Puolilta päivin suuntasimme isommalla porukalla Lempäälän metsiin jäljestelemään. Ei mennyt tällä kertaa aivan nappiin.. Ensinnäkin Toivon jäljentekijä eksyi ja harhaili toista tuntia metsässä.. Löysi onneksi kuitenkin lopulta tielle ja sitä seuraamalla myös taloja ja ihmisiä. Heiltä Tanja sai sitten kyydin ja pääsi takaisin useamman kilometrin päässä oleville autoillemme.. Minä onnistuin hukkaamaan Pepin namirasian metsään tehdessäni toista jälkeä ja yhdeltä jäljeltä jouduin palaamaan takaisin, kun vastaan tuli iso kyykäärme :( Eikä ollut edes mikään arka kaveri, vaan nousi metrin päässä edessäni pystyyn ja heti ihan isku asemiin..
No, sitten jäljestämään :) Toivon jälki oli useamman kilometrin mittainen (kuinka monta kilometriä sitä nyt sitten puolessatoista tunnissa kävelee:). Tästä johtuen päätin ajaa sitä kolmannelle esineelle asti, eli kohtaan missä jäljentekijä vielä oli suhtkoht kartalla :)
Toivo nosti jäljen hyvin ja lähti varmasti liikkeelle. Noin 50 m päässä huomattiin, että jäljentekijät olivat kävelleet ristiin.. Toinen jälki oli jo keritty ajaakin ja koirakon lisäksi myös hirmuinen taustahiihtäjien joukko oli palloillut ympäri metsää.. Näin ollen Toivo vaihtoi sujuvasti tuoreemmalla valtaväylälle :( Nostin oikean jäljen uudelleen hieman kauempaa ja ehkä kymmenen metriä sitä edettyään Toivo saapuikin jo pelto-osuudelle. Pellolla Toivo tarkisteli aluksi tosi tarkkaan, ennenkuin lähti etenemään. Tämän jälkeen jäljesti kuitenkin hyvin :) Pellolla oli myös yksi 90 asteen kulma, joka sujui hienosti.
Ensimmäinen esine löytyi pian sen jälkeen kun siirryttiin pellolta takaisin metsään :) Tämän jälkeen loppujälki olikin helpponakki. Mukavaa ja suht hyväkulkuista metsää :) Matkanvarrella oli useampikin kulma ja muutenkin jälki mutkitteli siellä sun täällä. Esineet Toivo bongasi todella kaukaa :) Annoin sen jäljestää melkein koko ajan vapaana ja kahdelle viimeiselle esineelle se syöksyi melkein parinkymmenen metrin päästä. Ja palauttikin ne aivan tikkana :)) Tosi hienoa!! Nyt sillä alkaa viimein olla sellainen esinemotivaatio kuin haluaisin :))
Sitten Viljo... No, havaitsin ainakin, ettei Viljolle tee hyvää odottaa vajaata neljää tuntia autossa, ennen jäljelle lähtöä... Se kävi todella suurilla kierroksilla ja siitähän taas ei mitään hyvää seuraa :( Viljo nosti jäljen ihan ok ja jäljesti ensimmäiset 50 m ekalle esineelle suht siististi (ja vieläpä havaitsikin esineen ja toi sen mulle:) Siihen se kaikki hyvä sitten loppuikin ja tämän jälkeen Viljolla karkasi totaalisesti mopo käsistä.. Se sinkoili ihan mihin sattuu ja hukkasi jäljen :( Eikä kovasta yrityksestä huolimatta onnistunut enää sitä löytämään :( Päästin sitten jossain vaiheessa liinastakin irti, kun ajattelin, että Viljo löytäisi sillä tapaa paremmin hukkuneen jäljen. Todellinen vikatikki! Painolastin poistuttua Sir William otti välittömästi ritolat ja kiisi pitkin metsää niin pirusti. Eikä rauhoittunut, vaikka mulla alkoi jo savu nousta korvista ja onnistuin melkein pysäyttämäänkin sen tallaamalla pari kertaa aika rumasti liinan päälle.. Joopa-joo. Tultiin sitten metsästä pois, kun Viljo oli saanut tarpeeksi liikuntaa ja alkoi olla jo aika finaalissa... Tai no, ihan lopussa koitin vielä nostaa jälkeä uudestaan, mutta siinäkin Viljo tarjosi vain formulavaihdetta, joten se siitä. Hmm. Nyt pitää hieman pohtia mitä sitä oikein seuraavaksi tekisi??
Jälkisählingin jälkeen siirryttiin Niihamaan tokoilemaan. Kyseessä oli Tampereen T-porukan yhteisvapputreenit ja paikalle saapuivat meidän lisäksemme Kati ja veli-Into, Hanna, Veeti ja Veikka sekä Hanna, Hui ja belgi Vau. Lisävahvistusta saatiin Lotasta ja flätti Sennistä, Timosta, Emmasta ja chihu Nasusta sekä Sarista ja vesikoirista Nemosta ja Millistä.
Aluksi ja lopuksi tehtiin ryhmäpaikallaolot.
Toivolla otin vain ja ainoastaan seuraamista. Empä tiedä.. Tämä liike on varmaan sellainen, mitä en koskaan saa kuntoon :( Aina kun saan yhden kohdan paremmaksi, niin joku toinen alkaa leviämään :(( Ja tällä hetkellä se meidän ongelma tuntuu olevan pomppiminen.
Viljo otti luoksetuloa, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja ruutua. Aika ok. Lisäksi otin ällöttävää metallia. Kokeilin vauhtinoutotyylisesti ja hetsasin ennen lähetystä. Otti ihan hyvin, mutta tiputti melkein heti. Jos en hetsannut, niin syöksyi hyvin kapulalle, mutta takaisin toi piiiiiiikkuhiljaa. Ja läheltä ei edelleenkään pysty nostamaan ollenkaan :( Yrittää parikertaa suurella tuskalla, jonka jälkeen heittääntyy maahan :(( Viljon suusta en ole vieläkään löytänyt mitään mitään vikaa ja kaikkea muuta se pystyy kyllä loistavasti kantaamaan + syö hyvin. Luulen, että osittain ongelmat johtuu nyt myös siitä etten ole tyytyväinen, mikä puolestaan paineistaa koiraa. Pitää miettiä.. Äh! En voi sille mitään, että mua ärsyttää suunnattomasti tän tyyppiset ongelmat :(((
No, sitten jäljestämään :) Toivon jälki oli useamman kilometrin mittainen (kuinka monta kilometriä sitä nyt sitten puolessatoista tunnissa kävelee:). Tästä johtuen päätin ajaa sitä kolmannelle esineelle asti, eli kohtaan missä jäljentekijä vielä oli suhtkoht kartalla :)
Toivo nosti jäljen hyvin ja lähti varmasti liikkeelle. Noin 50 m päässä huomattiin, että jäljentekijät olivat kävelleet ristiin.. Toinen jälki oli jo keritty ajaakin ja koirakon lisäksi myös hirmuinen taustahiihtäjien joukko oli palloillut ympäri metsää.. Näin ollen Toivo vaihtoi sujuvasti tuoreemmalla valtaväylälle :( Nostin oikean jäljen uudelleen hieman kauempaa ja ehkä kymmenen metriä sitä edettyään Toivo saapuikin jo pelto-osuudelle. Pellolla Toivo tarkisteli aluksi tosi tarkkaan, ennenkuin lähti etenemään. Tämän jälkeen jäljesti kuitenkin hyvin :) Pellolla oli myös yksi 90 asteen kulma, joka sujui hienosti.
Ensimmäinen esine löytyi pian sen jälkeen kun siirryttiin pellolta takaisin metsään :) Tämän jälkeen loppujälki olikin helpponakki. Mukavaa ja suht hyväkulkuista metsää :) Matkanvarrella oli useampikin kulma ja muutenkin jälki mutkitteli siellä sun täällä. Esineet Toivo bongasi todella kaukaa :) Annoin sen jäljestää melkein koko ajan vapaana ja kahdelle viimeiselle esineelle se syöksyi melkein parinkymmenen metrin päästä. Ja palauttikin ne aivan tikkana :)) Tosi hienoa!! Nyt sillä alkaa viimein olla sellainen esinemotivaatio kuin haluaisin :))
Sitten Viljo... No, havaitsin ainakin, ettei Viljolle tee hyvää odottaa vajaata neljää tuntia autossa, ennen jäljelle lähtöä... Se kävi todella suurilla kierroksilla ja siitähän taas ei mitään hyvää seuraa :( Viljo nosti jäljen ihan ok ja jäljesti ensimmäiset 50 m ekalle esineelle suht siististi (ja vieläpä havaitsikin esineen ja toi sen mulle:) Siihen se kaikki hyvä sitten loppuikin ja tämän jälkeen Viljolla karkasi totaalisesti mopo käsistä.. Se sinkoili ihan mihin sattuu ja hukkasi jäljen :( Eikä kovasta yrityksestä huolimatta onnistunut enää sitä löytämään :( Päästin sitten jossain vaiheessa liinastakin irti, kun ajattelin, että Viljo löytäisi sillä tapaa paremmin hukkuneen jäljen. Todellinen vikatikki! Painolastin poistuttua Sir William otti välittömästi ritolat ja kiisi pitkin metsää niin pirusti. Eikä rauhoittunut, vaikka mulla alkoi jo savu nousta korvista ja onnistuin melkein pysäyttämäänkin sen tallaamalla pari kertaa aika rumasti liinan päälle.. Joopa-joo. Tultiin sitten metsästä pois, kun Viljo oli saanut tarpeeksi liikuntaa ja alkoi olla jo aika finaalissa... Tai no, ihan lopussa koitin vielä nostaa jälkeä uudestaan, mutta siinäkin Viljo tarjosi vain formulavaihdetta, joten se siitä. Hmm. Nyt pitää hieman pohtia mitä sitä oikein seuraavaksi tekisi??
Jälkisählingin jälkeen siirryttiin Niihamaan tokoilemaan. Kyseessä oli Tampereen T-porukan yhteisvapputreenit ja paikalle saapuivat meidän lisäksemme Kati ja veli-Into, Hanna, Veeti ja Veikka sekä Hanna, Hui ja belgi Vau. Lisävahvistusta saatiin Lotasta ja flätti Sennistä, Timosta, Emmasta ja chihu Nasusta sekä Sarista ja vesikoirista Nemosta ja Millistä.
Aluksi ja lopuksi tehtiin ryhmäpaikallaolot.
Toivolla otin vain ja ainoastaan seuraamista. Empä tiedä.. Tämä liike on varmaan sellainen, mitä en koskaan saa kuntoon :( Aina kun saan yhden kohdan paremmaksi, niin joku toinen alkaa leviämään :(( Ja tällä hetkellä se meidän ongelma tuntuu olevan pomppiminen.
Viljo otti luoksetuloa, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja ruutua. Aika ok. Lisäksi otin ällöttävää metallia. Kokeilin vauhtinoutotyylisesti ja hetsasin ennen lähetystä. Otti ihan hyvin, mutta tiputti melkein heti. Jos en hetsannut, niin syöksyi hyvin kapulalle, mutta takaisin toi piiiiiiikkuhiljaa. Ja läheltä ei edelleenkään pysty nostamaan ollenkaan :( Yrittää parikertaa suurella tuskalla, jonka jälkeen heittääntyy maahan :(( Viljon suusta en ole vieläkään löytänyt mitään mitään vikaa ja kaikkea muuta se pystyy kyllä loistavasti kantaamaan + syö hyvin. Luulen, että osittain ongelmat johtuu nyt myös siitä etten ole tyytyväinen, mikä puolestaan paineistaa koiraa. Pitää miettiä.. Äh! En voi sille mitään, että mua ärsyttää suunnattomasti tän tyyppiset ongelmat :(((
PS. Punkkikausikin näyttää todenteolla alkaneen. Eilen illalla poistin Sirusta peräti 9 pienen pientä punkkia!!!! Nyt alkaa kyllä ankara myrkytys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti