lauantai 18. elokuuta 2012

Lauantai

Masentaa. Ei tippaakaan fiilistä tehdä yhtään mitään. Surullinen olo kipeän koira ystävän puolesta ja samalla masentaa ajatus ja tieto siitä, että mahdollisesti kaikki vuosien aikana tehty työ tulee valumaan hukkaan :(

Käväisin la aamuna pitkästä aikaa katselemassa agilitykisoja (ja samalla sosiaalistamassa pentua:). Iltasella puolestaan pikainen piipahdus lammaslaitumella Tanjan ja Ennen kanssa. Vähän niin kuin pakko ois paimennellakin.. Meidän vanhat uuhet lähtivät muutama viikko sitten ja tilalle tulivat syyskuun kisoissa käytettävät karitsat. Nämä kaverit ovat saaneet viettää villin ja vapaan kesän saaressa, eikä niitä ole montaakaan kertaa koiralla paimennettu. Eli aikas vauhkoja ja juoksevia ainakin tällä hetkellä ovat :-/

Lee kävi kertaalleen pyörähtämässä laitumella ja saattaa olla ettei se vähään aikaan pääse uudestaan.. Se on niin kiihkeä ja hurja. Periaatteessa se ei tee mitään tyhmää (yritä purra tms.), mutta se on tosi raju liikkeissään ja runnoisi mielellään lampaat vaikka aidoista läpi. Vapaaksi sitä ei uskalla päästää, enkä myöskään uskalla laittaa siihen vielä painetta kun se on niin kamalan nuori.. Ehkä se saa kasvaa ensi kesään ja sitten mennään näyttäytymään jonkun osaavamman luona?

Viljo teki pari lyhyttä kierrosta. Pientä pyöritystä treeniaitauksessa. Ihan ok. Ruoho alkaa vihdoinkin olla jo sen verran lyhyttä, että isolla pellolla voisi ehkä yrittää ratatreeniä? Pitäisi vaan jaksaa rakentaa se rata + kenties myös häkki :) Olisi myös mukavaa jos olisi treenikaveri, jonka kanssa voisi treenailla pidempiä hakuja ym. kisoissa tarvittavia juttuja.

perjantai 17. elokuuta 2012

Kuvatuksia

Laitetaanpa muutama kesäkuva. Oma tietsikkani on edelleen rikki ja siitä syystä tämän vuoden kuvailut ovat jääneet valitettavan vähiin :( Nämä otokset on pöllitty äitin koneelta :)

Kukkaloistoa kotipihassa.  Kyseinen Klematis koristaa ulkovarastoni seinää :)

Siiri ulkoilee. Tyyny on välttämätön Itämaisen kissan viihtyvyyden kannalta :P

Toivo-setä. Itämaisen kissan herkeämätön tuijottaja.
Kirsikoita.
Lepohetki pihakoivun alla.
Sauli kissaa kiusataan :P
Pojat uimasilla. Toivoa selvästikin potuttaa ällö Viljo samassa lutakossa :)

Rantavesien väsymätön lutraaja. Ehkä se vielä jonain päivänä lähtee uimaan?

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Lekurissa

Vituttaa ja masentaa. Mistä helvetissä tätä huonoo tuuria aina vaan riittää? Metku kävi tänään ortopedillä väänneltävänä ja kuvattavana ja kaikenlaista ei_niin_kivaa löytyikin :( Kirjoitan tähän suoraan ortopedin lausunnon, kun en nyt vaan jaksa tätä kaikkea paskaa tarkemmin analysoida.

-------------- >8 --------
"Metku seisoo takaselkä köyryssä ja aristelee takajalkojen taivuttamista taakse tai selän suoraksi asettamista. Ontumatutkimuksessa etujalkojen hauislihakset ovat hieman kipeytyneet rasitusoireelle tyypillisesti. Ranteet koukistuvat huonosti. Takajaloissa reiden etuosan lihaksisto ja lonkan koukistajat aristavat. Vasemman takajalan reisilihakset ovat kipeytyneet etenkin ulomman nuljuluun kiinnityskohdasta: Aristus on melko voimakas ja herättää epäilyn nuljuluumurtumasta. Oikean takajalan tassu on tunnusteltaessa aristava, etenkin sisimmän varpaan koukistus sattuu.

Metkun oikea takatassu, polvet, lantio ja selkä röntgenkuvattiin rauhoituksessa. Päälöydös on lanne-ristiluuvälin (L7-S1) tiivistymä, jossa nikamien väliin on kertynyt hieman uudisluuta. Etenkin ensimmäisen ristinikaman etuosa on normaalia tiiviimpi. Muutos on alkava, mutta lanne-ristiluuvälissä hyvin liikkuvalla alueella merkittävä, etenkin kun löydös liittyy tyypillisiin oireisiin. Kyseessä on nikaman nivelsiteitä pitkin etenevästä rasittuvan tai vaurioituneen sidekudoksen luutumasta. Muutos selittää hyvin takaselän kipeytymisen, köyryn lantion asennon ja lihaskivut. Oireet voivat olla toispuoleiset, vaikka tilanteeseen ei liity neurologisia muutoksia.

Polvissa ei muutoksia, myös nuljuluut ovat normaalit.

Oikeassa takatassussa todettiin useamman varpaan varvasnivelissä alkavia nivelrikkomuutoksia. Kyseessä on todennäköisesti sivulöydös, mutta tassun kipeytyminen on voinut vaikuttaa ongelman kehittymiseen. Kyse voi olla vanhasta vammasta (varpaiden nivelsidevamma). Mutta koska myös ranteet ovat jäykät ja muutoksia on useammassa varvasnivelessä, on olemassa mahdollisuus, että reaktio liittyy immunilogiseen moniniveltulehdukseen (polyartriitti)."
----------- >8 -------

Hoito-ohjeeksi saatiin kolmen viikon tulehduskipulääkekuuri ja lisäksi liikkuminen rajoitetaan lyhyisiin hihnalenkkeihin. Reilun kuukauden päästä kontrolloidaan. Ell oli kyllä toipumisen suhteen ihan toiveikas, mutta katsotaan nyt miten käy ja miten tulee jatkossa rasitusta kestämään.. Oma fiilis ei ainakaan häävi ole :( Tuskimpa siitä kovin hyvää voi tulla, kun kerran mun koira on ja mun onneni nyt tunnetusti on mitä on :(((

maanantai 13. elokuuta 2012

Paranemista ja saikkua

Leen silmä on parantunut todella hyvin ja viime perjantaina käytiin kolmannessa (ja myös viimeisessä) silmäkontrollissa toteamassa, että kaikki on kunnossa :) Mikä helpotus!!

Epäonnen määrä tuntuu kuitenkin olevan vakio ja nyt huolta ja murhetta aiheuttaa Metku. Se on ontunut jo melkein pari viikkoa :( Keskiviikkona olisi aika ortopedille ja viime viikolla käytiin Halikossa Piiran tsekattavana. Metkuhan jäi kevättalvella lampaan alle ja käytin sitä sen jälkeen useampaankin otteeseen fyssarilla. Ontumista ei sen koommin esiintynyt ja oletin kaiken olevan kunnossa.. Mutta ei :( Ilmeisesti se on vain sinnitellyt koko kesän ja on nyt aivan rikki :(( Metkun ranka on Piiran mukaan mutkalla, selästä löytyi vinksallaan oleva nikama ja koko lantio on aivan vinossa. Oikea lonkka ja oikeastaan koko oikea takajalka on virheasennossa. Kaikki paino on kehon vasemmalla puolella ja oikea kylki totaalisesti krampissa. Piira sai tilannetta jonkin verran paremmaksi, mutta kaukana hyvästä ollaan edelleen. Katsotaan nyt mitä ortopedi sanoo/löytää, mutta varmaa on ainakin jo se, että Metkun tämä kausi oli nyt sitten tässä :(( Kuntoutus alkaa heti kun mahdollista ja toivottavasti sitten ensi kesänä pystytään taas palaamaan laitumelle.

Jotta ei pelkäksi valitukseksi menisi, niin laitan tähän loppuun lyhyen videopätkän Leen seuraamistreenistä. Lee on nyt 5 kk ja seuraaminen alkaa jo vähän näyttää seuraamiselta :)


perjantai 3. elokuuta 2012

Jälkeä

Eilen Riitan kanssa jälkimetsässä. Omilla koirillani teemana tieosuudet + harhat. Kummasti lähtee Annen treenimotivaatio heti nousuun kun ei tarvitse mitään megapitkää jälkeä talloa, vaan voi treenata kaikkea kivaa, pientä ja haastavaa ;o)

Viljolle ja Toivolle suht samanlaiset jäljet. 3-4 tieosuutta, 4 tuoretta harhaa ja 3 esinettä. Ikää jäljillä 2-3 tuntia ja pituutta reilut 500 m.

Viljo:

Sir Puikula oli superpätevä :) Ensimmäisen tieosuuden koittaessa ryysi ja yritti sinkoilla takaisin metsään. Olin jo varma että menee taas reisille koko homma, mutta ei :D Tästä kun selvittiin, niin loppujälki aivan mielettömän hyvin!! Nosti kaikki esineet, ajoi tarkasti loput tieosuudet ja selvitti hienosti harhat! Vähänkö olin tyytyväinen ja ylpeä hienosta koirastani :) Jeeeee!!

Toivo:

Toivo ei ollut tällä kertaa aivan yhtä hyvä :-/ Alkupätkä sellaista puolihuolimatonta menoa. Kahdella ensimmäisellä tieosuudella rynnisti suoraan mitään haistelematta tien yli ja alkoi sitten ihmetellä mihin se jälki katosi. Ei ollenkaan hyvä :( Pitää olla huolellisempi! Petrasi kyllä tosi hyvin toisille tiepätkille. Laski vauhtia, tiivisti nenää ja tielle tullessaan tarkisti heti mihin suuntaan jälki jatkuu :) Harhoja en ole tehnyt ikuisuuksiin ja tämäkin näkyi. Ensimmäinen harha oli pahassa paikassa (heti tien ylityksen jälkeen) ja tähän halpaan Toivo meni. Jarruttaessani liinasta Toivo lisäsi vain vauhtia ja yritti oikein voimalla puskea harhalle :-/ Muitakin harhoja tsekkasi metrin pari mutta palasi omatoimisesti oikealle jäljelle. Loppupalkkana olleen pallon yli Toivo ajoi tyynen rauhallisesti! Tämähän on se Toivon suurin puute jälkikoirana ja myös isoin ongelma jonka kanssa on väännetty. Toivo keskittyy jäljestykseen välillä niin intensiivisesti, ettei se reagoi yhtään mitenkään keppeihin/esineisiin. Se voi ajaa aivan esineen päältä, eikä mikään sen olemuksessa muutu. En tiedä tajuaako se edes ylittäneensä esinettä?

Lee:

Tuleva jälkikoirani Lee pääsi tekemään elämänsä ehkä viidennen jäljen (kovin ahkerasti ja tavoitteellisesti ei olla treenattu;). Aikaisemmat kerrat ovat menneet enemmän tai vähemmän ihmetellessä ja varsinaisesti mistään jäljestyksestä ei ole vielä voitu puhua.. Nyt oli kuitenkin ihan eri meininki pikku koiralla :) Heti autosta otettaessa Lee tiesi mitä on tultu tekemään. Nenä liimaantui samantien maahan ja pikku koira alkoi innolla etsiä jälkeä :D Jälki ei ollut kovin pitkä, enkä myöskään ollut jaksanut sitä pahemmin vanhentaa.. Jokunen frolicin murunen matkalla ja ihana viheä limapallo jäljen päässä. Tuuli puhalsi voimakkaasti ja Lee harhautui useampaan kertaan vähän sivuun jäljestä. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä. Paljon tärkeämpää on se että heti harhauduttuaan Lee alkoi aktiivisesti etsiä jälkeä uudestaan. Taito tulee kyllä ajan ja kokemuksen myötä :)

Jäljestelyjen jälkeen kävin vielä kävelyttämässä ja uittamassa koiria. Lee sinkoili pitkin metsiä ja taisi ehtiä juosta läpi melkein kaikkien muidenkin jäljet. Sitä ei pahemmin tunnu huimaavan ja työmotivaatiokin tuntuu olevan kohdillaan :)