiä sille uusi koti missä se pääsee paremmin loistamaan. Tokossa sen kanssa pystyisi varmasti harrastamaan ja kilpailemaan ihan millä tasolla tahansa. Agilitystä ja paimennuksesta omat tietoni ja taitoni ovat sen verran vähäisemmät, että niihin soveltuvuutta en pysty yhtä hyvin arvioimaan. Lahjakkaalta ja yhteistyöhaluiselta Voitto ainakin vaikuttaa :)

- Posted using BlogPress from my iPhone

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Plääh

Ei oikeastaan yhtään mitään päivitettävää.

Kuluvan kesän paimentelut eivät ole sujuneet ollenkaan suunnitelmien mukaan. Tavoitteena oli paimentaa ja paljon, mutta olosuhteiden pakosta en ole päässyt käymään lampailla kuin jokusen hassun kerran. Päädyimme pienen paimennusporukkamme kanssa vaihtamaan peltoa ja hankkimaan omat eläimet ja sen projektin kimpussa on hurahtanut yllättävän paljon aikaa. Nyt ollaan onneksi jo aivan loppusuoralla ja jahka pelto saadaan niitettyä ja heinät paalattua niin lampaat voivat tulla. Ehkä jo huomenna tai ylihuomenna :)

Onneksi olen sentään päässyt vierailemaan muutamalla pienellä tilalla koirieni kanssa ja välillä auttamaan ihan käytännön töissäkin :) Maanantaina kävin Cassin kanssa Vammalassa auttamassa Outia neljän erittäin liukkaasti liikkuvan pässinuorukaisen kanssa. Pojat eivät todellakaan halunneet eivätkä myöskään uskaltaneet poistua loppuunkalutusta metsätarhastaan! Outi oli niitä jo aiemmin yrittänyt omalla koirallaan siirtää, mutta pojat sinkoilivat joka suuntaan kuin pingispallot ja homma oli täysin mahdoton yhdelle koiralla. Kahden koiran ja useamman ihmisen voiminkaan pässien siirto ei ollut mikään ihan helppo juttu!! Pojat menivät lujaaaaaa, väistivät ihmistä, väistivät koiraa ja sinkoilivat erisuuntiin. Pikkuhiljaa ja yhteistyötä tehden koirat kuitenkin saivat painettua pässit tarhasta ulos ja sen jälkeen matka uudelle laitumelle sujui vikkelästi. Outikin taisi tehdä samalla uuden maailmanennätyksen takaperin juoksussa ;o)

Vaikka lammastunteja on koirille kertynyt tänä kesänä säälittävän vähän, niin kehitystä on silti tapahtunut! Koirista varsinkin Cass tuntuu menneen aivan huimasti eteenpäin ja se alkaakin olla varsin makea ja tehokas peli <3 Itsellänikin alkaa olla monen asian suhteen selvä mielikuva miltä homman pitäisi näyttää ja myös miten siihen hyvään lopputulokseen päästään. Kiitos hurjan hyvien koulutusten ja kouluttajien joiden opeista olemme tänä kesänä saaneet nauttia!!

Jos paimennusta on tullut tehtyä vähän, niin kaikkea muuta sitten vieläkin vähemmän.. Itseäni jo pitkään vaivannut motivaation puute ei ole vieläkään osoittanut parantumisen merkkejä, eikä treenaaminen kiinnosta yhtään. En jaksaisi millään opettaa yhtään uutta tokoliikettä ja olenkin miettinyt olisiko tässä hyvä hetki lopettaa koko tokoilu? Pk-lajien suhteen tilanne ei ole yhtään parempi. Voitto on päättänyt jäädä kääpiöksi, enkä saa itseäni motivoitua tekemään yhtään mitään kun en usko siitä potentiaalista pk-koiraa itselleni kasvavan. Pitäisi varmaan laittaa se myyntiin, kun nyt se lojuu täällä vaan tyhjänpanttina. Siitä tulisi takuulla oiva peli jollekin tavoitteelliselle agility- tai tokoharrastajalle.




- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Video

Julkaistaanpa pitkästä aikaa yksi Voitto video. Ei ole kyllä mikään kovin häävi.. Lähinnä jotain epämääräistä puuhastelua. Olen treenannut viime aikoina niin vähän ja tuntuu ettei Voittokaan muista enää yhtikäs mitään..

Voi motivaatio missä piileskelet? Jos joku on treeniseuraa vailla, niin viestiä vaan tännepäin!! Ei tästä mun touhusta tule muuten yhtikäs mitään. Alan olla aivan liian laiska.. :(


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kesän alkua

Harrastusten parissa hiljaiseloa. Kotipihassa sen sijaan on tullut puuhasteltua ahkerasti! Uusia kukkapenkkejä on ilmestynyt useampikin ja lisäksi on istutettu, kitketty ja muokattu pihaa uuteen uskoon. Omenapuut ja kesäkukat aloittelevat kukintaansa ja pihassa alkaakin olla vehreää ja kaunista.


Päärynäpuu on tehnyt ensimmäiset kukkansa :) Toivottavasti syksyllä saadaan satoakin!



Suurin uusista kukkapenkeistä. Äiti tekee omassa puutarhassaan jälleen jotain pihauudistusta ja kasvit on tuotu sieltä. Ei hajuakaan mitä rehuja ovat :P



Kasvihuoneessa kasvuaan aloittelevat mm. tomaatit, kurkut, paprikat ja salaatit. Nam.



Uusi mansikkamaa. Vanha oli päässyt hieman levittäytymään ja peitti lähestulkoon koko kasvimaan.. Uudistus tulikin tarpeeseen :P



Kasvimaa. Vielä ei hääviltä näytä, mutta syksyn tullen toivottavasti satoa tuottavat ainakin peruna, porkkana, retiisi, herne, pavut, punajuuri, lanttu, maissi, purjo, kukkakaali, parsakaali ja ruusukaali.



Kanalan uusia asukkaita <3 Nämä siivekkäät eivät ole ainoastaan kesävieraita, vaan he ovat tulleet jäädäkseen. Leppoisia kavereita! Huomattavasti sopuisampia kuin aikaisempien vuosien kesäkanat.



Munatuotantokin on käynnistynyt mukavasti :)



Ankat nauttivat kesästä :)

Laitetaan loppuun vielä jokunen koirakuuluminen. Lähinnä hiljaiseloa on tosiaan tullut vietettyä, mutta ollaan me sentään jossain käyty ja jotain touhuttu :)



Jämin leirillä saatiin viimein otettua jo pitkään suunnitteilla ollut sukupolvikuva. Kuvassa poseeraavat Toivo, Rimma, Puuma ja Isla. Neljä sukupolvea huippukoiria <3



Paimennuskautta on aloiteltu ja ahkerasti eri koulutuksissa käyty neuvoja ja oppeja hakemassa. Jättimäinen työ on edessä, mutta ehkä me pikkuhiljaa kehitytään :)

Leen pentuprojekti on saatu päätökseen ja viimeinenkin pentu on muuttanut uuteen kotiin. Matka on ollut täynnä uskomattomia käännöksiä, välillä on tuntunut tosi raskaalta ja olen ajatellut ettei ikinä enää! Viimeiselle pennulle kodin löytäminen tuntui aivan uskomattoman haastavalta ja jossain matkan varrella ehdin itsekin tehdä päätöksen että myyn Voiton pois ja tarjoan kodin tälle epäonniselle pennulle. Näin ei kuitenkaan lopulta käynyt, mutta ehdin työstää mielessäni Voiton lähdön ja saattaa olla että laitan sen jokatapauksessa myyntiin jossain vaiheessa. Mutta katsotaan nyt. Aika näyttää.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Pikapäivitys

Vieläkö jaksais yrittää päivittää? Väsynyt, väsynyt, väsynyt. Siinä tiivistetysti tämän hetkinen olotila.

Metkun tulokset (tai pikemminkin tuloksettomuus) eivät riittäneet tuomaan meille osallistumisoikeutta toko sm:iin. Sinänsä aivan sama, sillä en ole pahemmin treenannutkaan (eikä enää kiinnosta sitäkään vähää). Eikä Metkun kunnostakaan tiedä. Ei sen kanssa edes voi niin paljon treenata kuin tarve oikeasti vaatisi.

Tokokoulutuksessa olen sen kanssa kertaalleen käynyt. Tunnaria kokeiltiin lelulla hetsaamalla ja keskeyttämällä/huomauttamalla jos hätiköi. Hyvä harjoitus, muttei sujunut meiltä kovin kaksisesti.. Kotona olen kokeillut samaa pariinkin otteeseen ja aika samanlaisella lopputuloksella. Metku ei vaan petraa eikä välitä.

Leen pitäisi kisata sm:issä, mutta toivon kovasti että se aloittaisi juoksun eikä meidän tarvitsisi mennä.. Lupaavalta ainakin nyt näyttää, sillä Metku aloitti omansa eilen ja Lee yleensä seuraa viikon sisällä :D En ole siis juurikaan treenannut Leenkään kanssa.. Seuraamisen yhteydessä tehdyt häiriötreenit ovat sekoittaneet sitä, eikä se näytä tekevän enää ollenkaan esim. liikkeestä maahanmenoa. Paikallamakuuta ei ole treenattu myöskään käytännössä ollenkaan ja kehätreeneihin ei huvita mennä.

Paimennus sentään on kivaa!! Next Step-ryhmän kautta löytyi lähistöltä treeniseuraakin ja nyt onkin ollut mukava harjoitella! :) Olen ehtinyt käydä tänä keväänä jo kahdella paimennuskurssilla ja yksissä kisoissa. Haastavaa on edelleen, mutta tosi hyviä vinkkejä ollaan saatu ja jahka saan omat muuvini kohdalleen niin uskon kehitystä tapahtuvan!!

Kisakausi korkattiin viime lauantaina 1-luokan kisoilla Mahnalassa. Lee oli turboahdettu ja vauhtia oli ehkä miljoona.. Itse menin liikaa mukaan sen draiviin, enkä saanut tilannetta kunnolla missään vaiheessa haltuun. Lee puski liian lujaa ja työnsi peruskuljetuksessa lampaita ohitseni. Ei mennyt maahan ja kaikki muukin tapahtui aivan liian nopeasti. Itse sekoilin ja lähdin ajamaan tolpankierron jälkeen kohti häkkiä ym. mukavaa.. Pisteitä haalittiin kuitenkin yllättävän paljon. Peräti 87!! Sillä irtosi ykköspalkinto ja myös ensimmäinen sija!

Mitä vielä? Leen poikien pallit seilailevat edelleen. Jos eivät kohta aloilleen asetu, niin tuskin enää laskeutuvatkaan. Taitavat jäädä pallipuoliksi suurin osa :( Ipakaan ei ole vielä löytänyt omaa kotia. Asia rassaa itseäni koko ajan enemmän. Päätä särkee jatkuvasti ja eilen oli niin paha olla että melkein oksensin. Välillä kaduttaa koko pentuprojektiin suostuminen. Kivoja pentuja ja ihania omistajia, mutta myös niin paljon pieleen menneitä asioita. Tässä vaiheessa kaiken pitäisi olla kivaa ja ihanaa ja mahdollisten murheiden vielä vuosien päässä!




- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Aamun maastoilut

Sarin kanssa aamutuimaan Karkun suunnalla jäljestelemässä ja esineruutuilemassa.

Sari tallasi Voitolle pari lyhyttä jäljenpätkää (ehkä 50m?). Matkan varrelle muutama hassu nami ja jäljen loppuun namipurkki. Vanhentuivat sen verran mitä Sarin koirille jälkiä tallatessa kului aikaa :)

Jäljellä numero yksi Voitto oli pihalla kuin lumiukko :P Ensimmäinen vieraan tekemä jälki, eikä namejakaan samaan malliin kuin aikaisemmin. Pentu parka ei meinannut millään tajuta mitä ollaan tekemässä ja seikkaili jäljen sivussa. Loppuunasti kuitenkin selvittiin.

Hetki mietiskelyä autossa ennen toista yritystä ja jäljelle numero kaksi ampaisikin aivan erilainen Voitto :) Nyt pennulle oli kristallinkirkasta mitä sen kuuluu tehdä ja matkaan lähdettiin melkoista kyytiä. Yksi pieni pyörähdys alussa ja sen jälkeen Voitti puksutti innolla ja varmasti eteenpäin. Nameja ei tainnut syödä yhtäkään ja sen verran vauhdilla meni, että ohitti loppupurkin.. Sari oli lopettanut jäljen keskelle metsää ja Voiton ohittaessa purkin vaistomaisesti pysähdyin ja päästin liinasta irti. Voittoa tämä ei haitannut, vaan ihan yksin hän jatkoi matkaa ja jäljesti tielle asti. Juoksenteli siellä aikansa ja tuli sitten lopulta kutsusta takaisin ja bongasi purkin. Luulen että Voiton jäljet vanhenevat hyvin pian ja niihin lisätään muutenkin haastetta :) Noin tuore jälki oli Voitolle ainakin pala kakkua ja se pääsi vain juoksemaan hajutunnelissa. Sillä on aivan loistava nenä ja se on luonnostaan niin motivoitunut sitä käyttämään, että veikkaan sen rakastavan haasteita :D

Esineitäkin harjoiteltiin. Sari kävi viemässä ruutuun yksitellen kaksi helpohkoa esinettä ja annoin Voiton nähdä esineiden viennit. Hienosti löytyivät molemmat :) Voitto etsii niin kauan kunnes se esineen löytää. Kertaakaan se ei ole vielä luovuttanut, eikä tullut ilman esinettä takaisin. Molempien esineiden löydyttyä se ja meidän kerätessä merkkejä pois se jatkoi innolla ruudussa juoksentelua ja uusien esineiden etsimistä.

Isot koirat saivat myös etsiä muutaman esineen ja lopuksi käytiin lyhyellä lenkillä. Keli ei todellakaan meitä näissä treeneissä suosinut.. Räntää, vettä ja aivan hiton kylmä! Onneksi koirat olivat päteviä :)




- Posted using BlogPress from my iPhone

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Sunnuntai

Sunnuntaina pakattiin viisi koiraa Riitan autoon ja huristeltiin päiväksi Paimioon. Ohjelmassa lammastelua ja tokoilua kolmen pennun sekä Leen, Cassin ja Tikan voimin :) Mukana menossa Leen lapsista Voitto, Ipa ja Rin.

Paimennuksella aloitettiin tai ainakin kovasti yritettiin :P Pässipojat eivät todellakaan olleet yhteistyöhaluisia!! Aluksi jumpittelivat, eivät halunneet ulos, jne. Ulkona porhalsivat hetkenpäästä aidoista ja koirista läpi ja vetivät pukkilaukkaa pitkin pihaa. Laitettiin ne sitten takaisin sisällä.. Tämän jälkeen kokeiltiin samaa kolmella todennäköisesti tyhjäksi jääneellä uuhella, mutta nämä tädit olivat puolestaan aivan liian liukkaita edes ajatella pikku pennuille.. Leen haettua kertaalleen tädit pitkin maita ja mantuja päätettiin siirtyä suosiolla sisälle.

Pässitkin olivat kuulemma olleet sisällä hyvin yhteistyöhaluisia. Pikkaisen jähmeitä, mutta liikkuneet kyllä koiran alta pois. Ajattelin että liikutan niitä vähän Cassilla ja jos ovat ok, niin kokeillaan sitten Leen pentusilla. Muutama kierros karsinaa ympäri meni hyvin ja ehdin jo ottaa Voitonkin matkaan mukaan. Sen jälkeen yhdellä pässillä meni kuppi totaalisesti nurin ja se latasi karsinan toisesta päästä täydellä vauhdilla Cassin kylkeen.. Cass teki pienen väistöliikkeen ja itse nappasin Voiton pikaisesti turvaan. Onneksi se ei jäänyt alle! Äkkiä pentu pois karsinasta ja Cass sai jatkaa hommia. Se likka taitaa olla melkoisen kova luu!! :-O Ei ollut millänsäkään tapahtuneesta. Täysin intensiivisesti ja rauhallisesti jatkoi pienen väistöliikkeen jälkeen työskentelyä. Liikutin pässejä vielä muutaman kierroksen ja kertaalleen ne juoksivat suurinpiirtein Cassin päältä kun se makasi littanana tuijottamassa niitä seinän vieressä. Tällöinkin se oli täysin cool. Ilmekään ei värähtänyt vaikka eläimet rullasivat lähestulkoon päältä. Taitaa olla isänsä tyttö! :) Tosi kurjaa tietysti että puskeminen pääsi tapahtumaan ja onneksi ei käynyt pahemmin!! Cass on kuitenkin vielä niin nuori ja hyvin kokematon. Mukavaa kuitenkin nähdä että Cass alkaa vihdoinkin lunastaa niitä odotuksia mitä siihen on asetettu ja osoittamaan niitä ominaisuuksia mitä sen ottaessani toivoinkin saavani :) Siitä tulee takuulla isona tyttönä sairaanmakee!!!

Koska pässit olivat kokonaan pois laskuista liikuteltiin pentusten kanssa pikkaisen uuhia sisällä. Ipa ja Rin taisivat tehdä kaksi kierrosta ja Voitolle riitti yksi. Alkuun kaikkia pikkaisen jänskätti ja ainakin Voitto nautti myös lampaanpapanoita. Alkujännityksen mentyä ohi Ipa kiinnostui kovasti lampaista ja väläytteli samanlaisia intensiivisiä elkeitä kuin äitinsäkin <3 Voitolla puolestaan meni homma hieman överiksi.. Hyviä pätkiä ja sitten pätkiä jolloin Voitto olisi mieluusti laittanut lampaisiin huomattavasti enemmän vauhtia. Rin ei tällä ensimmäisellä kerralla vielä syttynyt. Lisää aikaa ja käyntejä lampaita katsomassa, niin sitten varmasti :)

Paimentelujen jälkeen sitten tokoa ja teekupin ääressä rupattelua.

Olen kyllä edelleen aivan supertyytyväinen Leen lapsosiin! Tasapainoisia, avoimia, reippaita ja tosi keskittymiskykyisiä pentusia. Ipa ja Rin olivat molemmat niin hienoja koiranalkuja, että melkein pakahduin ylpeydestä!! Ja aivan hurjan taitavia ja osasivatkin jo vaikka mitä :)

Kiitos kaikille mukavasta päivästä!! Oli ihanaa nähdä <3




- Posted using BlogPress from my iPhone

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Ihanaa kun koulutus tuottaa tulosta!

Pääsiäistreenit Sarin kanssa ProCaniksella.

Metku:
• Luoksetuloja. Olen työstänyt törmäämistä luopumisen kautta ja ainakin tällä hetkellä näyttää lupaavalta!! Ensimmäistä kertaa ikinä Metku oikeasti miettii mitä se on tekemässä, eikä vaan singahda mistään välittämättä sivulle :)

• Seuraamista. Myös tämä näyttää ja tuntuu hyvältä! Sarikin kommentoi samaa :) Tässäkin olen käyttänyt luopumista ja viivettä ennen palkkaamista ja se on rauhoittanut Metkua mukavasti. Turhan tiivis on välillä, mutta sekin asia on jo työn alla ja korjaantumaan päin.

• Jääviä. Vahvistelin asentoja takaperin kävelystä. Hyvältä näyttivät nämäkin :)

Lee:
• Merkin kiertoa. Kävin ennen treenejä shoppailemassa XXL:ssä ja mukaan tarttui iso merkkikartio. Sitä piti tietysti testata. Leellä on taipumusta laajentaa kaarta kierroissa, joten kuulen että tätä joutuu hieman työstämään..

• Häiriöseuraamista. Keskiviikon treeneissä työstettiin ensimmäisen kerran tätä Riitan kanssa kontaktin tarjoamisen kautta. Nyt siis toinen kerta kyseistä treeniä ja kylläpäs olikin aivan huimasti parempi!!! Ensimmäisellä kerralla kun Sari hillui ja usutti merkille Lee käänsi korvat luimuun mutta piti paikkansa. Tämän jälkeen ei enää häiriintynyt mitenkään vaan tarjosi hyvää kontaktia ja seuruuta vaikka Sari parhaansa mukaan häiriköikin. Huippua!!!! :) Nyt kaivattaisiin kovasti kimppatreenejä, että saataisiin tehtyä samaa harjoitusta kun toiset koirat oikeasti singahtelevat niille ihanille merkeille, ruutuun ja kapuloille. Eli jos joku on treeniseuraa vailla, niin yhteyttä tännepäin!! :D

Voitto:
Voittokin oli ihan pro! Alkuun leikkimistä, noutoa, kiertoja ja putkeakin kokeiltiin. Noudot ovat menneet huimasti eteenpäin ja samaten kiertämään Voitto lähtee yhä vain kauempaa. Vauhtiakin on tullut hurjasti lisää. Putken läpi juokseminen oli Voitolle myös pala kakkua :)

Namijuttuina tehtiin seuraamista, tunnarikapulan piilotusta ja kaukoja. Oikein hienosti nämäkin. On se vaan pätevä poika :)


- Posted using BlogPress from my iPhone

torstai 2. huhtikuuta 2015

Kuulumisia

Josko jälleen kerran yrittäisi elvyttää blogia..

Mitäpä meille kuuluu?

Lee palautui huippunopeasti pentuprojektista :) Käytin sen maaliskuun puolivälissä osteopaatilla kun se liukasteli pentujen lähdön jälkeen lenkeillä ja ajattelin että se on muutenkin hyvä tsekata. Eipä sillä oikeastaan yhtään mitään ollut. Pienenpieni vinous lantiossa, jonka Mari sai suoristettua välittömästi. Liukastelutkin jäivät pois, kun syvät lihakset palautuivat synnytyksestä. Nyt Lee on jälleen täydessä iskussa oleva solakka vartaloinen silakka :)

Pennun myötä oma treenimotivaationi on jälleen kokenut huiman parannuksen. Etupäässä olen tietysti puuhastellut kaikkea pientä pennun kanssa, mutta myös tavoitteellisemmin lähtenyt työstämään muita koiriani.

Metku:
Kisoihin asti ei olla päästy, mutta kovasti elättelen toiveita että meidän viime vuoden sm finaalipaikka riittäisi takaamaan meille osallistumisoikeuden tämän vuoden sm:iin. Metku oli saikulla oikeastaan koko alkuvuoden ja oma fiilis sen takia pohjamudissa. Nyt näyttää onneksi jälleen valoisammalta :) Kovasti olen pohtinut jaksanko sen kanssa vielä yrittää ja mitkä edes ovat meidän realistiset tavoitteet. Kärkisijoista meidän on turha edes haaveilla, sillä en pysty treenaamaan sen kanssa riittävästi. Kompromisseja on pakko tehdä ja joitain liikkeiden osia en edes yritä parantaa. Tehdään kuitenkin se mikä voidaan ja katsotaan mihin se riittää :) Olen hieman muuttanut treenitapaa ja koittanut löytää enemmän rauhaa ja harmoniaa suoritukseen. Erityisesti tarkoituksena olisi saada kuntoon sivulletulot, seuraaminen ja tunnari. Ohjatun noudon kadonneet kaaret vaativat myös työstämistä.

Lee:
Leekin pääsee näillä näkymin osallistumaan toko sm:iin. Edustamme rally-tassuja ja luokkana meillä on edelleen avo. Liikkeet ovat hyvällä mallilla, mutta häiriötreenejä kovasti kaivattaisiin. Leellä on hillitön palo kaikkiin vauhtiliikkeisiin (merkki, ruutu, noudot) ja tylsissä liikkeissä sen keskittyminen saattaa herpaantua kun joku muu pääsee luukuttamaan.. En ole vielä löytänyt toimivaa korjauskeinoa tähän ongelmaan. Huomautus tai vaatiminen ei oikein toimi. Lee korjaa kyllä, mutta unohtaa palautteen ihan yhtä nopeasti.. Häiriön lisääminen saattaisi toimia, mutta en tiedä saanko tehtyä sitä riittävästi. Eilen kokeiltiin Riitan kanssa vahvistaa kontaktin tarjoamista ja ehkä tällä tapaa jatketaankin :)

Voitto:
Voitto on hauska :) Se on ehkä maailman iloisin ja hyväntuulisin koira. Sitä katsoessa tulee aina hyvälle tuulelle.

Voitto ei vielä varsinaisesti osaa mitään, mutta kaikkea pientä on kovasti harjoiteltu. Luopuminen, targetit, kiertäminen ja eri liikkeissä tarvittavat perustaidot ovat työnalla. Varsinaisista liikkeistä olen työstänyt eniten seuraamista, noutoa, kaukoja ja tunnaria.

Laitan tähän vielä muutaman lyhyen videopätkän Voiton treeneistä. Seuraamisen alkeita, noutoa ja tunnaria. Tunnarissa kysessä toinen treenikerta kasoilla (aiemmin tehty muutaman kerran oman piilotusta ulkona). Ensimmäinen treeni kasoilla meni niin hyvin että tässä toisessa ahnehdin kenties hieman liikaa :P





Cass:
Cass on etupäässä vain paimentanut. Innolla jo odottelen lampaiden saapumista laitumelle ja että päästään oikein kunnolla treenailemaan! Paimennusjuttujen lisäksi kotona on tehty pieniä tokojuttuja/temppuja. Agilityn aloittaminen kutkuttelisi edelleen myös :) Vaan mistä löytyisi siihen aikaa?

Toivo:
Toivo viettää aktiivisia eläkepäiviä tuijotellen itämaista kissaa 24/7 :P Tämän lisäksi tietysti lenkkeilee, touhuilee kaikessa mukana. Esineruutua on hiukan treenattu ja tokoa tietysti myös :)

- Posted using BlogPress from my iPhone

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Jälkeä, esineitä, LAMPAITA :)

Kulunut viikko on ollut maastopainotteinen. Olen ollut iltavuorossa ja jokaikinen aamu käynyt tallomassa lähimetsään Voitolle pikku jäljen ja lisäksi treenaillut kaikkien koirien kanssa esineitä.

Voitto on metsähommissa aivan pro!! Sillä on motivaatio niin kohdillaan, se käyttää loistavasti nenäänsä ja jaksaa etsiä sinnikkäästi :) Jälkien pituus on tällä hetkellä ehkä 50m? Matkan varrelle olen tiputellut muutaman namin ja päässä on purkki. Voitto ajaisi varmasti hyvin ihan pelkkää jälkeäkin, mutta toisaalta namit hidastavat menoa sopivasti. Ensimmäisissä harjoituksissa Voitto harhautui aina silloin tällöin hieman sivuun jäljeltä. Etsi kuitenkin koko ajan aktiivisesti jälkeä ja myös löysi takaisin nopeasti. Nykyään se mennä puksuttaa tarkasti ja suoraan :)

Esineruutua tehtiin aluksi niin että käytiin yhdessä piilottamassa esine ja tämän jälkeen pentu pääsi etsimään. Nyt olen käynyt viemässä esineen valmiiksi (toki Voitto sen edelleen näkee, kun on kavereiden kanssa lähistöllä odottelemassa). Voitto on super sinnikäs etsijä!! Koskaan se ei ole vielä jättänyt leikkiä kesken eikä tullut ilman esinettä ruudusta pois :)

Eilen päästiin korkkaamaan kunnolla paimennuskausi. Käytiin aivan uudessa paikassa ja uusilla lampailla :) Omista koiristani treenasivat Lee ja Cass. Lee teki yhden suht lyhyen kierroksen ja Cass kaksi. Cassiin olin aivan erityisen tyytyväinen!! Se on kasvanut ja kehittynyt talven aikana aivan huimasti :) Flänkeissä riittää vielä työstettävää. Lähtö on kaunis (kun olen itse sijoittunut sopivasti;), mutta leikkaa sisään lopussa. Syksyllä Cass pyrki ajossa herkästi valumaan flänkille ja halusi mieluummin pysäyttää lampaat. Nyt lähestyi jo mukavan suoraan. Kaikenkaikkiaan Cass kuunteli todella hyvin, pysähtyi, meni maahan ja hidasti. Tykkäsin!! Luulen että siitä tulee todella hyvä :) Katsotaan josko pääsisin sitä sen verran treenaamaan, että voisimme korkata kisauramme Helatorstaina Mahnalassa.

- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Voitto

Josko muutaman sanasen kirjoittaisin tuosta kotiin jääneestä kaverista.

Voitto on loistotyyppi! Aina iloinen ja suorastaan rasittavan sosiaalinen. Voitto rakastaa kaikkia ja kaikkea ja uskoo vakaasti koko maailman rakastavan häntä.

Harrastusuraa ollaan pikkuisen aloiteltu. Tokon alkeita, jälkeä, esineitä ja ankkojakin on jo ehditty ihmettelemään. Voitto on innokas, erittäin keskittymiskykyinen ja oppii nopeasti. Se omaa varsinaisen supernenän ja sillä tuntuu olevan lahjoja kaikkeen mitä keksinkin sen kanssa kokeilla :) Pentulaatikko aikaan moni oli sitä mieltä, että Voitto on dieselmalli eikä siitä löydy näyttävälle harrastuskoiralle vaadittavaa sähäkkyyttä. Itse olen aina ollut toista mieltä ja ainakin tällä hetkellä Voitto on osoittanut minun olevan oikeassa :)

Korvatyyli on tällä hetkellä pysty, eikä palleja ole vieläkään näkynyt... Toivoa niiden ilmestymisestä kuitenkin on, sillä ne ovat ilmestyneet jo useammallekin velipojalle :D

Voitosta olisi kuvattuna useampikin lyhyt videopätkä. Pitää katsoa jos jaksaisi jossain vaiheessa ladata ne youtubeen ja laittaa tännekin näkyville.



- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Pentuprojekti ohi

Blogin päivitys hiipui välittömästi pentujen lähdettyä :P

Kotiin pennuista jäi iso ruskea, joka tulee (ainakin vielä jonain päivänä:) tottelemaan nimeä Voitto. Hauska kaveri! Aina iloinen ja reipas, eikä ole vielä tähän mennessä ihmetellyt oikeastaan yhtään mitään. Porhaltaa menemään kaikkialle häntä pystyssä ja pitää kaikesta ja kaikista :) Jotain pikkujuttuja ollaan alettu jo treenailemaan ja Voitto tuntuu omaavan loistavan keskittymiskyvyn ja oppii nopeasti. Sen kanssa onkin mukava puuhastella!

Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen kaikkien Leen pentujen luonteisiin! Ainakin tällä hetkellä ne tuntuvat juuri sen tyyppisistä koirilta mitä uskoin ja toivoin tästä yhdistelmästä tulevankin :) Avoimia, rohkeita ja reippaita naperoita, joilla tuntuu olevan kaikki tarvittavat palikat kasvaa hienoiksi harrastuskoiriksi. Osa pennuista on suht vahvatahtoisia, mutta toivottavasti uudet omistajat pärjäävät :P

Epäonnea ja suruakin on valitettavasti mahtunut jo nyt tähän pentuprojektiin. En usko, että kenenkään muun kuin minun onnellani edes voisi olla mahdollista ettei pentueen viidestä uroksesta yhdelläkään ole palleja! Tietysti vielä on mahdollista että osalle pojista sellaiset tulee, mutta katsotaan nyt..

Pennuista kaikki muut paitsi valkoinen poika ovat muuttaneet uusiin, omiin koteihinsa. Valkoinen poika on tällä hetkellä ystäväni Riitan luona jumppailemassa ja rakentelemassa pohjia tulevaa elämää varten. Syy tähän on se, ettei se valitettavasti ole kehittynyt fyysisesti aivan samaa tahtia kuin muut pennut. Se on tutkittu ja kuvattu, eikä siitä ole löydetty mitään varsinaista vikaa. Sillä pitäisi olla hyvät mahdollisuudet kehittyä aivan normaaliksi, terveeksi koiraksi. Aika näyttää. Riitan ja Ipan yhteistä taivalta voi seurata Riitan blogissa: http://kipitiku.blogspot.fi

Einari eli Eicca muutti Katjan luokse Keuruulle ja heidät tullaan tulevaisuudessa näkemään ainakin toko ja pk kentillä.

Piirtopää poika eli Rin muutti Sannan luokse Turkuun ja heidän ykköslajinsa on koiratanssi. Rin pääsee tulevaisuudessa toivottavasti myös lampaita katsomaan :)

Kokokaulus eli JJ muutti Urjalaan toisen Sannan uudeksi työkaveriksi. Sannalla ja Jarilla on pieni lammastila, jossa JJ tulee isona työskentelemään. Paimennushommien ohella JJ tullaan näkemään myös agilitykentillä.

Tytöstä tuli Soppa ja sekin pääsee uuden omistajansa Päivin kanssa paimentamaan :) Paimennuksen lisäksi Sopasta olisi tarkoitus tulla myös tokokoira ja ehkä Soppa pääsee liitelemäänkin.


- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 10. helmikuuta 2015

Pennut läks

Maanantaina oli haikea päivä. Pakkasin naperot autoon ja huristeltiin testattavaksi Turkuun. Sille reissulle pennut myös jäivät ja viimeisen viikon ne riehuvat ja tekevät tuhojaan Milan luona. Kovin mielelläni olisin pitänyt ne pidempäänkin ja surku niistä oli luopua. Onneksi kuitenkin saan yhden niistä pikapuoliin takaisin.

Muutama vähän yllättävämpi asia testin aikana ilmeni, mutta suurimmalta osin pennut olivat sellaisia kuin olin ajatellutkin. Hyviä harrastuskoiran alkuja kaikki :)

Loppuilta pähkäiltiin koteja ja mietittiin nimiä. Muutamia muutoksia vielä viime metreillä uusiin koteihin tuli ja parin pennun loppusijoituspaikka vaatii edelleen hieman pohdintaa. Tänään pennut saivat niskaansa sirut ja perjantain jälkeen ne ovatkin sitten valmiita maailmanvalloitukseen :)

Ja mikä niistä sitten onkaan minun? No, tämä kaveri tietysti! Mister supercool, nylkyttäjä vailla vertaa, suosikkipoikani ensimmäisestä päivästä lähtien. Iso ruskea :D


- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Leikkimistä ja oppeja

Pennut näyttävät olevan nyt tarpeeksi isoja Metku-tädin taisteluvalmennuskouluun :) Samalla ne oppivat tärkeitä asioita koirana olemisesta. Kuinka lujaa voi purra, toisen omaa ei voi ottaa, jne.




- Posted using BlogPress from my iPhone

perjantai 6. helmikuuta 2015

Vähiin käy :(

Enää pari päivää ja sitten naperot lähtevät. Yhyy, niitä tulee kyllä kova ikävä :( Aivan liian nopeasti vierähtivät nämä pari viikkoa! Saattaa olla että maanantain koittaessa häviän maan alle, en vastaa Milan enkä pennunostajien puheluihin, vaihdan nimeä ja osoitetta :P

Aamutokojen kokoonpano. Pupsitkin olivat niin päteviä että meinasin vallan haljeta ylpeydestä :)

Tittiditii! Kevät tulee :) Kerrassaan täydellinen lenkkikeli.

Mitä tehdään koiranpentujen nukkuessa? No, siivotaan tottakai! :) (ja siltikin kaikki paikat lainehtii pennun pissassa ja kakassa..).

Äippää leikityttää. Piraijalauma puolestaan yrittää imeytyä kiinni vatsan ulokkeisiin.
- Posted using BlogPress from my iPhone

torstai 5. helmikuuta 2015

Loput kolme

Sitten on vuorossa kolme viimeistä. Yllättäen yhden näistä sankareista suoritusvuorolla on huomattavasti hiljaisempaa kuin muiden pentujen treenatessa :P

Valkoinen poika

Tyttö

Piirtopää poika

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Namijutut jatkuu

Seuraavana vuorossa iso ruskea. Eipä siitäkään taida mikään dieselmalli jäädä ;o)

Namijuttuja

Yritän ennättää kuvaamaan jokaisesta pennusta lyhyen "tokopätkän", missä tehdään jotain pientä namipalkalla. Itse tykkään kaikkein eniten juuri tästä pikkupentuajan puuhastelusta. Edistyminen on nopeaa ja tekemisen riemu suorastaan loistaa naperoista :)

Kokokaulus poika

Einari

Luoksetulo :D
- Posted using BlogPress from my iPhone

Valinnan vaikeutta

Kylläpäs tää onkin hankalaa. Yleensä kun käyn katsomassa pentuetta tiedän melkein heti minkä pennun itselleni ottaisin. Vaan nyt on tilanne jostain syystä toinen. Mulla on ollut alusta asti pari suosikkia joiden välillä olen miettinyt ja pähkäillyt. Hyvin erityyppiset pennut, joista molemmista löytyy ominaisuuksia mistä pidän. Ja jotta valinta ei ainakaan helpommaksi muuttuisi, niin viime päivinä näiden kahden pojan rinnalle on noussut tasaväkisenä kilpailijana vielä kolmaskin vaihtoehto.. Kirottua!! Syytän Lee Lisbethiä! Miksi se ei voinut tehdä vähemmän ihkuja pentuja tai edes ainoastaan yhtä poikaa? :P Saattaa olla että mun on pakko pitää nää kaikki ja kukaan muu ei saa yhtään mitään! ;o)


- Posted using BlogPress from my iPhone