SIRU



Sipi, Hipsu, Hipiläinen, Hullu-Hipi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä <3 Ensimmäisen koirani Leevin kanssa innostuin agilitysta ja koska Leevi ei mikään hirmuinen raketti ollut iski pian himo saada nopeampi ja muutenkin lajiin sopivampi koira. Näin tuli Siru. Siru on Kummelikoirien sukua ja ainakin Sirun emän ja veljen voi bongata esiintymästä Kummeli sarjassa :) Mennessäni pentuja katsomaan niitä oli jäljellä kaksi, uros ja narttu. Olin suunnitellut ottavani uroksen, mutta narttupentu kainalossa lähdin kotimatkalle.

Mini Siru :)
Siru oli pieni ja söpö ehkä viikon.. Sen jälkeen siitä kehittyi langanlaiha, pitkäkoipinen ADHD tapaus pahimmasta päästä. Se ei nukkunut koskaan!! Yötä päivää se kiisi ympäri kämppää, eikä ollut mitään paikkaa mihin se ei olisi päässyt. Se saattoi kotiin tultua löytyä kirjahyllyn päältä tai vaatekaapin ylimmältä hyllyltä.. Ja se teki pahaa, voi pojat että se teki pahaa. Se söi sohvan ja se söi sängyn. Se irrotti koko keittiön muovimaton lattiasta, repi tapetit ja paneelit seiniltä, tuli melkein läpi keittiön ovesta ja kaivoi syvän kolon betoniseinään... Se söi lukemattoman määrän kenkiä, vaatteita ja kaikkia mahdollisia pikkuesineitä. Lisäksi sen saavutuksiin kuuluu ainakin kahden auton remontointi. Se oli näennäisesti tosi kiltti, mutta oikeasti kiero kuin korkkiruuvi. Iltaisin se käpertyi kiltisti sängyn viereen nukkumaan, mutta heti kun nukahdin se ampaisi matkoihinsa. Se oppi avaamaan kaikki ovet ja kävi välillä hakemassa itselleen välipalaa ruokakaapeista. Sen ongelmanratkaisukyky kehittyi sitä mukaan kun kehittelin uusia viritelmiä estääkseni sen pääsyn varkaisiin. Kun olin poissa se saattoi rakennella elintarvikkeista isoja kekoja lattialle ja vahtia niitä sitten tarmokkaasti, ettei Leevi vain pääsyt ruokia syömään :-O


Harrastuskoirana Siru oli tulta ja tappuraa. Agilityyn se syttyi sadasosa sekunnissa ja voi luoja kuinka lujaaaaaaa se meni. Se kiihtyi nollasta äärettömään hetkessä, puri, riehui, raivosi ja oli täysin hallitsematon. Olin aivan liian kokematon ohjaamaan tuollaista koiraa ja apua + neuvoja oli tuohon aikaan vielä vaikea saada. Suurin osa kouluttajista totesi vain osaaottavasti ”Oho, onpa se nopea!”.

Nuorena tyttönä
Tokoa, hakua, jälkeä ja flyballia yrittelimme myös. Flyballissa Siru oli aivan käsittämättömän nopea ja siitä se myös kiihtyi ehkä vielä enemmän kuin agilitystä.. Jälkeä se ajoi oikein hyvin, mutta haun alku oli aika takkuista. Siru kun ei tosiaankaan ollut mikään sosiaali-ihme.. Idean opittuaan siitä kehittyi kuitenkin luotettava työmyyrä myös tähän lajiin. Se oli todella sitkeä ja sinnikäs, eikä antanut periksi koskaan. Vähän sellainen ilkikurinen se kyllä oli ja sen sijaan että se olisi ilmaissut normaalisti rullalla, se pölli aina tilaisuuden tullen maalimiehiltä tumput, taskulamput ym. ja toi ne rullan sijaan minulle :) Pelastuskoiranakin Siru toimi jonkin aikaa tehden heti ensimmäisessä etsinnässään löydön ja lähestulkoon väännettyään minulle rautalangasta löytäneensä eksyneen.


Siru on kaikkien pakkomielteiden kiistaton kuningatar. Sillä on monia todella omituisia tapoja ja se virittelee itsensä mieluusti lähestulkoon maniaan. Yksi sen oudoimmista tavoista on fetissi puihin ja liikennemerkkeihin. Heti tilaisuuden tullen se ampaisee kiinni puuhun tai metallitolppaan, huutaa, raivoaa ja jyrsii sitä kuin majava. Varsinkin nuorempana se pääsi useammankin kerran ryöstäytymään pahoille teille.. Sopivan puu-/tolppauhrin nähdessään se kiihdytti itsensä vauhtiin, nappasi täydestä vauhdista kiinni kohteeseensa ja hampaiden varassa pyörähti ympäri.. Sanomattakin on selvää mitä tämä harrastus on tehnyt sen hampaille :( Yksi Sirun vaarallisimmista intohimoista on moottorisaha. Se kävi nuorena tyttönä pari kertaa juoksemassa vieheen perässä vinttikoiraradalla ja oli aivan liekeissä. Valitettavasti hyvin pian kävi ilmi, että moottorisaha ja vinttikoiraradan viehe toimivat aivan samanlaisella moottorilla…Hengenlähtö oli lähellä kun Siru moottorisahan käynnistyessä ampaisi matkaan ja hullun raivolla yritti sahaan kiinni. Edelleenkin se sekoaa täysin moottorisahan käynnistyessä vaikkei yli 10-vuoteen olekaan vieheen perässä juossut.

Hilvittävä hilviö rouskuleuka

Tätä nykyä Siru on kohta 14-vuotias teräsmummo. Se viettää eläkepäiviä vanhempieni luona nauttien pitkistä metsälenkeistä ja riehuen tolleriystävänsä Mintun kanssa. Harmaantunut se on ja lisäksi hankkinut muutaman ylimääräisen kilon. Se myös nukkuu enemmän, eikä enää vaivaudu varastelemaan :) Varsinainen kuumakalle se on vieläkin ja kiihtyessään ampaisee isän huoneeseen repimään palasiksi niin vaatteet kuin sängynpäällisetkin…

 
Nam. Tennari on herkullista :) Siru jaksaa mälvätä tennispalloa vaikka loputtomiin.

"Tanssi Lambadaa, anna rytmin kuuman keinuttaa". Tässä jorataan onnistuneen esineruututreenin päätteeksi.

Röhköpossun viime hetket ovat käsillä. Siru on erikoistunut ruumiinavauksiin ja sen ainoa päämäärä on repiä lelut pieniksi kappaleiksi..

Nuorena, nopeana ja notkeana Niihaman kentällä.



Ponnua riittää :)
Siru on vesipeto

Siru kevättalvella 2011 lumikenkäilyreissulla Jumesniemessä. Aika söpö, vai mitä <3