perjantai 31. lokakuuta 2014

Viikko astutuksesta

Tänään tulee kuluneeksi viikko ensimmäisestä astutuksesta. Kovasti olen yrittänyt tiineyden merkkejä tiirailla, mutta mitään muutosta en ole huomannut Leen käytöksessä tai missään muussakaan. Tai no, treeneissä se on ollut tavallistakin innokkaampi ja sähäkämpi :) Johtunee kuitenkin todennäköisemmin viikon tekemättömyydestä kuin mahdollisesta tiineydestä.. Hiton lihava se myös on :-O Vähensin sen ruokaakin jo reilusti, mutta tiukkaan tuntuvat kilot tarttuneen. Hiukan ylimääräistä saa toki jäädä pentuja varten, mutta ei sen kyllä ihan noin lihava tarttis olla.. Huomenna olisi tarkoitus testata kisakuntoa Somerolla, joten saapa nähdä jaksaako läskipallo edes juosta..

Kuluneella viikolla on tullut tokoiltua peräti kolme kertaa!! Ma Riitan kanssa Ikaalisissa, ti Tainan kanssa Kyröskoskella ja to Piian ja Riitan kanssa Ylöjärvellä. Harvinaisen reipas viikko :)

Metkun kanssa keskityin oikeastaan pelkästään seuraamiseen ja luoksetuloon. Molemmat liikkeet kun ovat valovuosien päässä tavoitteesta..

Seuraamisesta en edes tiedä mitä sanoisin. Se vaan on sellaista härveltämistä :-/ Siinä taitaa oikeasti olla IHAN kaikki mahdolliset virheet ja siihen kun vielä lisätään se tosiasia etten itse osaa pitää kriteereistä tippaakaan kiinni, niin onko ihme ettei siitä mitään tulekaan?

Luoksetulossa katsottiin eilen Piian ja Riitan kanssa sivulletuloja ja siinä ennenkaikkea sitä iänikuista törmäämistä. Testattiin erilaisia palkkaustapoja, polvennostoja, erilaisia fyysisiä esteitä, jne, jne. Eivät paljon Metkua heilauttaneet.. Ihan yhtä iloisesti törmäili :-/ Kotiläksyksi kokeiluja korokkeen kanssa. Jos sen sijoittaisi hieman kauemmaksi, niin että törmääminen olisi oikeasti mahdotonta?

Casskin on päässyt humputtelemaan. Se raukka on kyllä niin jälkeenjäänyt :P Moni samanikäinen kisailee jo kovaa tahtia ja Cass ei osaa oikeasti yhtään mitään! Tosin eipä se sen vika ole vaan minun. Jos ei puoleen vuoteen olla tehty mitään, niin suoranainen ihmehän se olisi jos se jo jokin tokon superstara olisi :) Nytkin ollaan vaan hömpötelty ja pidetty hauskaa sekä siinä sivussa tehty hiukan pohjia noutoon, luoksetuloon ja seuraamiseen. Kai siitä voisi ihan oikea tokokoira tullakin. Hauska ja vauhdikas kaveri se ainakin on :)


- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Läski-Lee palaa kotiin

Kaksi onnistunutta astutusta oli Norjan reissun saldo :) Nyt vain peukut pystyyn ja toivotaan että pentuja tulee!!

Tänään ajelin Paimioon hakemaan Leen kotiin. Samalla pääsin pikaisesti pyörittämään Milan lampaita omilla koirillani :) Olipa mukavaa! Milalla on tosi hyvät treenilampaat. Herkästi koiraan reagoivat ja liikkuvat. Ihan erilaiset kuin mitä meidän tämän kesän treenilampaat..

Cass oli aika hyvä! Olen saanut sille aikaiseksi jonkinmoisen maahanmenon ja lisäksi se on ehkä hieman jo ymmärtänyt poispäinajon ideaa. Mielestäni se näyttää suht kivalta tällä hetkellä :)

Metku oli kuuma ja kuuro :-/ Se on mennyt kotona aika hyvin, mutta heti kun on uusi paikka ja lentävämmät lampaat sen kuullun ymmärtäminen heikkenee.. Lintsailee flänkeissä ja kiihdyttää tempoa ajossa. Ois pitänyt jaksaa vääntää ja vaatia enemmän, eikä antaa sen luistella käskyistä mutta en vaan jaksanut. Huono minä :(

Leellä tein myös pienen treenin. Vähän ajoa, häkitystä ja yksi jako. Meni kivasti :)

Lee oli reissussa ollessaan myös lihonut melkoisesti! Se oli kasvattanut hillittömän ison ahterin ja kylkiinkin näyttää tarttuneen extraa!! Lisäsin sen ruokamäärää jo hyvän aikaa ennen astutusreissua, mutta nyt tulokset oikeastaan vasta huomaa. Lukema mistä lähdettiin oli n. 12-13 kg ja tänään se painoi 16,2 kg!!! :-O Nyt saa luvan olla tarpeeksi läskiä pentuja varten. Enempää ei kyllä hankita :)


- Posted using BlogPress from my iPhone

perjantai 24. lokakuuta 2014

Lee astutettu!!

JES, JES, JES!! Lee on astutettu tänään onnistuneesti Pyrolla <3

Lee retkikuntineen saapui Norjaan eilen iltapäivästä ja ensimmäiset treffit oli sovittu jonnekin pellon laidalle. Samalla Mila pääsi näkemään sekä Pyron että Pyron isän Maicon paimennustreenejä. Tässä ei mitään ihmeellistä. Jaran oli harjoitellut pitkiä hakuja ja lisäksi oli satanut kaatamalla koko ajan. Koirat olivatkin näkyneet lähinnä pieninä pisteinä pellolla :)

Niin kauan kuin lampaat olivat laitumella Pyroa ei kiinnostanut mikään muu. Treenien loputtua se oli juossut välittömästi innoissaan tervehtimään ihmisiä ja huomannut myös Leen :) Etukäteen olimme miettineet paljon Pyron rakennetta ja kokoa. Kuvissa ja videoilla se nimittäin näyttää suht isolta ja raskaalta.. Livenä nähtynä se ei ollut onneksi kumpaakaan näistä :) Vahvaluustoinen kylläkin, muttei raskasrakenteinen. Kuvissa ja videoilla sen saa näyttämään massavalta sen turkki. Se ei ole sileää kuten monilla lyhytkarvaisilla, vaan pitkähköä, tuuheaa ja sitä oli paljon:) Rakenteeltaan Mila kertoi sen olevan hieman korkeuttaan pidempi ja voimakkaasti kulmautunut. Lihaksikas ja fyysisesti voimakkaan oloinen uros :)

Astutus ei valitettavasti onnistunut ensitreffeillä, sillä Lee ei ollut vielä valmis.

Tänään aamupäivästä uusi yritys. Leen ohella myös sää oli suosiollisempi ja tänään saatiin onnistuneen astutuksen lisäksi myös kuvattua + filmattua Pyroa. Ennen astutustouhujen aloitusta Mila oli myös kokeillut leikittää Pyroa ja kyllä se oli leluista pitänytkin!!! Ihan pimeä kuulemma :) Tästäkin on ymmärtääkseni luvassa videomateriaalia.

Huomenna vielä yksi käynti Pyron luona ja sitten alkaakin kotimatka. Vitsit kuinka toivon että pentuja tulisi!! Pyro on Milan kuvauksen perusteella juuri sellainen kuin kuvittelinkin ja just sellainen uros minkä ainakin itse kuvittelisin sopivan täydellisesti Leelle <3



- Posted using BlogPress from my iPhone

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tuskallista odotusta

Voi tuska! Tälläinen odottelu ei kyllä sovi mulle alkuunkaan!! Olo alkaa olla jo kuin tulisilla hiilillä :) Onneksi oloon on pikapuoliin luvassa helpotusta. Leen juoksu on edennyt siihen pisteeseen että illalla se nousee matkaseurueensa kanssa laivaan ja matka kohti Norjaa alkaa. Uutisia paikanpäältä luvassa siis todennäköisesti jo huomenna!! Kylläpä jännittää!! Toivottavasti uros on kaikkea sitä mitä ollaan ajateltukin, astutus onnistuu ja toivottavasti Mila muistaa käyttää kameraa ja kuvaa+videoi kaikki mahdolliset Pyron sukulaisetkin. Sinänsä kyllä kiva tilanne, että nähtävillä on uroksen lisäksi myös sen isä Maico, jokunen Pyron pentu ja todennäköisesti myös liuta muita sukulaisia :)


- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 21. lokakuuta 2014

Seuraamisen tuskaa

Voi argh! En vain yksinkertaisesti osaa kelvollista seuraamista koirilleni opettaa :-/

Metkun kanssa tuli tahkottua tämän aamun treeneissä oikeastaan pelkkää seuraamista. Melkein kolme varttia taidettiin yrittää, mutta eipä se siitä juurikaan parantunut :-/ En vain saa sitä ymmärtämään mitä haluan :( Jos pysähdyn, peruutan, huomautan, vedän sitä hihnasta eteenpäin tms. se korjaa kyllä taaemmas, mutta heti kun liikun eteenpäin se palaa välittömästi vanhalle paikalleen. Kokeilin pitkästä aikaa luopumisen kauttakin, mutta en usko senkään toimivan. Seuraamisasento muuttuu luonnottomaksi Metkun nostaessa päätään takakenoon, eikä se takuulla pysty kyseisellä tavalla minuutti tolkulla seuraamaan.. Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin ainakin se jaksaa yrittää :)

Seuraamisen lisäksi harkattiin hieman luoksetulon jättöjä. Kerran epäonnistui ja jätti tekemättä kurre-tempun kun juoksin poispäin. Muuten oli supertarkkana ja toteutti kaikki pyynnöt oikein :)

Cass teki samaa settiä kuin eilenkin. Merkille menoja palkkailin juoksuttamalla takaisin luokseni ja nyt stoppailikin järkevämpiin kohtiin :) Seuraamisessa oli aluksi keskittymätön.. Palkkailin namilla ja Cass meinasi toistuvasti lähteä juoksentelemaan ja etsimään lelua :-/ Päädyin lopulta palkkaamaan nami+lelu yhdistelmällä ja tämä paransikin suoritusta huomattavasti :)

Toivokin palasi eilen kotiin :) Tai oikeastaan kävin hakemassa sen pois hoidosta, koska se oli ollut niin hankala hoitolapsi.. Saavat nyt sitten Metkun kanssa viettää aikaansa eri kerroksissa kun olen töissä. Tosin en usko että mitään tapahtuisi vaikka samassa tilassa olisivatkin.. Metku on juoksujen aikaan kotioloissa todella kiukkuinen, eikä ainakaan tähän päivään mennessä ole tarjonnut pojille mitään muuta kuin hampaita. No, ehkä en kuitenkaan kokeile ;)


- Posted using BlogPress from my iPhone

maanantai 20. lokakuuta 2014

Ma aamun tokot+paimentelut

Aamusta hallille tokoilemaan. Koskahan on tullut viimeksi käytyä? Taitaa olla aikaa useampi kuukausi..

Metku:
• Seuraamista. Tätä hinkattiin ja pirusti. Hallilla kriteerien pito on niin paljon helpompaa kun suorituksen näkee peilistä :) Testailin erilaisia palkkaustapoja, vaihtelin rytmiä ja tein kaikkea muutakin yllättävää.

• Luoksetuloa. Yksi suora luoksetulo ja sen jälkeen erilaisia virityksiä stoppien parantamiseksi. Ainakaan vielä ei löytynyt oikotietä onneen :-/

• Ohjattua. Annoin hakea molemmat puolet. Ihan ok.

Cass:
Cass taitaa olla tokoillut edellisen kerran joskus talvella/keväällä?

• Piti aloittaa seuraamisella, mutta eihän Cass mitään seurannut :P Kävi ensin hakemassa kentän laidalta lelun ja kun otin sen pois juoksenteli merkille. Harjoiteltiin sitten merkkiä :) Merkille lähtö on vauhdikas mutta paikka hieman hakusessa.. Pari ekaa kertaa meni suurinpiirtein sinne minne pitikin ja pääsin palkkaamaan heittämällä lelun. Ilmeisesti tästä innostuneena Cass alkoi tykittämään ihan hulluna ja stopit valuivat metritolkulla merkin taakse..

• Luoksetulo. Pysymisessä hieman puutteita. Lujaa lähtee ja lujaa myös törmää..

• Vauhtinouto x 2. Kapulalle meno hitaampi kuin palautus.

• Lopuksi vielä uusi yritys seuraamista. Veikkaan ettei tästä tule hyvää tämän(kään) koiran kanssa.. Kuumuu kamalasti ja Cassin tapauksessa se tarkoittaa puremista :-/ Pari kertaa nappasi napakasti kiinni reiteen ja lopun aikaa tyytyi napsimaan ilmaa.. Joopa-joo.

Tokoilujen jälkeen piipahdettiin vielä laitumella. Metku jatkoi jako teemalla (meni hyvin:) ja Cass yritteli edelleen poispäinajoa. Oli selkeästi miettinyt asiaa sillä oli paljon parempi kuin eilen :) Tässäkin saa kyllä jatkossa olla sen kanssa tarkkana.. Menee nätisti niin kauan kuin lampaat liikkuvat alta pois, mutta anna olla jos tilanne jämähtää ja yritän itse nätisti siirtää jotain elukkaa. Cassin asenne muuttuu välittömästi ja se on heti sitä mieltä että "kyllä täältä pesee!!". Veikkaan että jokunen keskustelu joudutaan tulevaisuudessa käymään laitumellakin puremisesta..


- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Koirat vähenee ja treenit jatkuu

Metkun ja Leen juoksut etenee, joten perjantaina Toivo sai lähteä hoitoon. Helpompaa näin, vaikka Toivo oikeasti melko vaivaton kaveri tyttöjen juoksujen aikaan onkin :)

Lauantaina oli sitten Leen vuoro pakata laukkunsa ja lähteä viettämään hanimuunia. Tai no, eilen se pääsi vasta Paimioon asti, mutta eiköhän jo parin päivän päästä suuntana ole Norja :) Superjännää!!

Ajatukset ovat viime päivinä olleet lähinnä Leen tulevassa pentuprojektissa, mutta jotain pientä treeniä on kuitenkin tullut tehtyä. Paimennusta etupäässä :)

CASS:
Cass on sellainen ihme juoksentelija. Se haluaa koko ajan flänkätä, eikä tahdo edetä suoraan kirveelläkään. Mielestäni sen toiminta ei ole suoranaista heikkoutta (=ei halua kohdata eläimiä), vaan jotain muuta.. Olenkin työstänyt sitä viime aikoina liinassa, ettei se pääsisi jatkuvasti valumaan flänkille tai juoksemaan päättömästi. Se on myös selkeästi toispuoleinen ja haluaa valua aina vasemmalle. Tänään tehtiin pieniä pätkiä ajoa kolmioasetelmassa ja pysäytin heti jos Cass alkoi valumaan tai yritti livahtaa selkäni takaa vasemmalle. Aluksi oli kovin vaikeaa, mutta sitten kun Cass sai ideasta kiinni sujui suht kivasti :) Tässä asetelmassa se tottelee hyvin maahanmeno käskyäkin. Vapaaksi jos sen päästää, niin ei toivoakaan..

METKU
Metkun kanssa työstin tänään(kin) stoppeja, flänkkejä, ajoa ja jakoja. Jaoissa se on aika hyvä :) Tulee pieneenkin väliin ja pitää hyvin eläimet erillään. Metku on selkeästi koira joka pitää haasteista. Mitä vaikeampaa ja rankempaa on sen parempi on myös Metku :)

Tokoilun suhteen tein päätöksen panostaa tästä lähin etupäässä hauskanpitoon. Ihan sama tuleeko koskaan enää mitään tulosta, mutta en vain jaksa tätä nykyistä fiilistä.


- Posted using BlogPress from my iPhone

torstai 16. lokakuuta 2014

Argh!

Toiset päivät vaan ovat paskempia kuin toiset.

Eilen illalla huomasin Saulilla olevan pissaamisongelmia. Se yritti ja yritti pissata, mutta juuri mitään ei tuntunut tulevan :( Ensimmäisenä tuli mieleen tietysti virtsakivet ja harkitsinkin lähtöä päivystävälle (jos kivet tukkivat virtsaputken kissa voi kuolla). Sauli vaikutti kuitenkin pissavaivoistaan huolimatta pirteältä ja ruokakin maittoi, joten päätin odottaa aamuun.

Heti aamusta lekuriin. Saulilta taju kankaalle ja sitten tutkittiin. Rakko tuntui tunnusteltaessa normaalikokoiselta. Sen sijaan virtsassa oli verta. Oireiden takana siis pissatulehdus, eikä virtsakivet kuten pelkäsin :) Kotiin viemisenä antibioottikuuri.

Illalla tokoiltiin. En tiedä. Itselläni on koko tokoilun punainen lanka tällä hetkellä täysin kateissa :( Tein ainostaan Metkun kanssa ja senkin olisi voinut jättää väliin.. Ihan paskaa menoa, eikä keskittymisestä tietoakaan :( Meni vääntämiseksi ja ainoa mitä käteen jäi oli huono mieli itselle. Mä en vaan jaksais tämmöisiä treenejä. Kaikki yhdessä tekemisen ilo ja hauskuus tuntuu hukkuneen johonkin matkan varrelle ja näen vain pelkät virheet. Itseäni vituttaa ja koirakin siitä syystä kokoajan vaan huononee :( Jos fiilikset ei ala kohta paremmaksi muuttumaan, niin ehkä lopetan koko hemmetin tokon?

Ja jotta päivästä jäisi mahdollisimman paska maku suuhun, niin kotona huomasin jonkun koiran jossain vaiheessa hieman maistelleen auton sisustusta...


- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 14. lokakuuta 2014

:D

Leen juoksu on alkanut ja astutusreissulle Norjaan se lähtee ensi viikolla :) Peukut ja varpaat pystyyn että pikku Pyroja ja Lisbethejä saadaan alulle!! Mila on luvannut kuvata sulhoa ahkerasti, joten videoita ja kuvia on tulossa :D iiik, kuinka jännää!!!



- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Jännä päivä

Pikku vaakuilla on ollut tänään jännääkin jännempi päivä :) Ne saivat siirron isojen puolelle. Aluksi vastustivat tarmokkaasti siirtoa ja sitä mukaan kun sain niitä nosteltua aidan yli ankkatarhan puolelle tunkeutuivat takaisin aidanraoista ja pinkoivat karkuun minkä pienistä räpylöistään pääsivät.. Pienten viritysten jälkeen kaikki saatiin kuitenkin siirrettyä ja jopa pysymäänkin ankkatarhan puolella.

Äiskä otettiin mukaan myös :) Tai oikeastaan kanaemo lehahti kyllä ihan itse aidan yli poikasiaan valvomaan. .
Vaaleat ankat tutustuvat uusiin kavereihin. Kokoeroa ei juurikaan enää ole. Poikaset täyttävät alkuviikosta 5 viikkoa ja kasvutahti on ollut huima!!

Toinen ankkalan kuninkaista.

Kasvihuoneessa on edelleen elämää :) Tomaattia pukkaa kovaa vauhtia.
Paprikoita kuvattuna kasvihuoneen lasin läpi.

Tra-la-la-la-laa-laa-laa! Ankkalinnan kylmällä puolella on joulu ainainen.  Ledivalot antavat valaistusta ja luovat tunnelmaa :D 

 Ja jännästä puheenollen! Metku aloitti eilen juoksun :) Nyt sitten jännätään mitä tekee Lee..




lauantai 11. lokakuuta 2014

Motivaatio missä olet?

Plääh. Mistähän löytyis mun pitkään kadoksissa ollut tokokipinä? Nykyisellä treenitahdilla ei mikään asia etene, eikä sitä paitsi huvittaisi edes treenata..

No niin tai näin, muutaman kerran olen viime viikkoina raahautunut ihan kentälle asti. Tällä viikolla tokoiltiin torstaina(?) Riitan ja Piian kanssa Haavistolla.

METKU:
Metku oli lievästi sanottuna vallaton :-O Huomasi kyllä että koko viikko oltiin vain pötkötetty kotisohvalla... Taisin tehdä sen kanssa ainakin luoksetuloa, ohjattua ja kaukoja?

Metkun luoksetulo on sieltä ja syvältä. En ole tyytyväinen oikein mihinkään. Ennakoi, stopit valuu, törmää, jne.. Kokeilussa taas kerran takapalkka. Olen lyhentänyt matkaa, pysäyttänyt lähemmäs ja käynyt vetämässä pannasta ennen päästämistä takapalkalle. Nyt kokeiltiin lisänä myös selkeää vartaloapua voimistumaan pysäytyskäskyä. Teki kyllä ihan kelvollisesti. Muistaakseni yksi huono stoppi ja sivulletuloissa tietysti törmäili.

Ohjattu oli ihmeellinen. Kapulat näkyivät huonosti, joten Metku suuntasi kohti keskimmäistä. Korjasi kuitenkin omatoimisesti. Mutta sitten!! Aivan ihmeellistä sekoilua kapulan nostossa :-/ Pyöritti ja liiraili kapulan kanssa varmaan metritolkulla ennenkuin lopulta sai sen kitusiinsa. Sääti jotain myös sivulletulossa ja piti kapulaa huonosti. Uusinnalla aivan yhtä huono suoritus. En tajua! Ei ole koskaan aiemmin nostanut huonosti!! Eikä kyllä kapulan pidossakaan pahemmin ole ongelmia ollut.. No, toivottavasti se oli vain tämä yksi huono treeni :)

Kaukot kaipaisivat kipeästi tehotreeniä. Suurin ongelma on m-s vaihto, jossa Metku venyy todella etupainoiseksi. Olen yrittänyt korjata tätä vuosien varrella vaikka millä kikkakolmosella. Tuloksetta :( Mietiintään nyt josko jaksaisin opettaa koko hiton vaihdon uusiksi ja uudella tekniikalla..

LEE:
Leekin teki luoksetuloa. Sille myös kokeiluun takapalkka. Olen sitä joskus aiemmin testannut, mutta silloin se ei toiminut alkuunkaan.. Nyt näytti ekaa toistoa lukuunottamatta aika kivalta :) Vauhti parani toisto toistolta, eikä banaanista näkynyt vilaustakaan! Huippua jos oikeasti toimisi :D

Ruutua hinkattiin myös. Eka toisto oli tosi hyvä ja jos olisin ollut fiksu olisin lopettanut siihen.. Ajattelin kuitenkin juoksuttaa vielä kerran suorapalkalle. No, ei tosiaankaan onnistunut.. Lee alkoi himmailemaan ennen ruutua ja haahuili etsien lelua. Argh!! Voi miks mä en koskaan opi ettei mun koirilla toimi mitkään hiton suorapalkat tai lätkät?

- Posted using BlogPress from my iPhone

maanantai 6. lokakuuta 2014

Ihanaa olla väärässä :)

Toivo on aiheuttanut viime päivinä huolta ja murhetta. Se alkoi ontumaan oikeaa etujalkaansa viikko-pari sitten. Ei mitenkään pahasti, eikä edes jatkuvasti. Lähinnä ontumisen huomasi kun liikuttiin kovemmalla pohjalla. Kääntelin ja vääntelin jalkaa useaan otteeseen, mutta en onnistunut paikallistamaan kipukohtaa. Ajattelinkin kivun olevan lihasperäistä (Toivo ei edelleenkään kauheasti kroppaansa säästele kun sen kanssa jotain tekee tai kun se kotona starttailee liikkeelle..). Toinen mieleeni tullut vaihtoehto oli jalkaan iän myötä kehittynyt nivelrikko tms. En siis pitänyt asiaa mitenkään akuuttina. Pidin Toivon levossa ja ajattelin käyttää sen lekurissa jos koipi ei pelkällä levolla parane.

Myöhään perjantai-iltana huomasin että Toivon tassu oli lievästi turvonnut ja se ontui selvemmin. Tutkin jälleen tassua, mutta lievää turvotusta lukuunottamatta se näytti ihan normaalilta. Annoin kipulääkettä ja varasin eläinlääkäriajan maanantai aamuksi.

Lauantai-iltana tultuani tyttöjen kanssa treeneistä kotiin tassu oli hervottoman kokoinen eikä Toivo varannut painoa jalalle ollenkaan. Tässä vaiheessa olin jo aivan paniikissa ja satavarma ettei kyseessä voi olla mikään muu kuin osteosarkooma.

Maanantai aamuun asti oikeastaan vaan itkin. Välillä sain nukuttua tunnin pari ja sitten taas vollotin. Tunteet vaihtelivat paniikkiin siitä että Toivo on kipeä ja kärsii siihen etten pysty sitä viimeiselle matkalle viemään.

Maanantai aamuna huomasin jalkaan nousseen yön aikana ison paiseen ja pieni toivonkipinä syttyi. Ehkä vielä ei olisikaan Toivon aika lähteä? Lekurissa tassu tutkittiin ja kuvattiin. Lievää nivelrikkoa lukuunottamatta mitään luustomuutoksia ei tassusta löytynyt. Diagnoosina vierasesine ja kotimatkalle antibioottikuurin kera :) Jes, jes, jes!!! Toivottavasti yhteisiä, hyviä vuosia on edessä vielä useita!!



- Posted using BlogPress from my iPhone

lauantai 4. lokakuuta 2014

Yritetään nyt vielä kerran..

Päivitystahti suorastaan häikäisee.. Tosin eipä me juuri mitään olla tehtykään, joten harrastusrintamalla ei sen kummempaa raportoitavaa edes ole. Laitetaan kuitenkin jotain kuulumisia.

Kolme mustaa ankkaa ovat ensimmäiset ankkani ja vaaleammat uusia tulokkaita :)
Ostin alkukesästä neljä aikuista juoksuankkaa. Lättänokat ennättivät viettää villiä ja vapaata elämää pihapiirissä kuukauden verran, kunnes eräänä iltana kettu kaivautui pihaani ympäröivän aidan ali ja tappoi yhden vaakuista :( Tästä alkoikin melkoinen ruljansi.. Hirmuisella kiireellä rakentamaan ketunkestävää tarhaa ankoille. Ei mikään helppo homma sillä koko pihamaa on täynnä isompaa ja vielä isompaa kivenmurikkaa ja pienenkin kolon kaivaminen on yhtä tuskaa!! Kaivettiin sieltä mistä pystyi ja muilta osin taitettiin verkko kulkemaan osittain maanmyötäisesti ja sen päälle kerättiin + kasattiin naapurin pellolta traktorin peräkärryllinen kiviä. 

Ankkoja oli jäljellä siis enää kolme. Yksi akka ja kaksi ukkoa. Akka ankka oli ihmeissään kahden ukon kanssa, joten ajattelin että pitää hankkia muutama akka lisää :) Itselläni oli sopivasti juuri sillä hetkellä sinnikkäästi hautova kana (ei suostunut lopettamaan vaikka keräsin aina munat pois), joten ei muuta kuin jokunen ankanmuna kanan alle. Suurin osa munista oli ollut jääkaapissa useamman viikon ja ajattelin ettei niistä mitään kuitenkaan tule. Munia päätyikin kanan alle lopulta 8 kpl ja kuukauden kuluttua niistä kuoriutui suureksi yllätykseksi peräti seitsemän pientä ja reipasta tipiä :D

pikku vaakut <3
Täytyy kyllä sanoa että ankanpoikien kasvutahti on huima!! Ylläolevassa kuvassa vaakut ovat pikkaista vajaa neliviikkoisia ja ne ovat jo yhtä isoja kuin niiden kana"äiskä". Höyhenet alkavat vaihtua sulkiin ja poikasten sukupuoletkin alkaa erottamaan äänen perusteella (akka-ankat huutavat kovempaa:P). Kanaemo heitä kuitenkin edelleen hellyydellä hoivaa ja pitää huolta etteivät muut kanat kiusaa. Hieman näyttää kanaa välillä ihmetyttävän lapsien sukeltelu vesikupissa, mutta muuten tuntuu olevan ylpeä isoista ja komeista "lapsistaan" :D
Pienet ja likaiset ankat :) Jos joku miettii ankkojen hankintaa, niin voin kertoa että nämä kaverit sitten kyllä sotkevat ja veden kanssa lutraavat!! Mutta ovat myös varsin hauskoja ja sympaattia <3

Yksi kanoista.
Rambo kukko. Tämä kaveri on melkoinen jättiläinen, mutta onneksi kuitenkin melko kiltti kaveri.

Kanojen uusi kesäkoti
Ankkala valmistuu.
Aitaprojektin lisäksi ollaan ehditty rakentaa kanoille uusi kesäasunto (joutuivat kettuvaaran takia jättämään vanhan kotinsa ja muuttamaan ankkojen naapuriksi) ja lisäksi rakenteilla on talviasuttava ankkala. Ankathan pärjäilevät suht viileässäkin, jahka vaan tuulensuojaa ja sulaa vettä on tarjolla. Omasta ankkalastani tulee kuitenkin kaksi osainen. Pienempi lämmin tila ja luukun kautta kulku suurempaan kylmään tilaan. Kesätarhassa saavat kuitenkin olla siihen asti kunnes lumi tai kovemmat pakkaset saapuvat.

Kanaset ovat olleet vain kesälainassa ja muuttavat kylmempien kelien saapuessa omaan kanalaansa. Ehkä sitten ensi kesän projektina on talviasuttava kanala ja alan pitämään kotkottajiakin ympäri vuoden :D

Lämmin syksy mahdollistaa edelleen ulkoilukelit myös itämaiselle kissalla.  
Syksy on puutarhurin kulta-aikaa! Tämäkin omppopuu lähti kaupasta mukaan muutamalla eurolla. Eihän niitä  ennestään kasvanutkaan kuin 6 valtavankokoista pihassa...

Harrastusrintamalla on tosiaan ollut hiljaista. Tokoiltua on tullut sm:ien jälkeen pari hassua kertaa ja jäljellä olen käynyt kerran tai kaksi.. Paimennuskausi päästiin kunnolla korkkaamaan vasta elokuun alusta ja sen jälkeen on kyllä paimennettu :) Käväisin Leen kanssa ihan kurssillakin ja ohjeeksi tuli edetä ja alkaa rohkeasti harjoitella vaikeampia juttuja. Nyt olenkin alkanut treenailla jakoja ja raahasimpa tänään laitumelle muutaman pikku portinkin.

Cass juhli syyskuun puolivälissä 1-v. synttäreitään. Se on myös vihdoin ja viimein tajunnut olevansa paimenkoira :)
Toivo. Voi Toivo. Pahoin pelkään että muutaman päivän päästä mun sydämeni särkyy.