lauantai 13. tammikuuta 2018

Hellow vuosi 2018

Hmm. Edellinen päivitys näyttää tapahtuneen melkein pari vuotta sitten. Mitähän kaikkea tässä välissä onkaan koirarintamalla tapahtunut? Vuosi 2016 oli ainakin harvinaisen musta. Metku lopetettiin tosiaan alkuvuodesta 2016. Syksyllä maallisen taipaleensa kulkivat puolestaan loppuun sekä Toivo että Viljo. Toivon kroppa tuli yksinkertaisesti vain yhtenä päivänä tiensä päähän. Se alkoi kompuroimaan ja kaatuilemaan. Yritti jaloilleen, muttei päässyt. En usko että sillä oli juurikaan  kipuja tai ainakaan se ei niitä näyttänyt. Rakas, rakas Toivo. Yksi miljoonasta.

Viljo lähti pari viikkoa Toivon jälkeen. Sille oli tehty muutama vuosi aiemmin perineaalityräleikkaus, josta se ei koskaan täysin toipunut. Kakkaamisvaivat jatkuivat ja pahenivat pikkuhiljaa. Kipujakin alkoi tulla. Lopulta se ei  ollut enää elämisen arvoista elämää.

Kaikkien kolmen mukana kuoli niin paljon hyvää ja arvokasta. Kokemuksia, onnistumisia ja yhdessä tekemisen iloa ja riemua. Toivon kanssa sain kunnian kulkea koko polun alusta loppuun asti, mutta Metkun ja Viljon kanssa kaikki tuntui jäävän kesken. Niiden olisi kuulunut kulkea mukanani vielä vuosia.

Vuosi 2017 oli onneksi suotuisampi. En menettänyt yhtään koiraystävää, mutta sain muutaman uuden. Leen toisen pentuprojektin seurauksena kotiin jäi Whip. Epäsosiaalinen superälykkönörtti. En ollut suunnitellut pitäväni pennuista yhtään, mutta eihän tuollaista Whipin kaltaista outolintua voinut kenellekään myydä :P Niinpä se jäi. Ja hyvä ehkä niin. Wiipula juhlii tulevana maanantaina 1-v. synttäreitään ja siitä kasvanut vauhdikas nuori mies. Olemme tehneet pikkaisen tokoa, agilityä (ihan hullu!!) ja paimennusta (luonnonlahjakkuus!!:).

Syksyllä 2017 syntyivät Cassin pennut. Hullu kun olen, niin niistäkin jäi kotiin yksi :P Urospentu nimeltään Raven. Reiska on osoittanut olevansa äitinsä poika.. Hyvähermoinen, tasapainoinen, yhteistyöhaluinen ja hiton pahansisuinen :D Ihmistä kohtaan kiltti ja nöyrä poika, mutta muita koiria ei pahemmin kunnioita. Ei epäröi tapella jos jotain haluaa ja tulistuu muutenkin herkästi. Ravenista toivoisin itselleni pk-koiraa. Lisäksi tarkoitus olisi paimennella. Raven on käynyt tähän mennessä tasan kolme kertaa lampailla ja neljättä kertaa saadaan hetki odotella.. Kaksi ekaa kertaa oli ihan ok ja pentu näytti kivalta. Kolmannella kerralla siitä kuoriutui hirviö, johon en pystynyt vaikuttamaan yhtään mitenkään.. Nyt odotellaan rauhassa kevättä ja katsotaan sitten uudestaan miltä meno näyttää.

Raven

Cass pentulaatikossa

Muutama uusi sorsa


Huipulla. Kuva jostain päin Norjaa.

Sauli ja pikkupässi Onni

Whip poseeraa Onnin kanssa.

Piiperoinen pienenä poikana.


tiistai 29. maaliskuuta 2016

Videoita

Tässä niitä nyt tulee. Woody videoita :)
 
Tämä ensimmäinen video on kuvattu Woodyn ollessa päivälleen 8 viikkoa. Valitettavasti laatu ei todellakaan ole huippuluokkaa ja YouTube teki jo alun perin hämärässä kuvatusta videosta vieläkin pimeämmän. Toivottavasti siitä saa kuitenkin jotain selvää..

 
Näissä kolmessa muussa videossa Woody on 10-viikkoinen. Suunnitelmissani oli kuvata joka viikko pieniä pätkiä treenejämme, mutta valitettavasti elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan :( Tässä meillä on takana lähes viikon tauko ja osa työstämistäni asioista on pyyhkiytynyt Woodyn mielestä.  
 


 
Viimeinen video on kuvattu pari päivää myöhemmin kuin kaksi ylläolevaa. Seuraaminen alkaa näyttää jo hieman seuraamiselta tai ainakin Woodyllä alkaa olemaan hajua perusasennon paikasta :P
 

Tätä kirjoittaessa Woody on 11-viikkoinen ja osaaminen on mennyt huimasti eteenpäin! Seuraaminen alkaa olla sillä mallilla, että luulen etten edes tule viemään sitä pidemmälle. Woody on liian pieni jotta voisin kasvattaa kestoa ja lähestulkoon kaikki muu seuraamiseen liittyvä on sille jo esitelty :) Woodyllä on hyvä ymmärrys paikasta, se osaa aika kivasti käännökset ja pitää paikkansa myös sivuaskelissa. Peruutus on ehkä ainoa mitä voisin vielä työstää alulle.

Nouto alkaa myös olla sillä tasolla jonne toivoin sen saavani. Lähestulkoon kaikki palaset alkavat olla hallussa ja palasista pystyisi halutessaan kokoamaan kokonaisen liikkeen. Woody osaa nostaa kapulan, tuoda sen käteeni ja tiukentaa otettaan jos yritän vetää kapulan suusta. Lisäksi olemme tietysti tehneet vauhtinoutoja. Olen suunnitellut työstäväni vielä sivulle tuloja kapulan kanssa sekä mahdollisesti myös kestoa pitoon.

Alun perin suunnitelmissani oli rakentaa Woodylle ainoastaan toimintoja. Nyt ollaan kuitenkin jo siinä pisteessä että Woodyn repertuaari on niin laaja, että minun on pakko alkaa nimeämään niitä. Woody osaa tarjota niin monia asioita, että koen treenaamisen hankalaksi kun se joutuu jatkuvasti arvailemaan mitä siltä haluan. Käskyn alle menevät ainakin jäävät ja varmaan myös osa työstämistäni tempuista.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Mietteitä ja kevään projekti

Olo on ollut kuluneen viikon melko tyhjä ja masentunut. Tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojen alta jälleen kerran. Koiran menetys parhaimmassa iässä ei ole todellakaan helppoa ja luulen että harrastuskoiran kohdalla se on vielä vaikeampaa. Vuosien työ, yhteiset kokemukset sekä kaikki onnistumiset, epäonnistumiset, ilot ja surut. Kuinka suuri rooli yhdellä pienellä koiralla onkaan voinut olla elämässä. 

Metku oli kolmas koirani jonka kanssa kaikki jäi aivan kesken. Kirpun kuolema, Viljon sairastuminen ja nyt Metku. Välillä tuntuu niin epäreilulta. Jälleen pitäisi kaapia itsensä kasaan ja ryhtyä uudestaan yrittämään. Älkääkä käsittäkö väärin. Rakastan koirien kanssa puuhailua ja koirat tulevat toivottavasti aina olemaan iso osa elämääni! Metkun mukana kuoli kuitenkin niin paljon. Osa harrastamisen iloa ja osa hulluutta. Aika näyttää miten tästä eteenpäin. Tavoitteita ei ainakaan enää sen kummemmin ole, enkä tiedä tuleekokaan.


Woody Woodpecker. Tulevaisuuden tokotaivaan kirkkain tähti.
Jos nyt jotain hieman iloisempaakin. Minun on jo jonkin aikaa pitänyt kirjoittaa Woodysta, tämän kevään projektista. Virallista nimeä en muista, mutta Tending-kennelin kasvatti, Tikan poika, Cassin serkku ja työnimeltään hän oli pentulaatikossa Pontikka :) Hauska, reipas ja innokas kaveri! Valitettavasti ei kuitenkaan minun, vaan toukokuun puolivälissä Woody matkaa omaan kotiinsa Norjaan. Siihen asti harjoittelemme elämisentaitoja täällä ja hieman myös treenailemme. Olen luvannut lähettää Woodyn omistajalle säännöllisesti kuvia ja lyhyitä videopätkiä pennun kasvusta ja kehityksestä, joten yritän jaksaa postata niitä myös tänne.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Metku

Ei, ei, ei!!! Miksi, voi miksi tämä kaikki ei voi olla vain pahaa unta. Metku satutti perjantai iltana jalkansa. Tuli iltapissalta sisälle kolmijalkaisena. Lauantai aamuna käytiin eläinlääkärissä toteamassa se minkä jo tiesinkin. Vasemman polven ristisiteet olivat poikki. Mun hullu, hullu, rakas koirani. Kuinka vaikea se päätös olikaan, kuinka vaikeaa olikaan päästää irti. Järki sanoi ettei kannata lähteä operoimaan ja sydän huusi toista. Jos vain olisit ollut terve koira. Nyt kroppasi oli jo valmiiksi rasittunut vanhoista vammoja. Olisiko se kestänyt vielä pitkän ja vaikean kuntouttamisen? Entä minkälaista elämäsi tulisi olemaan jos et saisi sitä enää täysillä elää?

Kuka nyt nukkuu sohvalla jalkojeni päällä? Kuka istuu tuolilla ikkunan ääressä odottamassa että tulen kotiin? Entä kuka tekee ne miljoona muuta pientä juttua, jotka vain sinä teit? Kuinka tyhjältä täällä tuntuukaan ja kuinka kovasti minun on ikävä.

Sinä lähdit ja pala minusta kuoli.


- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Varpaita, aksaa ja pentuja

Perjantaina oli Voiton varpaan kontrolli. Voitto on kyllä niin hauska! Siihen koiraan ei ole kyllä siunaantunut yhtään mitään muuta kuin hyvää mieltä ja iloa :) Sen mielestä on niiiin mukavaa päästä eläinlääkäriin. Odotusajan Voitto röhnöttää pitkin pituuttaan klinikan sohvalla ja heiluttaa häntää kaikille sisääntulijoille. Sitten kun päästään tutkimushuoneeseen odottaa Voitto nätisti kunnes pöytä laskeutuu ja hyppää sitten pöydälle. Koko tutkimisen ajan se halailee ja pussailee eläinlääkäriä. Voitto on kuulemma niiiin ihana ja yleensä hänen ihanuuttaan kutsutaan katsomaan myös lauma hoitajia :D

Kaikkien ennakko odotusten ja pelkojen vastaisesti Voiton varvas oli parantunut loistavasti!! Uutta luuta oli muodostunut ja paraneminen edistynyt kuten pitikin. Iso varvas toki vielä on ja turvotustakin siinä on, mutta ortopedi oli sitä mieltä ettei syytä huoleen. Hyvä siitä tulee :) Parin seuraavan kuukauden aikana varpaan pitäisi muuttaa muotoaan ja sitten nähdään minkänäköiseksi se muokkautuu. Todennäköisesti siitä jää paksumpi kuin muista varpaista, mutta käyttöä sen ei pitäisi haitata. Nivelrikon mahdollisuus on tietysti olemassa, mutta varpaan voi aina napsaista pois jos siitä joskus tulevaisuudessa vaivaa aiheutuu. Ennuste on kuitenkin hyvä :)

Tänään loppui talvitauko agilityssä ja suuntasimme Leen kanssa vuoden ensimmäiselle tunnille. Muistuteltiin mieliin rengasta ja puomia sekä yhdistettiin niitä ratatreeniin. Sujui paremmin kuin hyvin!! Lee on tehnyt vain vähän alastulon ja renkaan tarjoamista, mutta niin vain se osasi ne myös radan yhteydessä :-O Suorastaan uskomatonta!! Itse arastelin enkä aluksi uskaltanut juosta varsinkaan renkaan kohdalla kun pelkäsin ettei Lee sitä osaa.. Ihan turhaan. Niin vain Lee Lisbeth renkaan läpi sujahti ja jatkoi matkaansa kaukaisuuteen kun itse jäin arpomaan ja varmistelemaan :P

Uutena esteenä harjoiteltiin pöytää ja helppo nakki sekin tuntui olevan. Enää puuttuisi oikeastaan ne kepit ja sitten voisi vaikka ilmoittautua kisoihin.. Jännää!!

Perjantain ja lauantain välinen yö kului kätilöpuuhissa. Varsinaista syntymää en tälläkään kertaa päässyt näkemään, mutta uutta elämää kylläkin <3 Kuusi sisukasta (ja kiukkuista:) kaveria oli yön saldo. Pentujen emä on Cassin täti Tikka ja jos hyvin käy saattaa yksi näistä naperoista saapua seitsemän viikon kuluttua hetkeksi meidän elämäämme vauhdittamaan :)




- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Pentupäivä

Tänään tokoiltiin Tamskin uudessa hienossa hallissa Leen pentusten kanssa. Kiva päivä ja olipa mukavaa nähdä kaikkia pitkästä aikaa! :) Pennuista paikalle saapuivat omistajineen Rin, Eicca, Penni ja Matti. Myös kasvattaja Mila jaksoi ajella Tampereelle asti pentuja ihailemaan.

Voitto on pienenä ja rauhallisena ehkä pentueen outolintu :P, mutta muuten pentue tuntui mielestäni varsin tasaiselta. Vilkkaita, vietikkäitä ja varsin voimakkaasti työskenteleviä koiria!! Kivalla tavalla myös hyvin mutkattomia, iloisia, yhteistyöhaluisia ja hyvin työstettävissä olevia. Ei ehkä ihan helpoimpia mahdollisia, mutta kasvattajan sanoja lainatakseni: "moottori ei näistä kavereista ainakaan tule kesken loppumaan!" :D

Voiton varvas ei valitettavasti ole parantunut odotusten mukaisesti, vaan uusi lääkärireissu on edessä ensi viikolla. Katsotaan sitten mitä toimenpiteitä varpaalle lähdetään tekemään.. Tästä johtuen meidän treenailut jäivät pentupäivän osalta melkoisen torsoksi :( Pikkaisen rauhallisia namijuttuja kuitenkin tehtiin. Seuraamista, jääviä, kaukoja ja tunnaria. Tunnari oli osittain pyyhkiytynyt Voiton muistista, mutta kaikki muu sujui varsin kivasti!


- Posted using BlogPress from my iPhone

torstai 24. joulukuuta 2015

Vaikkei täksi jouluksi lunta saatukaan on aattopäivä ollut kaunis ja aurinkoinen. Pitkän metsälenkin jälkeen on mukava rauhoittua joulunviettoon. Toivotamme kaikille rakkaille ystäville, tutuille ja muillekin blogin lukijoille ihanaa ja rauhallista joulua! <3

Toivo vahtii lahjavuorta.