lauantai 26. toukokuuta 2012

Tunnaria edelleen

Hyvä tunnaripäivä eilenkin :) Katin ja Hanna-Marin kanssa tokoiltiin Loukonlahdessa ja Viljo harjoitteli tunnaria & ruutua. Jee!! Olen kyllä niiiiin iloinen jos vihdoinkin on löytynyt oikea keino korjata vauhti-Viljon tunnari :) Kaikista kokeilemistani keinoista tämä vaikuttaa ainakin tällä hetkellä ehdottomasti parhaimmalta!! Nyt Viljo oikeasti keskittyy ja haistelee, eikä vain hirmuista kyytiä mennä kohella. Tulitikun käyttö tekee tehtävästä sen verran haastavampaa, ettei sen löytäminen onnistu puolihuolimattomasti hutaisten :) On pakko rauhoittua ja oikeasti etsiä jos haluaa jotain löytää. Itse pidän tässä opetustavassa myös siitä, että jos ongelmia myöhemmin ilmaantuu niin on paljon helpompi palata alkuunpäin ja kertoa koiralle mitä siltä oikeasti halutaan. Valmishan tunnari ei missään nimessä vielä ole. Se ratkaisevin vaihe on vielä tekemättä.. Miten yhdistää onnistuneesti tulitikun etsintä ja kisamainen tunnari. Yritän saada lähipäivinä aikaiseksi pienen videopätkän niin näette miltä Viljon meno tällä hetkellä näyttää :)

Videoista puheenollen. Nyt kun minulla jälleen on pentu :) olen miettinyt että olisi kiva säännöllisesti kuvata sen treenejä ja kehitystä. Vaikkei Leestä olekaan tarkoitus tulla tokokoiraa (pk-koira ehkä:), niin pennun kanssa puuhastelu on niiiiiin kovin mukavaa ja perusasiat sille pitää jokatapauksessa opettaa. Paimentamaankaan emme pääse kunnolla kuin vasta ensi kesänä:( Eli aikaa on ;o) En tiedä onko tällä blogilla montaakaan lukijaa tai kiinnostaako meidän räpellykset ylipäätään ketään, mutta varmasti ainakin oma treenailu tehostuisi videoinnin myötä ja asioita pystyisi pohtimaan paremmin jälkikäteen. Ja vuosien päästä on sitten mukavaa katsella mitä kaikkea sitä tulikaan tyhmyyksissään opetettua :P Mutta, katsotaan nyt saanko koskaan mitään aikaiseksi :)

perjantai 25. toukokuuta 2012

Tunnari etenee

Kovin laiskasti ollaan Viljon kanssa tunnaria treenitty.. Edellisen tunnaribloggauksen jälkeen treenikertoja takana huimat pyöreät nolla :-O SM:t lähenee kovaa vauhtia ja tulosta pitäisi saada aikaan ja mieluusti vielä suht nopeasti :P No, ei muuta kuin itseä niskasta kiinni ja toissa päivänä aloitettiinkin jälleen treenaus. Nyt se laitetaan kuntoon!!!!!

Aikaisemmin olin siis opettanut Viljolle nenäkosketuksen post it-lappuun ja nyt vaihdoin suoraan lennosta tulitikkuun :) Tein alkuun muutamia kosketuksia pitäen tulitikkua kämmenessäni. Näissä ei ongelmia :) Sitten nopeassa tahdissa kämmentä lähemmäksi lattiaa ja pian pystyinkin jo asettamaan tulitikun lattialle painaen ainoastaan yhdellä sormella tikun toisesta päästä (ja Viljo teki edelleen tikkuun hyviä ja varmoja nenänliimauksia:)

Seuraavassa vaiheessa alkoivat ongelmat.. Kun irrotin kokonaan otteeni tikusta Viljo meni aivan sekaisin. Kuumui kamalasti, alkoi säätämään kaikkea mahdollista (ja mahdotonta), etsi kiihtyneesti suu auki ja kun tikku löytyi, niin se vain kerta toisensa jälkeen imeytyi Viljon kitaan.. Huh, huh. Koska olen huono, taitamaton ja liian kärsimätön jouduin ikävä kyllä puuttumaan menoon ja kertomaan Viljolle, että nyt pitää keskittyä. Ärsyttävää käyttää vaatimista samaan aikaan kun yrittää muokata uutta toimintaa, mutta ei auta :( Viljo saa kiihdytettyä itsensä hetkessä sellaisiin sfääreihin, ettei oikein mikään muu mene enää läpi.. Pienen keskustelutuokion jälkeen onneksi aika ok, mutta kun lisäsin väärät kapulat tulitikun ympärille, niin taas sama hillitön säätäminen alkoi..

Tänä aamuna kävin Sarin kanssa treenailemassa Mouhijärvellä ja edellis illan tunarivääntöjen jälkeen odotukset eivät olleet kovin korkealla.. Mutta mitä tekeekään Viljo. Työskentelee aivan loistavasti tietenkin :D Oli varmasti yön aikana ankarasti pohtinut asioita :)) Tein alkuun pari pelkän tulitikun etsimistä ja ilmaisua, sitten lisäsin väärät ja kun tämäkin sujui kuin vettä vaan lisäsin matkaa ja samalla myös vauhtia. Ei ongelmia :) Mielettömän hyvin työskenteli ja varmasti ilmaisi :)) JEEEE!!!

Suunnittelin, että en etenekään tästä vaiheesta enää eteenpäin. Ajattelin tehdä jatkossa sekaisin ilmaisutreeniä tulitikun kanssa ja erikseen normitunnaria isoilla kapuloilla. Onko liian sekavaa koiralle? Ei kai?? Kommentteja kiitos :)

Tässä vielä muutama vinkki:
• Nenäkosketusta opettaessasi älä käytä naksua!! Palkkaa vain ne kosketukset jotka oikeasti tunnet!!
• Pidä toisessa kädessäsi vain yhtä namia kerrallaan ja anna nami ainakin aluksi aina kämmeneen.
• Älä palkkaa nuolemista, puremista, tms.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Kisamaista

Eilen aamuna tokoilemassa Ikaalisissa Tainan ja Riitan kanssa. Kisamaista settiä Viljolle ja Metkulle. Ennen ja jälkeen tokoilujen jälkimetsässä. Jäljelle pääsi ainoastaan Toivo ja oikein hyvin setä pelittikin :)

Viljo:
Ei tuntunut kovin hyvältä :( Viljo on mielestäni ollut viime aikoina liian kuuma ja tätä myöten myös ärsyttävällä tavalla keskittymätön. Treenilistalle ainakin: eteen istumiset (jälleen kerran kaikki vinoja). Liikkeiden alut (ei rauhoitu tarpeeksi ja keskittyminen ei parasta mahdollista). Luoksetulon maahanmeno (pitäis vaan muistaa treenata edes joskus..) ja ruutu (menee takaa yli ja kisamaisissa monesti myös suoraan maihin).

Metku: Alku aika ok, mutta loppua kohden alkoi kuumumaan. Viimeisenä liikkeenä ollut seuraaminen olikin jo aika lennokasta.. Treenattavaa: maltti!! (kapulaa heitettäessä edelleen kuin lentoon lähdössä). Ennakoimattomuus (teki ainakin maasta perusasentoon nousun liikkurin käskystä). Jääviä ja jäävissä pysymistä pitäisi myös joskus muistaa vahvistaa.. Mutta ennen kaikkea. Metkun kanssa pitäisi ehdottomasti vain tehdä enemmän kisamaista treeniä!!

perjantai 18. toukokuuta 2012

Paimennuspäivä

Viime sunnuntai vietettiin Somerolla Tending porukan paimennuspäivän merkeissä. Itse olin mukana Metkun kanssa. Olipa mukavaa päästä näkemään erilaisia koiria ja treenaamaan oudolle pellolle ja erityyppisille lampailla. Toivottavasti myös moni ohjaaja sai päivän aikana kipinän tätä hienoa lajia kohtaan :)

Päivä aloitettiin luennolla (jonne en tietenkään ehtinyt, kun saavuin niin paljon myöhässä..) Luennon jälkeen siirryttiin lampaille ja tehtiin kolme kierrosta per koira. Lampaat olivat pikkuruisia Ahvenanmaan lampaita, jotka liikkuivat aika laiskasti ja päästivät koiran tosi lähelle. Jaksoivat kuitenkin kiltisti kipitellä koko päivän, eivätkä missään vaiheessa alkaneet uhitella koirille. Parhaita mahdollisia varmasti tuollaisiksi päivittäin pyöriteltäviksi kurssilampaiksi, mutta itse pidän enemmän hiukan vauhdikkaammista ja herkemmin koiraan reagoivista eläimistä.

Ensimmäinen kierros tehtiin pyöröaitauksessa. Yritin selittää maahanmeno-ongelmaamme, mutta tuntui ettei me kouluttajan kanssa oikein ymmärretty toisiamme.. Kerroin, että saan toimimaan hetkellisesti vain kun suutun tai alkuun pyöritän jonkin aikaa raipan kanssa. Kouluttaja ei nähnyt tässä mitään ongelmaa, mutta mun mielestä jotain on pakko olla pielessä.. Ei vaan voi olla niin, etten koskaan pääse tilanteeseen missä koira ei jatkuvasti yritä luistella :( Jos treeni ei tuota haluttua tulosta, niin jotain muuta on tehtävä!!

Toinen kierros isolla pellolla. Tehtiin Heikin ja Unan kanssa ristiin hakuja + pikku pätkiä kuljetusta. Huonoa maahanmenoa lukuunottamatta näissä ei Metkulla juurikaan ongelmia. Sillehän ei matka ole mikään ongelma, eikä siltä myöskään lampaat karkaa :)

Kolmas kierros myös isolla pellolla. Nyt otin raipan mukaan ja yritin saada sen avulla Metkun otetta irti lampaista. Flänkkäytin ja lisäsin painetta joka kerta kun teki maahanmenon huonosti. Vaikeaa :( Metku kyllä meni maahan, mutta ei sillä asenteella kuin olisin halunnut. Tuli kerta toisensa jälkeen sisään tai ainakin kääntyi maahanmenossa liikaa kohti lampaita. Ei tainnut olla kertaakaan kunnolla auki :-/ Tein myös pätkiä poispäinajoa. Kouluttaja oli sitä mieltä, että pitäisi tehdä treeniä: muutama askel-maahan-muutama askel-maahan-jne. En oikein tiedä tästäkään.. Menee niin nihkeästi maahan, että homma menee vaan tappeluksi. Lisäksi itse haluaisin himmata vauhtia toisella tapaa.. Ennemmin jarrua kuin jatkuvasti maahan. Kotona tämä toimii aika kivasti kun lampaat ovat liikkuvammat, mutta noilla lampailla Metku selvästikin halusi puskea enemmän ja liikkua vauhdikkaammin. Plääh. Vaikeaa :-/

tiistai 15. toukokuuta 2012

Ja sitten niitä oli neljä

Neljäs koira. Sulaa hulluutta varmaan monen mielestä.. Ehkä niin, mutta Lee oli vain jotain mikä minun oli pakko saada <3 Tilaisuus jota ei yksinkertaisesti voinut jättää käyttämättä.

Lee on ollut minulla nyt pari päivää ja olen aivan in love <3 Aivan mahtava pentu!! Juuri sellainen unelmapentu, jonka jokaikinen varmasti haluaisi. Leessä ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Se on tasapainoinen ja tervejärkisen oloinen. Ei voisi uskoa, että ennen Suomeen tuloaan se on viettänyt koko pienen ikänsä lampolan nurkassa näkemättä ja kokematta oikeastaan yhtään mitään!! Mitään Lee ei ole vielä pelännyt, eikä mikään tunnu sitä hetkauttavan.

Minulla ei ole koskaan ollut pentua, joka olisi niin aidon kiinnostunut minusta kuin Lee on. Se haluaa olla lähellä, palauttaa kaikki lelut ja leikkii mielellään lähelläni. Se kiemurtelee onnesta kun sitä silittää, mutta mielistelevä se ei ole. Kun sille juttelee se istuu lattialla, katsoo suoraan silmiin ja näyttää siltä kuin se ymmärtäisi jokaisen sanan :)

Lee on hyvällä tavalla nöyrä ja tosi kohtelias isojen koirien kanssa. Metku on sen uusi paras kaveri ja taistelulajien personal trainer :) Treenauksen alla näyttävät olevan ainakin koirapaini ja vetoleikit. Metku käy usein oikein tyrkyttämässä Leelle leluja saadakseen sen leikkimään kanssaan :)

Ennen Suomeen muuttoaan Lee ei ollut nähnytkään leluja ja se ei oikein tajunnut leikkiä. Nyt sitäkään ei ikinä uskoisi :) Lee tarraa kiinni leluun tosi tiukasti ja käyttää koko kroppaa leikkiessään. Sen kanssa voi myös oikeasti vetää ja se tuntuu vain innostuvan haasteista :)

Leen tulevaisuuden suunnitelmiin piti kuulua vain ura paimenkoirana. mutta, mutta... kun se on niin kovin hyvä.. Perjantaiksi onkin jo sovittuna jälkitreenit :P



lauantai 12. toukokuuta 2012

Testit alkakoon

Viljon nenäkosketus alkaa olla pientä viilausta vaille valmis :)) Olin etukäteen hieman epäileväinen kuinka vauhti-Viljo mahtaa kyseisen jutun oppia, mutta onneksi turhaan. Hieman pohdintaa, hyvä suunnitelma ja hienosti Viljo alkoi jo ensimmäisellä treenikerralla liimaamaan nenäänsä kiinni lappuun. Kyllä se aina välillä osaa yllättää :P Vähän vaatii vielä hiomista ja sen jälkeen päästäänkin varsinaisiin tunnarikokeiluihin. Siistiä :)

Metkullakin on työnalla eläinkoe :) Olen testaamassa uudenlaista treenitapaa kaukokäskyihin. Vaikuttaa varsin lupaavalta ainakin näin alustavien testailujen perusteella!! Välimatkaa pystyy lisäämään nopeasti ja kriteeri pysyy tosi selkeänä sekä koiralle että ohjaajalle :) Tästä kuitenkin lisää vähän myöhemmin (ja jos oikein innostun, niin ehkä jopa videokuvaa:)

Olen päättänyt jättää Metkun kesän ajaksi agilitytauolle. Paimennus vie niin paljon aikaa ja lisäksi molemmat lajit ovat fyysisesti tosi vaativia. Lepopäiviä tulee jo nyt aivan liian vähän, kun sitä tokoakin pitää päästä treenailemaan lähes päivittäin. Kurjaa :( Kaikkea kivaa ei vaan millään pysty tekemään yhdellä koiralla.

Viljo ja Toivo sen sijaan pääsevät liitelemään :) Viljo jättää lampaiden pyörityksen tänä kesänä aika minimiin ja panostaa täysillä niihin lajeihin missä se on oikeasti hyvä. Ensi viikolle onkin suunnitteilla peräti kahdet agilitytreenit ja toivottavasti vähintään yhtä monet kimppatokotreenit :)

Ai niin, Viljo on ilmotettu sm:iin :)))

tiistai 8. toukokuuta 2012

Argh!

Huomenna loppuu ilmoittautuminen Toko-sm:iin ja päätöksiä pitäisi tehdä.. Edelleenkään en tiedä mitä tekisin. Toivo vai Viljo? Äh, vaikeaa :-/

Osallistuin Viljon ja Metkun kanssa sunnuntaina WBC:n järjestämään tokokoulutukseen, kouluttajana Riitta Jantunen-Korri. Viljo teki tietysti tunnaria. Puhuttiin Riitan kanssa pitkään ja mietittiin eri vaihtoehtoja. Riitta oli sitä mieltä, että kaikki mahdolliset kikkakolmoset ym. alkaa olla käytetty ja toimimattomiksi havaittu :( Ehdotuksena tehdä pelkkää perustunnaria ja yrittää huomauttamisen kautta saada virettä optimaalisemmaksi. Kokeiltiin pari kertaa. Ensimmäisellä yrityksellä Viljo reagoi hyvin. Toisella kertaa ei mielestäni enää laskenut vauhtia.. Plääh :( Olen testaillut tätä jokusen kerran myös koulutuksen jälkeen, enkä usko saavani toimimaan. Viljo ei reagoi oikealla tavalla, vaikka olisin aivan kapuloiden vieressä huomauttamassa :( Pitäisi puuttua fyysisesti jotta saisin vauhtia alas ja siihen en mielelläni ryhdy.. En usko, että siltikään muistaisi asiaa kovin kauaa ja lisäksi jos joudun tappelemaan ja vääntämään oikein urakalla, niin itseltäni palaa vaan pinna ja saan aikaan vääränlaista epävarmuutta. Argh. Vaikeaa :(

Riitan toinen ehdotus oli lähteä rakentamaan tunnaria uudelleen post it- lappusysteemillä. Tätä olen itsekin miettinyt useampaan otteeseen, mutta lappujen kanssa pelaaminen ei ole kiinnostanut yhtään ja muutenkin menetelmä on tuntunut turhan monimutkaiselta toteuttaa... Seurailen aktiivisesti useammankin ulkomaisen kouluttajan blogia ja muutama päivä sitten törmäsin, aivan kuin tilauksesta :), hieman erilaiseen muunnelmaan post it-lapputunnarista. Huomattavasti helpompi toteuttaa ja muutenkin mielestäni parempi idea :) Täältä voi käydä kurkkimassa: http://www.klickerklok.se (sivuilta löytyy myös paljon muita huippuhyviä videoita ja artikkeleita:). Ajattelin lähteä työstämään Viljon tunnaria suurinpiirtein samalla tapaa. Raporttia edistymisestä on takuuvarmasti luvassa :))

lauantai 5. toukokuuta 2012

Tunnari. Sieltä ja syvältä..

Viime aikoina on väännetty -yllätys, yllätys- Viljon tunnarin kanssa. Periaatteessa Viljo osaa liikkeen, mutta kisoissa tunnari on lähestulkoon aina varma nolla :( Ongelma ei ole nenätyö, vaan vire. Viljo ei vaan yksinkertaisesti malta. Läheltä toimii ja vaikeat harjoitukset toimii, mutta heti kun Viljo saa mahanalusen jalkoja täyteen kaikki unohtuu ja ongelmat alkaa :-/

Lomaviikolla tein ehkä 100 tunnaria päivässä ja silloin virheitä ei juurikaan tullut. Nyt kun ollaan taas arkirytmissä ja treeniaikaa on rajallisemmin on Viljollakin luonnollisesti enemmän energiaa ja vauhtia ja tätä myöten myös vähemmän malttia :-/

Vappuna Ylökkin valkkuryhmää oli kouluttamassa Kärnän Sari ja tein Viljon kanssa tietysti tunnaria. Sari oli sitä mieltä että läheltä paljon ja sitten pikkuhiljaa matkaa pidemmäksi kun tekee hyvin. Oma usein rivin ensimmäiseksi, että oppii heti laittamaan nenän päälle. Toisena treeninä tehtiin harjoitusta jossa aseteltiin kapulat aivan seinän viereen. Tarkoituksena käyttää seinää jarruna. Harjoitukset meni ihan ok. Läheltä tehtävässä treenissä Viljo ei tainnut mokata kertaakaan(?) ja seinäkin tietysti jarrutti menoa. En kuitenkaan tiedä.. Noita läheltä tehtäviä treenejä olen tehnyt vuosien varrella suurinpiirtein miljoonia ja ne eivät ole koskaan johtaneet yhtään mihinkään. Seinä tai jokin muu este voisi ehkä olla kokeilemisen arvoinen..? Tosin vahvasti epäilen että Viljo on siihenkin aivan liian fiksu.. Käy ehkä samoin kuin sen surullisenkuuluisan tornitunnarin kanssa :P

Äh, vaikeaa :( Itse en vaan jaksa uskoa, että Viljon tyyppisellä koiralla saan koskaan varmaa suoritusta pelkästään palkkaamalla kun se tekee oikein. Haluaisin että se oikeasti ymmärtäisi ettei niihin vääriin saa koskea. Eri asia sitten on miten se onnistuu.. Viljo on niin pirun nopea, pirun innokas, eikä montaa sekuntia muista yhtikäs mitään :-/